Pidän itseäni onnekkaana työmatkapyöräilijänä. Lyhin reitti on noin 15 kilometriä suuntaansa ja se kulkee kokonmaisuudessaan kevyenliikenteenväyliä pitkin. Reittini kulkee Hyvinkään, Destian ja Tuusulan hoidossa olevia reittejä pitkin. Kesäisin väylät ovat muutamaa halkeamaa lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa. Talvisinkin työmatkani sujuu yleensä hienosti hoidetuilla väylillä. Joskus aamuisin rankan lumisateen jäljiltä pyörätie saattaa olla auraamatta, mutta viimeistään iltapäivällä reitti on auki. Mielestäni erinomainen arvosana kuuluu kaikille kolmelle tienylläpitäjälle. Kiitos!
Kevyen liikenteen sujuvuus vakiintuneilla reiteillä riippuu pienistä yksityiskohdista. Jo korkeat kanttikivet katujen ylityksissä, huono näkyvyys risteyksessä tai yksittäinen huonosti hoidettu kohta haittaa sujuvuutta. Hienosti hoidetulla talvisella työmatkareitilläni on yksi tälläinen kohta. Jokelantieltä 25:lle menevän rampin ali kulkee kevyelle liikenteelle tarkoitettu alikulkukäytävä. Alikulkukäytävä on ahdas, juuri ja juuri kaksi pyöräilijää mahtuu ohittamaan toisensa. Alikulku on niin ahdas, että auraajat eivät saa puhdistettua sitä traktoreillaan. Auraajat klv:ä puhdistaessaan jättävät suurehkon lumipenkan alikulun suulle. Talven aikana suulle muodostuu seinämä, jossa on yksi kapea ja yleensä pehmeä ylityskohta. Hyvinkäältä päin ajaessa vallin ylittää kohtuu turvallisesti ajamalla, jos vain kantti riittää. Jokelasta päin tullessa valli aiheuttaa potentiaalisen vaaratilanteen. Hyvinkäältä päin tulevat joutuvat ajamaan vallin yli vauhdilla (jos yli haluavat mennä), mutta Jokelasta päin näkyvyys on heikko ja keskittyminen kohdistuu vallin ylittämiseen.
Lokakuussa päätin, että tämän talven aikana aion pitää alikulun puhtaana itse, jos auraajat eivät sitä ehdi puhdistaa (uskon ja toivon, että alikulkua ei puhdisteta juuri resurssien puutteen vuoksi). Vähäluminen talvi on säästänyt hartiapankkia aina tammikuuhun asti. Tammikuun aikana ole puhdistanut alikulun neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla aikaa kului noin 45 minuuttia ja seuraavilla kerroilla noin puolituntia. Työn olen tehnyt yleensä iltapäivisin, koska silloin minulla ei ole kiire minnekään. Työn olen suorittanut lyhytvartisella lumilapiolla, jonka olen kiinnittänyt liinoilla tavaratelineeseen työmatkapyörääni. Lapio kulkee koko ajan mukanani, en viitsi irroittaa sitä.
Haluan kantaa oman korteni kekoon kevyenliikenteen edistämiseksi. Kaupunkifillarin tapaiset hienot liikennepoliittiset blogit pitävät huolen suurista linjoista ja tekstiviestipalsta-aktivismi ei ole minua varten, joten valitsin paikallisen suoran toiminnan minun vaikutuskeinokseni. ”Aktivismin” tarkoituksena ei ole osoittaa mieltä tienhoitajia / hoitavaa tahoa kohtaan, vaan kiittää ja auttaa heitä pääosin erinomaisesti tekemässään työssä.
En tiedä onko touhustani mitään hyötyä. Voi olla, että kevytliikenne sujuisi yhtä hyvin ilman lapiointianikin. Toisaalta, jos yksikin kaatuminen, onnettomuus tai edes vaaratilanne vältetään, on työni tehty. Alikulun adoptoiminen on helppoa, ei tarvitse täyttää yhtään paperia ja ei tarvitse maksaa mitään. Adoptio vaatii vain muutaman kymmenen minuuttia silloin tällöin työmatkan aikana ja talven kaltoin kohtelema alikulku saa arvoisensa elämän. Päätän Kevin Costnerin tähdittämää klassikkoa mukaillen: ”if you clean it, they will ride”.
View Larger Map
Esimerkillistä oma-aloitteisuutta ja kansalaisaktiivisuutta!
VastaaPoistaOma talvikunnossapitoaktiivisuuteni on toistaiseksi rajoittunut kotikerrostaloni pihamaalle, mutta viime syksynä heiluin pistolapion kanssa pyörätien reunassa hieman toisenlaisissa merkeissä. Kuivatin nimittäin pari vesilätäkköä. Pyöräteillehän muodostuu lätäkköjä monistakin syistä, ja eräs niistä on tien reunaan ajan myötä maa-aineksesta muodostuva ruohovalli, joka estää veden valumisen pois tieltä. Tie on siis ihan hyvässä kunnossa ja alunperin kuivatuskin on toiminut, mutta kun vuosien aikana tien reunaan kertyy esimerkiksi hiekoitushiekkaa ja sen päälle kasvaa sammalta ja ruohoa, niin pato on valmis. No, kävin siis viime syksynä pari tällaista patoa avaamassa ja hyvin toimii! Ensi kesäksikin jäi vielä kuivatettavaa, tosin pistolapion sitominen pyörään kiinni on hieman hankalaa, helposti tulee naarmuja ja kolhuja maalipintoihin.
Mutta oma ohjeeni kuuluu siis: adoptoi vesilätäkkö ja kuivata se. :)
Ja tokihan Kaupunkifillarissakin on politiikan puhumisen lomassa otettu lapiokin käteen:
http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2011/02/05/operaatio-jaasota/
Hienoa Ville! MtM
VastaaPoistaIlahduttavaa kuulla, että on muitakin työmatkapyöräilijöitä kiinni lapionvarressa. Puhdistin tänään lumesta Vihdintien ylittävän suojatien ja pyörätien jatkeen Etelä-Haagassa ihmetellen olenko ainoa, joka on tekee itse jotain liikkumisolojen hyväksi. Kyse ei tosiaan ole kaupungin hommien tekemisestä, vaan heidän työnsä täydentämisestä.
VastaaPoista