Tour de Helsinki Bromtonilla

As a radical design, the Moulton bicycle - the first small-wheeled adult bicycle - needed credibility in the market and Alex Moulton realised the importance of this when planning the launch of the bicycle in 1962. Aided by his Marketing Manager David Duffield, himself a record-breaking cyclist, several riders were actively supported by Moulton. Coventry CC pursuit team were unstoppable on the track, their Moultons allowing them to keep in a tight group to reduce aerodynamic drag; road riders benefited from the reduced aerodynamic drag of the small wheels and, with reputation established, the Moulton became acceptable to the most discerning club cyclists.-- http://www.moultonbicycles.co.uk/heritage.html

Alex Moulton, Ferdinand Porsche, Enzo Ferrari ja monet muut ovat tajunneet jo kauan sitten sen, minkä minä hoksasin vasta vähän aikaa sitten. Olipa uusi tuote kuinka hyvä tahansa, niin suuri yleisö hyväksyy sen vasta kilpailumenestyksen kautta.

Brompton on nopeasti vilkaistuna laite, jolla on ”ihan kiva” pyrähtää juna-asemalta töihin. Harva kuitenkaan tajuaa taittopyörien potentiaalia harrastusvälineenä. Taittopyörät soveltuvat kokemukseni mukaan hyvin niin geokätköilyyn, pyöräretkeilyyn kuin kuntoajoihin. Päätin todistaa väitteeni ja lähdin ajamaan Tour de Helsinkiä kuusivaihteisella Bromptonilla. 

Olen ajanut TdH:n kerran aikaisemmin ja silloin käytin Bike Friday Pocket Sportia. Olin varma, että matka taittuu Bromptonilla, mutta mihin aikaan, se oli toinen kysymys. Bike Fridaylla ajoin reitin läpi 24 km/h-ryhmässä. Ryhmään valikoitui silloin mielenkiintoisia ihmisiä ja matkalta löytyi vähintään riittävästi juttuseuraa. Ajattelin, että sama keskinopeusryhmä olisi hyvä testi Bromptonille. Keskinopeus tulisi vaatimaan reipasta polkemista, mutta en joutuisi työntämään pyörää tai itseäni suorituskyvyn äärirajoille. 24 km/h 140 km:n ajan on suoritus, jolla ei saa paikallisen Pantanin kunnioitusta, mutta osoittaa, että pyörällä voi osallistua luottavaisena pidempiinkin kuntoajoihin. Suorituksen rajoittava tekijä on kuski eikä pyörä.

Saavuin, tavoilleni uskollisena, liian aikaisin tapahtumapaikalle hakemaan osallistumapakettiani. Ehdin katselemaan tapahtumakylän kojut moneen kertaan. Tällä kertaa kojuista ei löytynyt mielenkiintoisia tuotteita Giron Reverb -kypärän lisäksi. Harmi vain, että vintagelookiin ei ollut yhdistetty modernia kiristysmekanismia. Soivalla mekanismilla varustettu kypärä olisi päässyt kiertämään pääkaupunkiseutua, mutta kuminauhahärpäke jäi Velo&Oxygenin kojuun lojumaan. 

Reilun tunnin odotuksen jälkeen lähtöalue aukesi ja ajajat alkoivat halua hitaasti kohti omia keskinopeusryhmiään. Oman ryhmän löytäminen oli helppoa, koska ryhmien vetäjillä oli pyörissä viirit ja aitaan oli kiinnitetty isohko taulu, jossa oli ryhmän tunnus. Brompton herätti jonkin verran kiinnostusta starttia odotellessa, mutta harva uskaltaui jutustelemaan pyörästä. Muutama rohkea herrasmies alueelta löytyi ja pitkähkö lähdön odotus tuntui hieman lyhyemmältä. 

Alkumatka ajettiin saattoajona, jossa keskinopeus oli noin 20 km/h. 24 km/h ryhmä oli luonnollisesti joukon viimeisimpiä ryhmiä, joten haitariliike saatoajossa oli melkoinen. Kiihdytys, käsi ylös, jarrutus, kiihdytys, käsi ylös, jarrutus. Saattoajo oli turhauttava kokemus, mutta onneksi se loppui ennemmin kuin myöhemmin. 

Saattoajon jälkeen vastaan tuli ensimmäinen ”haastava” osuus reitissä eli Nuuksion mäet. Reitti oli edelleen täynnä pyöräilijöitä ja jyrkät kinkamat hidastivat enemmän toisia kuin toisia. Ajaminen oli pumppaavaa, mutta pääsinpähän testaamaan Bromptonin vaihteistoa ja vaihdevipuja. 

Kuusivaihteisessa Bromptonissa on kaksi takaratasta ja kolme napavaihdetta. Olen nimennyt vaihteet siten, että nimen ensimmäinen numero tarkoittaa napavaihdetta ja jälkimmäinen takaratasta. Mitä suurempi numero, sitä suurempi vaihde. Vaihteet menevät järjestysessä pienimmästä suurimpaan seuraavasta 1-1, 1-2, 2-1, 2-2, 3-1 ja 3-2. Pääasiallinen kruisailuvaihde on 2-2, jolloin polkimia 80 kierrosta/minuutissa pyörittämällä vauhti on  24,4 km/h. Jyrkässä kinkamassa vaihdan takarattaan suuremmalle eli vaihteelle 2-1. Bromptonin takavaihtaja toimii kuin junan vessa, joten tämä on ongelmaton vaihto. 

Alamäkeen tultaessa vaihdoin yleensä 2-2 vaihteelta 3-1 vaihteelle. Tämä on ehkäpä toiseksi haastavin vaihto, koska nyt joutuu käyttämään molempia vaihdevipuja nopeaan tahtiin. Napavaihde ei vaihda polkiessa ja ketjuvaihde puolestaan vaatii polkimien liikettä. Opin nopeasti (kantapään kautta), että kannattaa vaihtaa ensimmäiseksi ketjuvaihde ja sitten vasta napavaihde. Tällä tavalla nopeus tipahtaa kaikkein vähiten. Haastavin vaihto on edellinen vaihto toisinpäin. Haasteellisen siitä tekee maasto, koska vaihto suoritetaan yleensä ylämäkeen tultaessa ja vaatii ennakointia. 

Matka eteni mukavasti rupatellen aina viimeiselle huoltopisteelle asti, jonka jälkeen vastatuuli ja rakoileva ryhmä asetti omat haasteensa. Välillä peesasin tippuvaa kuskia ja huomasin liian myöhään, että oma ryhmä karkaa kauas horisonttiin. Onneksi aina pystyin kuitenkin vetämään itseni ryhmään kiinni ja saavuin velodromille muiden mukana.

Brompton selviytyi reissusta hyvin. Lopulliseksi ajonaikaiseksi keskinopeudeksi tuli 26 km/h eli ihan hyvin. Olisin voinut ajaa hieman vauhdikkaammassakin ryhmässä, tosin silloin olisin osallistunut ilman kauluspaitaa, kravattia ja liiviä. Pienet renkaat häviävät luonnollisesti laskuissa jonkin verran, mutta ei merkittävästi. Pysyin laskuissa muiden mukana kevyesti pyöritellen hieman raskaampaa vaihdetta toisten rullatessa. Ylämäessä minulla oli taas etua pienten renkaiden kiihtyvyydestä johtuen. 

Brompton ja muutkin taittopyörät ovat aivan oivallisia välineitä kuntoajoihin. Kuten jo mainitsin, rajoittava tekijä ei ole pyörä vaan kuskin rohkeus lähteä mukaan erikoisella pyörällä. Tulen osallistumaan tulevaisuudessakin kuntoajoihin Bromptonilla. Saisimmekohan aikaiseksi oman ryhmän yleisöä ihastuttamaan? Olisihan se komeaa ajaa kymmenen Bromptonin ryhmässä vuorovedolla maantipyörien seassa, vai mitä!