Työkalupussi Bromptoniin

Minun periaatteisiini kuuluu, että aina pyöräillessäni pystyisin hoitamaan omat tekniset ongelmani. Puhelin on minulla mukana vain kellon vuoksi. Maantie- tai maastolenkillä työkalut kulkevat satulalaukussa, pyöräilypaidan taskussa tai juomarepussa. Työmatkoilla minulla on mukana yleensä jokin laukku tai kuivapussi, johon voin laittaa työkalut. Bromptonilla ajaessa laitan työkalut T-bagiin. 

Joskus T-bag ei tarvitse ottaa mukaan, mutta minne laittaisin työkalut? Tavallisesti olen laittanut työkalut satulassa kiinnitettyyn suojahupun pussiin. Siellä työkalut ovat kuitenkin alttiina kastumiselle ja ne saattavat tippua huppua käyttäessä. 

Olen viime aikoina tehnyt kohtuu paljon runkolaukkuja ja ns. gas tank-tyyppisiä työkalupusseja. Ajattelin, että Bromptoniinkin voisi sellaisen väsätä. Bromptonissa kiinnityspaikat ovat vähissä, sillä taittuva runko ja kaapelit lyhetävät käytettävää aluetta paljon Oikeastaan ainoa paikka runkolaukun kiinnittämiselle on satulaputken ja vaakaputken risteyksessä. 

Satulaputken ja vaakaputken risteys ei ole ongelmaton kohta. Bromptonin etu on helpossa ja innovatiivesssa taittamisessa. Runkolaukku ei saa haitata tai hidastaa taittamista. Se kuitenkin sijaitsee satulaputken kiristysvivun alueella. Ajattelin, että kallistamalla satulaputken myötäisesti tulevaa sivua vivulle saattaisi saada riittävästi tilaa.

Runkolaukkuun mahtuu kaikki tarvittavat työvälineet Bromptonin pikakorjauksiin. Puhkeamisten varalle laukussa on varasisäkumi, rengasmuovit ja 15mm avain ja pumppu. Kuvissa käytin mallina Lezynen maastopyöräpumppua, mutta korkeapaineversio samasta pumpusta on samankokoinen. Muita ongelmia varten laukussa on pikätyökalu, jolla voi säätää mm. jarruja ja kiristellä löystyviä ruuveja ja pultteja. Tein laukusta ilmeisesti hieman liian ison, sillä sinne mahtuisi vielä ainakin paikkasarja muovilaatikoineen.

Metalliset työkalut liikkuvat pussissa jonkin verran. Runkoputkea suojaamaan laitoin solumuovia pohjaan ja pystyseinämiin. Solumuovi pitää laukun myös ryhdikkäänä. Laukussa käyttämäni kangas ja vetoketju ovat säänkestäviä. Saumat luonnollisesti puhkovat kangasta ja tihkuvat mahdollisesti vettä. En ole kuitenkaan testannut vielä, kuinka hyvin laukku pitää vettä. Ehkäpä otan laukun mukaan suihkuun mukaan.

Tämä oli ensimmäinen versio. Luulen, että seuraaviin versioihin teen muutamia muutoksia. Ainakin madallan sitä hieman, että tavarat olisivat sisällä ”tiukemmassa”. Kallistan korkeampaa seinää enemmän satulaputkea kohti, että kiristysvivulle jäisi enemmän tilaa. Kiristysvipu toimii jo nyt hyvin, mutta sulkiessa se hankaa laukun kylkeen. Pitemmän päälle se saattaa vaurioittaa laukkua. Taittamista hipaisu ei haittaa.

Laukkua ommellessani,  huomasin Facebookissa, että Brompton on kehittänyt desingtyökalusarjan. Työkalusarjassa on kaikki tarvittavat välineet tienlaidassa tehtäviin huoltotoimenpiteisiin. Parasta on kuitenkin työkalusetin sijoituspaikka. Setti työnnetään vaakaputken sisään. Jotta setin saa käyttöön, täytyy runko luonnollisesti taittaa. En ole vielä löytänyt hinta-arvioita, mutta epäilen, että aivan ilmainen se ei ole! Hyvältä näyttää kuitenkin.

Tee-Se-Itse: Runkolaukkuja Trek Fuel Ex:ään ja Circe Helios Duo Tandemiin

Retkeilijät ja pyöräilijät voivat yleensä ostaa itsensä ulos varusteongelmista. Itse asiassa usein ainoat ratkaisut ovat kaupallisia. Toisinaan taas varusteongelmat ovat niin harvinaisia, että kukaan ei ole älynnyt valmistaa ratkaisua tai valmistus olisi taloudellisesti kannattamatonta. Edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa ainoa vaihtoehto on arvokkaiden custom-tuotteiden hankkiminen tai itse tekeminen.

Bikepacking-tyyppisessä retkeilyssä runkolaukut ovat yleinen tapa kuljettaa tavaraa. Runkolaukut hyödyntävät rungossa olevaa käyttämätöntä tilaa. Runkolaukkuja on vaikea löytää, koska melkein jokainen pyörämalli ja runkokoko vaatisi oman laukun. Tämä pätee erityisesti täysjoustopyöriin, joiden rungon muodot voivat poiketa suuresti perinteisestä timanttirungosta. 

Muutama artikkeli taaksepäin ajattelin käyttäväni Salsa Anything cagea köyhänmiehen runkolaukkuna. Käytäntö kuitenkin osoitti, että vaikka anything cage on toimiva ratkaisu, runkolaukku olisi vähemmän edessä vaikeammassa maastossa. Päätin yrittää valmistaa runkolaukun Trek Fuel Ex:ääni varten.

Laukku Trek Fuel Ex:ään

Tilasin kankaat Shelbyltä, oululaisesta ulkoilukankainkaisiin erikoistuneesta liikkeestä. Kankaat ja muut tarvikkeet olivat yllättävän halpoja, sillä yhteen laukkuun tarvittiin vain 15 euron arvosta tavaraa. Tilasin kangasta reilusti, jos innostuisin ompelemaan useampia laukkuja. 

En ollut aikaisemmin ommellut mitään vastaavaa. Ainoa suurempi ompeluprojektini on ollut riippumaton ompeleminen. Tarvittavan tuen löysin youtubesta, jossa greenwater-nimimerkki opastaa yksityiskohtaisesti runkolaukun valmistuksessa. 

Aivan ensimmäiseksi jäljensin pyörän etukolmion pahville. Tein pahvimallin jäljennöksen perusteella. Pahvimalli oli alunperin seitsemän senttimetriä leveä, mutta lopullisessa työssä kavensin leveyden viiteen senttimetriin. Purin mallin ja sivuseinämistä tuli kaavat laukkuani varten.

Yllätyin, kun huomasin, että ompelu ei ollut lähellekään aikaa kuluttavin osa laukun valmistuksessa. Mallin tekeminen, kaavojen piirtäminen, kankaiden piirrottaminen ja leikkaminen veivät ensimmäisellä kerralla noin 4 tuntia. Tosin olin hirvittävän tarkka mittauksieni suhteen: mittasin kolme kertaa ja leikkasin vain kerran.

Ompelu osoittautui melko hallittavaksi prosessiksi, kunhan vain muisti pitää kaasujalan tiukasti kurissa. Ainoat ongelmat olivat kulmien ompelu. Omissa kaavoissani olin jättänyt kulmat teräviksi, mikä vuorostaan hankaloitti siistin sauman muodostumista. Sain kuin sainkin kohtuullisen siistit saumat aikaiseksi.

Greenwaterin mallissa sivuseinämät yhdistetään toisiinsa yhtenäisellä suikaleella, joka kiertää koko seinämän. Pitkän suikaleen etuna on saumojen vähäisyys, mutta kulmat ovat luvattoman hankalat ommella. Päätin, että seuraavissa versioissa tekisin sivut useammasta palasta.

Vetoketjun ompeleminen oli etukäteen kaikkein pelottavin osuus, mutta kulmien ompelemiseen verrattuna se oli lasten leikkiä. Greenwaterin malli toimii mallikkaasti.

Alla olevissa kuvissa näkyy, että tarranauhojen paikat olisi pitänyt merkitä hieman tarkemmin. Runkolaukkun ja gas tankin velcrot tahtovat mennä hieman päällekkäin ja näyttävät kuvissa menevän ryttyyn. Luulen kuitekin, että ongelman voi ratkaista kaventamalla tarranauhoja.

Runkolaukku on vetää noin 2 litraa ja sinne mahtuu sadetakki, sadehousut ja kuorihanskat. Kuvan ottamisen aikaan laukuissa oli sadetakki ja sadehousut eli laukussa oli jonkin verran tyhjää tilaa. Kuorihanskat olivat märät, joten en niitä laukkuun viitsinyt ahtaa.

Gas tank

Runkolaukun onnistumisesta rohkaistuneena, päätin kokeilla gas tankin eli vaakaputken päälle tulevan laukun valmistamista. Minulla ei ollut käsillä tutoriaalia GT:n ompelemista varten. Tein jälleen kerran pahviversion valmiista tuotteesta. Halusin, että tähän mahtuisi sisään sisäkumi, pumppu, rengasmuovit ja pikatyökalu. Kasasin tarvittavat välineet pahvin päälle sopivan aerodynaamiseen muotoon ja piirsin jokinmoisen suunnitelman.  Kun suunnitelma oli mieleiseni, tein mallin, piirsin kaavat ja leikkasin kankaat.

Gas tank ei onnistunut ensimmäisellä kerralla. Olin suunnitellut, että käytän runkolaukun velcronauhoja GT:n kiinnittämiseen. Ompelin GT:n alapuolelle ”vyölenkit”, joiden läpi runkolaukun tarranauhat kulkivat. Katastrofi. Valmis laukku heilui vaakaputken päällä kuin humalainen ruotsinlaivalla. Edessä oli paluu suunnittelu pöydän äärelle. 

Piirsin uuden mallin ja tein pahviversion. Tällä kertaa tarkoituksena oli laittaa gas tankiin omat tarranauhat ja tukea laukun sivuja nylonnauhalla. Tällä kertaa Shelbyn tilaus, jossa oli mm. nylonnauha,viipyi normaalia kauemmin ja GT:n valmistuminen viivästyi. Viivästyksestä harmistuneena päätin muuttaa suunnitelmaani ja tuin laukun sivut vanhasta retkipatjasta leikkaamillani paloilla. Avot. Laukusta tuli välittömästi tukevampi, mutta ompelujälki oli luokatonta, koska lisäsin vahvikkeet suunnitelmaani jälkikäteen ja jouduin ompelemaan paketin kasaan ”pylly edellä puuhun”-menetelmällä. 

Tein kolmannen version edellisen version kaavojen perusteella, mutta muutin ompelujärjestystä. Laukusta tuli erittäin siisti ja tukeva. Laukku pysyy paikallaan vaikka pyörää kuinka retuuttaisi. Gas tankiin mahtuu kaikki mitä sinne suunnittelin laittavani. Success!

Runkolaukut Circe Helios Duoa varten

Onnistuminen ruokkii innostusta! Seuraavana viikonloppuna tein kerralla kaksi pahvimallia meidän tandemia varten. Tarkoituksena oli tehdä tandemiin kaksi runkolaukkua, joita voisi hyödyntää mm. yhden yön reissuilla.

Fuel Ex:ää varten tekemässäni laukussa sivut yhdistävä kaistala oli leikattu yhtenä palasena. Kokemukseni perusteella päätin kaikki sivut omista kaistaleista. Ompeleminen helpottui merkittävästi, mutta saumojen määrä taisi moninkertaistua. Työmäärän kasvu näkyi kuitenkin lopputuloksessa, sillä siistien saumojen tekeminen oli moninverroin helpompaa.

Jätin tarkoituksella perämiehen laukun alaosan korkealle, sillä meidän tandemin tahtiketju on niin lähellä runkoa, että se saattaisi liata alempana olevan laukun. 

Jos sinulla on jotain kysyttävää esimerkiksi laukkujen tiimoilta, kysy pois.  Laita kommentti tai lähetä spostia. Sposti osoitteen löydät ”blogista”-valikosta.

Pyöräretkeilyvarustukseni evoluutio 2: Majoitteet

Ensimmäisillä retkillä käytin Haltin vanhaa 2-hengen kupolitelttaa. Teltta on painava (noin 3,5 kg), mutta se tilava. Teltta oli myös erittäin helppo pystyttää. Halti palveli meitä melko hyvin vielä viime kesänä Ruotsin retkellä. Aloimme kuitenkin havainnoida vanhuuden oireita. Saumat rupesivat fuskaamaan, keppien kuminauhat olivat menettäneet elastisuutensa ja pääliteltta ei pysynyt kireällä kosteassa ilmassa. Olemme päättäneet, että Halti pääsee ansaitsemallee levolle ja hankimme uuden teltan seuraavia reissuja varten. Vai hankimmeko teltan?

Näyttämölle saapuu Sotapäähine

Pari vuotta sitten etsin Sodankylään suuntautuvaa reissua varten kevyttä majoitetta, joka olisi helppo laittaa yksin pystyyn. Nettiselailun jälkeen päädyin Sean ”Shug” Emeryn Youtube-kanavalle. Shug esitteli kanavallaan riippumaton käyttöä. Kiinnostuin konseptista välittömästi. Muutaman kuukauden päästä minulla oli aito Warbonnet Blackbird ja Mamajamba-laavukangas olohuoneessa.

Tein muutaman koereissun ja olin myyty. Riippumatosta tuli pääasiallinen retkeilymajoitteeni. Lueskelin aktiivisesti HammockForumsia, jossa riippumattoretkeilijät vaihtavat kokemuksiaan ja ideoitaan. HF:stä saamieni oppien ansiosta ensimmäiset kokeiluni olivat onnistuneita.

Riippumatossa nukkuminen

”Eikös tuossa tule selkä kipeäksi?” Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tuon kysymyksen. 

Minulla ei ole harmainta aavistusta, mistä moinen myytti on peräisin. Takapihan riipparitko ovat pilanneet suomalaisten selät?

Riippumatossa nukkuminen ei ole kipeyttänyt ainakaan minun selkääni ja itse asiassa riippumatossa nukkuu monesti paremmin kuin maassa. Teltassa olet maan armoilla. Milloin kivet ovat huonosti, maa viettää suuntaan tai toiseen. Kuuluisa käpy saattaa olla selän alla. Riippumatossa asento on aina sama. Ridgeline (naru kiinnikkeiden välillä) pitää huolen, että paikasta riippumatta riippumatossa nukkumisasento on samanlainen.

Monet ovat kertoneet luulleensa, että riippumatossa nukutaan ikäänkuin banaaniasennossa: jalat ja pää ovat samalla korkeudella, mutta peppu roikkuu kymmeniä senttejä alempana. Banaaniasento tulee jos makaa ridgelinen suuntaisesti. Jos makaa vinottain suhteessa ridgelineen, niin asento on yllättävän vaakasuora. Tietenkin peppu roikkuu hieman alempana kuin muu vartalo, mutta paljon vähemmän kuin yleisesti luullaan.

Asentaminen

Riippumaton asentaminen vaatii kaksi puuta, joiden välimatka on 3,5 - 5 metriä. Ennen riippumaton kiinnittämistä on hyvä katsoa ylöspäin, että puissa ei näy kuolleita oksia. Putoavalla oksalla voi olla pahimmassa tapauksessa lopulliset seuraukset. Riippumaton kiinnikkeet laitetaan noin pään korkeudelle. 

Eri valmistajilla on erilaisia tapoja kiinnittää riippumatto puuhun. Warbonnet käyttää mm. systeemiä, jossa riippumatosta lähtee noin 4 cm leveä nauha, joka kiepautetaan puun ympäri. Puun takaa tuleva nauha kiinnitetään itseensä karabiinerin avulla. Solmuja ei tarvita. 

DIY-matossa käytän Whoopiesling All-in-One -systeemiä. AIO on periaatteessa samanlainen kuin Warbonnetin systeemi, mutta nauha on korvattu vahvalla Amsteel-nyörillä. 

Säätömekanismin avulla säädetään riippumaton paikka itselle sopivaksi. Minä pidän siitä, että pääni on hieman alempana kuin jalat. Riippumaton asentaminen vie noin pari minuuttia paikasta riippuen.

Retkeilijän liinavaatteet

Aluksi käytin makuupussia lämmikkeenä. Makuupussi toimii riippumatossa ihan mainiosti, jos vain viitsii vitkutella itsensä sisälle. Makuupussiin sukeltaminen riippumatossa ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Makuupussia voi käyttää perinteisesti pussina tai peittona. Itse käytin pussia pussina.

Samalla tavalla kuin teltassa, riippumatossa täytyy olla jokin eriste nukkujan alapuolella. Teltassa makuualusta vähentää lämmön siirtymistä kylmempään maahan, riippumatossa eriste estää ihmiskehoa viileämpää ilmaa jäähdyttämästä nukkujaa. Ensimmäisen vuoden ajan käytin eristeenä Thermarestiä. Makuualusta toimii riippumatossa kohtuullisen hyvin, mutta se saattaa liukua nukkujan alta pois. 

HF:n keskustelujen pohjalta tein itselleni makuualustan levittäjän. Levittäjän sivuilla on neljä kangastaskua ja keskellä on iso tunneli. Taskuihin tulee noin 20 cm leveät ja puolimetriä pitkät solumuovikaistaleet. Thermarest työnnettiin tunnelin läpi. Siivekkeet tulivat nukkujan olkapäiden ja lantion sivuille ja näin eristivät nukkujan kyljet. Helppo ja toimiva lisä makuualustojen käyttäjille.

Viime kesänä halusin ottaa seuraavan askeleen ja tilata oikeat Under ja Top Quiltin Arrowhead Equipmentiltä. Quiltit eli tästä lähtien peitot ovat riippumattoihin suunniteltuja makuupussin ja makuualustan ”korvikkeita”. Top Quilt on makuupussi, josta selän alle tuleva osuus on jätetty pois. Peitto on helppo vetää päälle ja siitä pääsee myös nopeasti pois. Jalkopäässä peiton voi sulkea pussiksi, mutta pohkeista ylöspäin se on avoin. 

Under Quilt eli alapeitto on ikäänkuin makuupussin alaosa, joka ripustetaan riippumaton alapuolelle. Makuupussin selkäosa painautuu riippumattoa vasten ja ei eristä nukkujaa viileästä ilmasta. Alapeitto ei litisty, joten se toimii eristeenä. 

Arrowheadin tuotteet olivat tehty synteettisistä eristeistä, joten ne olivat hyvin edulliset ja toimivat, mutta niiden pakkauskoko oli massiivinen. Tämän talven aikana päätin ottaa viimeisen askeleen riippumattohifistelijän urallani ja tilasin untuvalla täytetyt peitot HammockGearista. En ole vielä nukkunut yötä niillä, mutta päikkärit menivät makoisasti. Ei tullut kylmä ja ne olivat vaivattomat säättää kohdallee. Ne olivat myös leveämmät kuin AQ:n peitot, joten niissä sai myltytä huomattavasti enemmän. 

HammockGear lupaa, että kyseisillä tuotteilla pitäisi pärjätä vielä noin -6°C.

Säältä suojaan

Kauniina yönä on kiva nukkua ilman katosta, mutta todellisuudessa näin ei aina mahdollista toimia. Joskus Suomessakin sataa vettä. Koiranilmalla riippumattoilijakin tarvitsee suojaa säältä. Perinteisesti riippumaton ylle ripustetaan laavukangas (tarp). Joissakin riippumatoissa sadesuoja on integroitu riippumattoon (Hennesy Hammock). Minun systeemissäni tarppi ripustetaan erillisellä narulla riippumaton yläpuolelle. Tarppini on vedetty kahden verkkosukan eli snakeskinin sisään asentamisen helpottamiseksi.

Minulla on kaksi tarppia: Warbonnet mamajamba ja HammockGear CubenFiber Tarp. Molemmat ovat riittävän suuria ja ne ovat helppoja asentaan. Mamajamba on tehty silnylonista, joten se kohtuullisen kevyt ja kestävä. Mamajambassa päädyt voidaan sulkea erillisten oviosien avulla. Ovien kiinnityksen jälkeen riippumatto on kokonaan tuulelta suojassa. 

HammockGear Cuben Fibre Tarp on uusinta uutta riippumattotarppien osalta. Se painaa vaivaiset 250 grammaa narujen kanssa, joten kyseessä on ultrakevyt varuste. HG:n tarpin saa joko läpinäkyvänä tai mustana. Tilasin oman läpinäkyvänä, koska tykkään katsella ulos riippumatosta ja ihailla maisemia. Kokeilin käyttää snakeskinsejä HG Tarpin kanssa, mutta cuben on liian jäykkää, että se pakkautuisi siististi sukkien kanssa. Luulenkin, että taittelen tarpin suojapussiinsa, jolloin paketti on siisti ja pieni.

Itikoilta suojaan

Itikat ovat inhottavia erityisesti yöllä. Warbonnet blackbirdissä ötökkäongelma on ratkaistu ompelemalla verkko riippumattoon kiinni. Riippumaattoon pääsee vetoketjun kautta. Vetoketjun sulkemalla riippumattoon saa ötökkävapaan ilmaston. Ötökättömänä aikana verkon voi jättää auki ja siirtää sivulle.

Pienet Pyörät: Vuosi täynnä!

Pienet pyörät -blogi on nyt vuoden vanha. Blogia aloitaessani ajattelin, että puoli vuottakin on pitkä aika ylläpitää blogia, jota tuskin kukaan käy lukemassa. Vuosi on vierähtänyt ja klikkauksia blogissani on ollut noin 9500. Kiitos kaikille lukijoille!

Tämän blogitekstin piti käsitellä taittopyöriä GoExpossa. Taittopyörä tarjonta oli moninkertainen viime vuoteen verrattuna. Siitä huolimatta messuista ei ole paljon kerrottavaa. Classicbike.fi oli tuonut messuille Bromptonit, jotka ilmeisesti keräsivät ansaitsemaansa mielenkiintoa. Aina ohikulkiessani joku oli katselemassa tai taittelemassa Brompsua. Toivottavasti muutama uusi ilmaantuisi myös Hyvinkään katukuvaan.

Classicbikella oli myös mukana Moulton, joka oli henkilökohtainen messujen kohokohta. Olen jo kauan aikaa haaveillut pikku pyörien Grand Old Bikesta ja nyt viimein pääsin koepompottamaan pyörää. Ajoin noin 200 metriä ja hyvältä tuntui. Etupää tuntui hieman liian herkältä, sillä se reagoi liikkui hieman tasaisellakin alustalla, mutta muuten pyörä muistutti hyvin paljon Bike Fridayta. Ehkäpä joku päivä Moulton löytää tiensä meidän olohuoneeseen.

Sähköpyöräosastolla oli myös muutama taitettofillari. Harmikseni ne edustivat hieman vanhahtavaa suunnittelua eli perinteistä Dahon-kloonia ja raskasta akku/moottori yhdistelmää. Nano Brompton on
paljon kevyempi ja toimintasädekin on riittävä päivittäiseen työnatka-ajoon, joten odotan vielä niiden saapumista Suomeen.

Tällä kertaa artikkeli jää lyhyeksi, sillä lauantaiksi ilmatieteenlaitos lupaa kahta lumihiutaletta, jotka todennäköisesti tukkivat polut. Nettipyöräily häviää aina pyöräilylle. Piste.