torstai 14. heinäkuuta 2011

Taittajan erikoinen: Joensuu ja Viinijärvi: Intercity ja Pendolino

Puisto aivan ydinkeskustassa

Taittopyörän käytännöllisyys paikallisjunissa on tullut todettua jo moneen kertaan. Taittopyörän kuljettaminen erityisesti matalalattiajunissa on helppoa ja ei vanhatkaan paikallisjunat, joissa vaunuun mentäessä täytyy nousta korkeat rappuset ylös, mahdottomia ole. Intercityt, Penolinot, yöjunat ja päiväpikajunat ovat jääneet tähän mennessä VR:n tarjonnasta arvoituksiksi. Heinäkuun alussa lähdin vierailemaan kotiseuduille Joensuun ympäristössä. Tämä antoi oivan tilaisuuden kokeilla Bromptoneiden kuljettamista Intercityssä ja Pendolinossa.
Matkani alkoi Hyvinkäältä paikallisjunalla Riihimäelle ja siitä toisella paikallisjunalla Lahteen. Tämä sujui perinteisesti ilman mainittavia tapahtumia. Kiinnostuneita kyselijöitä ja äänekkäitä ihmettelijöitä löytyi joka asemalta, mutta he eivät minua haittaa, sillä juttelen ja kirjoitan asiasta mielelläni. Ihmiset ovat aina hirvittävän kiinnostuneita Bromptonista ja ihastelevat pyörän käytännöllisyyttä. Lopulta keskustelu kuitenkin ajautuu hintaan. Orastava kiinnostus ja innostus karisee kysyjän kasvoilta kuulleessaan hintaluokan, jossa hyvät taittopyörät liikkuvat. Hyvän taittopyörän hinta on kuitenkin moninkertainen tavalliseen marketin mummopyörään.
Taittofillari Intercityssä ja Pendolinossa



Lahdessa nousin Joensuuhun menevään Intercityyn. Minun paikkani oli vaunussa numero 5, joka oli aivan ravintolavaunun takana. Vaununi oli yksikerroksinen, joten siinä ei ollut kaksikerrosvaunuista tuttuja tavaransäilytyslokeroita tai tilaa lastenvaunuille. Yksikerrosvaunuissa on kuitenkin iso putkirakenteinen avohylly suuria matkatavaroita varten. Telineessa on kolme hyllyä, joista alin hylly taittuu ylöspäin. Minun Brompton mahtuu juuri ja juuri hyllyjen väliin pystyyn. Minulla on pyörässäni pitkä satulaputki, joten lyhyellä satulaputkella varustetut pyörät mahtunee hyllyyn pystyyn helposti. Minulla ei ollut mukana Dahon Speed TR:n mittoja tai edes mittanauhaa, joten en voi sanoa  mitään täydellä varmuudella Dahonin mahtumisesta pystysuunnassa. Luulen, että kaikki taittopyörät mahtuvat telineeseen kyljelleen aseteltuna. Telineen syvyys on riittävä, että pyörän voisi sijoittaa kyljelleen vaikka keskimmäisellekin hyllylle pyörän tai kanssamatkustajien turvallisuutta uhraamatta.
Mielenkiinnosta kannoin pyöräni kaksikerrosvaunuun, jotta voisin testata sen suurille matkatavaroille tarkoitetut tilat taittopyöräkäytössä. VR:n nettisivulla olevassa pienessä kuvassa Dahon Speed TR on sijoitettu lokerikkoseinän avohyllyyn ja näyttää mahtuvan vallan mainiosti. Paikanpäällä kuitenkin huomasin, että nämä avohyllyt on varattu ensisijaisesti lastenvaunuille. Uskoisin, että kaksikerrosvaunun avokokerikossa voi kuljettaa pyöränkin, jos se on vain vapaana.


Seuraavaksi kokeilin pantillisia (50 snt kolikko) lokeroita, jotka päälle päin näyttivät aivan liian kapeilta taittopyörälle. Suurin ja painavin Bromptonin malli (P6R) sujahti kuitenkin lokerikkoon muitta mutkitta, tosin reunoille ei jäänyt kuin muutamia senttejä tilaa. Dahon Speed TR ei mielestäni mahdu pantilliseen lokeroon, sillä se on taitettuna useita senttejä leveämpi kuin Brompton (jos olen väärässä, korjaa ihmeessä, sillä en kokeillut tätä itse). Brompton säilyy pantillisessa lokerossa pystyssä ja pitkäkyntisiltä piilossa. Jos muuta paikkaa pyörälle ei löydy, voi sen aina viedä matkustusosastun puolelta löytyvään lastenvaunutilaan. Tässä junassa oli kuitenkin laskujeni mukaan seitsemän lastenvaunua, joten kaikki niille varatut paikat olivat täynnä. Kuljetin fillariani ”suojapussissa”, joten kukaan ei kysynyt mitään tai katsonut pahasti, kun kanniskelin fillariani ympäri junaa.
Paluumatkalla halusin testata Pendolinon kuljetustilat. Pendolinossa matka Joensuusta Hyvinkäälle maksaa vajaan 10 euroa enemmän. Pendolinossa ei ollut yllätyksekseni  pantillisia ja lukollisia lokeroita, vaan suuret matkatavarat sijoitettiin tilaviin avohyllyihin. Niitä löytyikin useita jokaisesta vaunusta. Näihin avohyllyihin mahtuu taittopyörä kuin taittopyörä ilman ongelmia ja vapaata tilaakin varmasti löytyy jostakin vaunusta. Pantilliseen lokeron antamaa mielenrauhaa avohyllyt eivät tietenkään anna, mutta sinisilmäisenä luotan kanssamatkustajiini ja jätän pyörän huoletta hyllyyn. 
Miksi pyöräillä Joensuusta Viinijärvelle?
Yleensä vanhempieni luona käydessäni, menen junalla tai bussilla suoraan Viinijärvelle. Nyt halusin tietenkin ajaa matkan pyörällä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan noin 30 kilometriä. Koko matka, viimeistä neljää kilometriä lukuunottamatta, kulkee leveitä ja hyväkuntoisia pyöräteitä pitkin. Tämä väli soveltuu hyvin myös vähemmän ajaneelle, sillä matkan varrelta löytyy huoltoasemia ja levähdysalueiden kioskeja tasaisin välimatkoin. Vähäisellä Suomen tuntemuksella ja kotiseuturakkaudella kehun Kuoringan levähdysaluetta koko Suomen parhaaksi. Alueelta löytyy erinomainen  uimaranta, hyvät kioskipalvelut, pukukopit ja PuuCee-tilat. Kuorinka voisikin olla pyöräretken kohde Joensuusta päin tuleville. Kuoringan ja Joensuun välillä ei kulje kuin yksi reitti, joten Joensuuhun täytyy palata vanhoja jälkiä pitkin.


Kuoringan levähdysalue

90-luvulla olisin suositellut Joensuu-Viinijärvi -reittiä kesäsunnuntaisin. Silloin Viinijärvellä pelattiin Suomen parasta naispesäpalloa. Lajin suosiosta kertoo se, että 1000 asukkaan kylän pesäpallostadionilla oli parhaimmillaa reilut 3000 katsojaa ja keskimäärin noin 1500. Viinijärven urheilijoiden suosiosta tehtiin myös lyhyt tv-dokumentti. Hurjista katsojamääristä puhuttiin ”Viinijärvi-ilmiönä”. Meidän perheessä pesäpalloinnostus oli suurta. Molemmat sisarukset pelasivat ja viettivät suuren osan kesästä kentällä harjoittelemassa, tuomaroimassa tai katsomassa pelejä. Onpa pieni osa hiekkatekonurmea nimetty siskoni mukaan (rahaa vastaan toki).
Saavuttuani Viinijärvelle, huomasin, että ViU oli pelaamassa pesäpallostadionilla. Kaukana ovat 1500 katsojaa ja Viinijärvi-ilmiö. ViU pelaa edelleen korkeimmalla sarjatasolla ja joukkueessa on kiitettävästi omia kasvatteja, mutta katsojia on vain parisataa. Jos kuitenkin haluaa yhdistää pyöräilyn ja naispesäpallon Joensuun seudulla, on Viinijärvi oiva kohde. Jos tuntuu siltä, että ei jaksa polkea takaisin, busseja ja taajamajunia kulkee Viinijärven ja Joensuun välillä kohtuullisella tiheydellä.


Viinijärven pesäpallostadionin katsomot kumisevat tyhjyyttä


Junassa on tun... kuuma
Menomatkani sijoittui Heinäkuun alun helteiden aikaan. Ravintolavaunut ja kaksikerrosvaunut olivat mukavan viileitä vaunu numero viiteen verrattuna. Ei lämmin luita riko. Kuumuuden syykin selvisi matkan aikana. Vaunussamme oli ilmeisesti jonkinlainen sähkövika, joka laittoi ilmastoinnin pois päältä tasaisin väliajoin. Ilmeisesti muutama vaununi kanssamatkustaja oli ottanut asiakseen saattaa lämpötilaongelmat konduktöörin tietoon, sillä konnari käveli vaunun päiden väliä ja ajoittain pysähtyen samojen penkkien kohdalle päivittämään tilannetta.  Meidän osastossa mittarin mukaan sisälämpötila oli reilut 35 °C ja pään yläpuolella oleva tuuletin toimi vain ajoittain. Lopulta Konnari tuskastui tilanteeseen ja totesi, että heille on annettu mahdoton tehtävä pitää asiakkaat tyytyväisenä, sillä vaunussa ilmastointi, vessa ja sähköt eivät toimi. Purkaus oli selkeästi suunnattu VR:lle eikä matkustajille. ”Jospa joku ottaisi asiakseen nostaa metelin VR:lle” voi kuvitella konnari ajattelevan. 
Junassa oli yksi siirrossa oleva ”myymätön” vaunu, joten konduktööri ilmoitti meille, että halukkaat voisivat siirtyä siihen vaunuun. Minua kuumuus ei varsinaisesti haitannut, mutta menin, kun näin hyvää palvelua saa. Lopulta selvisi, että samainen sähkö-/ilmastointiongelma vaivasi myös tätä vaunua. Tosin vaunussa oli vain 32 °C. Konnarit tekivät kyllä kaikkensa matkustajien mukavuuden tähden, mutta tällä kertaa he olivat mahdottoman tehtävän edessä. On vain niin paljon, mitä kaksi konduktööriä voi tehdä. Heille kuuluu kuitenkin iso kiitos, että he  tekivät kaikkensa ja jaksoivat olla asiallisia matkustajille

7 kommenttia:

  1. Olemme kuljettaneet Bromptonia ja pikku-Dahonia kaksikerrosvaunujen panttilokeroissa. Lokerot ovat sopivasti vaunun sisäänkäynnin luona, joten pyöriä ei tarvitse kantaa pakattuna laiturilta kuin muutama askel. Lokerossa vietäessä pyörä ei tarvitse välttämättä suojapussia.

    Tässä mielessä Pendolino on askel taaksepäin, siinä kun ei tosiaan ole minkäänlaista lukollista säilytysmahdollisuutta. Lisää kummasti mielenrauhaa kun voi olla varma siitä, että tavarat eivät lähde asiattomien matkaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Olen samaa mieltä, että lukolliset lokerot Pendolinossa lisäisivät mielenrauhaa. Toisaalta Pendolinon kuljetustilat ovat niin isot, että niihin mahtuu pyörä kuin pyörä.

    Kerroit kommentissasi pikku-Dahonista. Onko kyseessä Dahon Curve vai jokin muu malli? Me suunnittelimme alunperin hankkivamme Curven ja Bromptonin, mutta päädyimme lopulta kahteen Bromptoniin. Miten pikku-Dahon suoriutuu Bromptoniin verrattuna (ajo-ominaisuudet ja taitettavuus, paketin koko)?

    VastaaPoista
  3. Moiks!

    En missään nimessä jättäisi Bromptonia junan matkalaukkuhyllykköön tai muuallekkaan vartioimatta.
    Laittaisin sen lattialle tai ylähyllylle lähelleni.

    Suunnittelen auton takakonttiin tukevasti kiinni olevaa ja kuitenkin helposti irroitetavaa laatikkoa tms. johon saan Bromptonin sidottua, sillä pyörän kotiparkkipaikka tulee olemaan autossa (kunhan B ensin kotiutuu Englannista tänne Pohjolaan).

    Suunnitelmissa on myös olkahihnallinen kantolaukku itse tehden, ei liene vaikea ommella. Arvelen, että joskus olalla kantaminen olisi kätevää.

    Tulevat ihan alakouluvuodet mieleen, kun mummopyörääni korjailin ja tuunailin hämärän rappuvalon loisteessa.

    Sitä se kevät saa aikaan!

    Terv. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen sen verran sinisilmäinen, että olen jättänyt huputetun Bromptonin matkalaukkuhyllyyn. Olen yrittänyt sijoittaa pyörän niin, että minulla olisi jonkinmoinen ajatus siitä, jos joku vie sen luvatta. Hyvin olen selvinnyt niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Paikallisliikenteessä en uskaltaisi jättää pyörää valvomatta.

      Jos/Kun alat tekemään laukkua, kannattaa ottaa mallia Avon Valley Cycleryn laukusta. Kohtuullisen kevyt ja käytännöllinen. Jos vielä vinkin saa antaa, kannattaa kiinnittää huomiota pohjaan ja pohjan kulmiin, sillä ne kuluvat hyvin äkkiä puhki. Vahvikkeet olisivat varmasti paikallaan.

      Ostitko Englannista käytettynä vai saitko suostuteltua pyöräkaupan lähettämään rajojen yli?

      Ville

      Poista
    2. http://pienetpyorat.blogspot.com/2011/10/avon-valley-cyclerin-kuljetuslaukku.html Tässä on minun näkemys Avon Valley Cycleryn laukusta.

      Poista
  4. Moi taasen.

    Tilasin B:n suoraan Effektan kautta ja sain hyvää palvelua.
    Käytettyjä ei harmi vaan ole liikkeellä liiemmin, toisaalta halusin omanlaisen ja lakkaväri on mielestäni hillitty. Mustaa en huoli.

    Maailmalta löytyy vaikka mitä ihmeellistä Bromptonin tiimoilta mm. rinkkaviritys tarakalle ja peräkärry perään.
    Mielenkiintoista.


    Kyllä vain laukuntekovinkkejä saa antaa. Tarvikkeita löytyy
    Shelbystä ja myös Radical Designilla näkyy olevan ja
    varmaan siellä täällä, kunhan kerkeän etsimään.

    Laukun rakennetta täytyy miettiä ajatuksella ja kiitos Avonin vinkistä. Panostan kunnolliseen leveään ja mukavaan olkahihnaan. Kyllä, pohja ja nurkat ovat tosiaan alttiina kulumiselle. Saatan tehdä jonkinlaisen protoversion ensin.

    Ja jään langoille roikkumaan.

    Terv. Tiina

    VastaaPoista
  5. Kun saat laukun valmiiksi, laittaisin mielelläni kuvan/kuvia blogiin muille näytille. Olisi erittäin hienoa, että Suomeenkin saataisin elävää ja luovaa taittopyöräkulttuuria!

    Ville

    VastaaPoista