tiistai 22. toukokuuta 2012

8-vaihteinen Brompton: Kokemuksia ensimmäisen ajokuukauden jälkeen


Tammikuussa asensin Elinan Bromptoniin uuden takanavan. Alkuperäisessä takanavassa oli kolme vaihdetta, jotka Elina koki liian raskaiksi. Ellu on tottunut ajamaan ketjuvaihteisilla pyörillä, joissa on valinnanvaraa vaikka kuinka. Uusikin napa on Sturmey Archerin valmistama, mutta siinä on kahdeksan vaihdetta. Ensimmäisessä blogipostauksessa emme osanneet kertoa käyttökokemuksista, koska niitä ei ollut. Nyt Elina on ehtinyt ajaa uudella vaihteistolla reilun kuukauden, joten on aika kuulla palautetta muutoksista.
Asennusvaiheessa huomasin muutaman seikan, jotka saattaisivat häiritä käyttämistä. Ensimmäinen ja minun mielestäni suurin ongelma oli ns. ”Stallone poljin”, eli poljin roikkui toisella kammen sisäpuolella kuin Stallonen huuli. Poljin osui väärään kohtaan jätettäessä runkoon. Elina on nyt elänyt Stallonen huulen kanssa kuukauden ja hänen mukaansa se häiritsee yllättävän vähän taittamista. Taittamisessa saa olla huolellinen, että poljin ei osu runkoon. Taitettu paketista tulee muutaman sentin pidempi, koska kampien täytyy olla vaakatasossa. Pidempi paketti hidastaa pyörän suojahuputtamista hieman, mutta ei merkittävästi. Ehkäpä esteettinen haitta on suurin ongelma roikkuvassa polkimessa.
Toinen asennusvaiheessa esiintullut ongelma oli takavaihtaja, joka saattoi osua haarukkaan taitettaessa ja ajaessa runkoon. Taittamisessa vaihtajaa ei huomaa, mutta polkimia ei kannata pyörittää taitettuna, koska vaihtaja nousee ylöspäin ja osuu tällöin ajaessa runkoon. Vaihtaja on helppo painaa alas niin, että sormet eivät likaannu. Elinan mukaan asia ei haittaa, mutta se pitää ottaa huomioon.
Lisääntyneen painon kuulemma huomaa, mutta pyörää joutuu lopulta nostelemaa/kantamaan niin vähän, että sekään ei haittaa.
Erityisen tyytyväinen Elina on ollut välitysten lisääntymiseen. Vaihteet 3-6 ovat erinomaisia kaupunkiajoon, kun alkuperäisessä versiossa kaupunkiajoon soveltuvia välityksiä oli vain yksi. Kahdeksas vaihde voisi olla pidempi/raskaampi, jotta alamäkiin pääsisi kovempaa. Vaihteet 1-2 ovat käytännöllisiä lyhyissä ja jyrkissä mäissä, jotka Elina joutui alkperäisellä vaihteistolla työntämään.
Gripshift-vahtaja saa negatiivista palautetta. Kierrevaihtajaa tulee silloin tällöin kierrettyä vahingossa. Pienikin kierto saa takanavan ääntelemään ilkeästi ja vaikuttaa vaihteiden toimintaan. Gripshift -tyyppiset vaihtajat jakavat muutenkin mielipiteitä jyrkästi ja Elina kallistuu vipumallisten vaihtajien puoleen.
Kokonaisuuteen hän ollut tyytyväinen. Lisääntyneet välitykset ovat tehneet kaupunkiajamisesta miellyttävämpää. Bromptonilla ajelee nyt pidempiäkin lenkkejä, koska ylämäet eivät enää hyydytä samalla tavalla kuin kolmella vaihteella. ”Tekisin uudestaan heti” Elina vastasi, kun kysyin oliko uudistus onnistunut.
Kotimekaanikon näkökulmasti työmäärä vähän lisääntyy. Vaihteiden säätäminen on hieman monimutkaisempaa ja tarkempaa. Erityisesti vaihdekaapelin vaihtaminen on melku tuskainen prosessi. Kaapelin päähän täytyy asentaa kiinnike tietyn matkan päähän. Manuaali antaa matkoiksi 95-104 mm. Pienikin virhe kiinnikkeen kiinnityskohdassa ja vaihteistoa ei saa säädettyä toimivaksi. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenkin prosessin tietää ja luulen, että toisella kerrralla kaapelin vaihtaminen sujuu nopeammin.
Tiukka takahaarukka ja kaapeliviritelmä ovat kummitelleet mekaanikon mielessä. Kotona korjaustelineessä homma vielä hoituu, mutta entä kenttäolosuhteissä? Onnistuuko renkaan vaihtaminen tienpäällä ilman kiroilua? Yhteen rengasta Elina ei ole vielä saanut puhki, joten se jää vielä nähtäväksi. Voihan olla, että pelkoni on turha. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti