Why so serious - Taittopyöräkilpailut

Kuva Flickrstä. Kuvaaja Thomas100 http://www.flickr.com/photos/thomas100/3608686056/

6.07. Mitä? Miten se voi olla jo niin paljon? Miksi kello ei soinut? Juna lähtee 6.23 ja  makaan vielä sängyssä. Vaatteet päälle, hätäinen hampaiden pesu ja kengät jalkaan. Heitän varaamani vesipullon ja banaanin laukkuun, otan pyörä kainaloon ja ryntään ovesta ulos. 

6.14. Pyörän taittaminen menee nopeammin kuin normaalisti, aikaa kuluu tuskin 20 sekunttia ja olen matkalla. Nopea kiihdytys pihasta kohti Valintatalon polkua. Pieni mäki ja muutama juuri, mutta niistä selviää siirtämällä painoa nopeasti eteenpäin. ”Kas näin”.Tiukka kuulalaakeri soralla pinnoitettu kurvi. Nojaan mutkaan ja äkäinen spurtti kohti seuraavaa risteystä. Ei autoja, joten leikkaan kadun yli menettämättä vauhtia juuri ollenkaan. Erkylänkatu, alamäkeä, vaihdan suurimman vaihteen ja jyhkin kohti Tahkon kotistadionia. ”Hidastekoroke, kevennä keulaa, pylly ylös, nojaa oikeaan”. Tiukka oikea ja spurtti kohti kirkkopuistoa. Kauppakadun valot ovat puolellani ja pääsen suoraan yli. Rautatiesillalla jarrutus juuri ennen portaita, pois satulasta ja pyörä kantoon. Satula painautuu hartiani sisään, tästä varmasti jää mustelmat. Nopealla askelluksella portaat alas ja kiihdytän kohti asemalaituria. 

6.22. Työmatkalaiset ovat vielä odottamassa, taisin sittenkin ehtiä junaan. Rullaan omalle paikalleni, pysähdyn ja taitan pyörän rauhassa junan lipuessa kohti asemaa. Voitin taas. 

Taittopyörä on työmatkalaisen salainen ase. Sillä voi kuljettaa kohtuullisia määriä tavaraa. Taittopyörä taittuu pieneen tilaan ja se kulkee huomaamatta julkisissa liikennevälineissä. Nopea ei ole adjektiivi, joka tulee ensimmäisenä mieleen taittopyörästä. Kuitenkin nopeus on yksi taittopyörän tärkeimmistä ominaisuuksista. Sillä liikkuminen täytyy olla nopeampaa kuin käveleminen ja sen täytyy taittua nopeasti siistiin pakettiin. Matkatavaroiden kiinnittämisen täytyy olla nopeaa ja vaivatonta. Taittopyörän pitäisi olla siis nopea, vaivaton ja huomaamaton työmatkalaisen palvelija. Ja mikä olisikaan parempi tapa testata ihmisen ja koneen yhteistyötä kuin kilpailemalla toisia vastaan.

Brompton World Championships 2011

21.8.2011 Blenheim Palacessa  järjestetään kuudennet Bromptonin maailmanmestaruuskisat. Kisoissa sadat bromptonautit ottavat mittaa toisistaan 13,15 kilometriä pitkällä radalla, jonka aikana kokonaisnousua tulee 241 metriä. Ennen kisastarttia osallistujat taittavat Bromptoninsa lähtöruudukkoon ja asettuvat itse noin 40 metrin päähän pyöristään Le mans -tyyliseen lähtöön. Lähtömerkistä bromptonautit juoksevat pyörälleen, taittavat sen auki ja etenevät radalle, jossa heitä odottaa kaksi reilun kuuden kilometrin mittaista kierrosta. Kisailijoita on niin paljon, että kaikki eivät voi lähteä yhtä aikaa, joten kilpailijat on jaettu useampaan aaltoon. Paras aika voittaa.

Kilpailun ”pukeutumiskoodi” on erikoinen tavallisiin pyöräkilpailuihin tottuneelle. Urheilivaatteita ei saa näkyä. Jokaisella kilpailijalla täytyy olla kypärä, puvuntakki tai bleiseri ja solmio. Housuja koskevat säännöt ovat löyhemmät, mutta lycraa ei saa olla näkyvissä. Kengät saat valita mielesi mukaan.

Tosissaan, mutta ei vakavissaan

Kuten pukeutuskoodista voi jo aavistella, kisa järjestetään kieli poskessa. Suuri osa osallistujista ajaa reitin leppoisaa retkeilyvauhtia. Tärkeintä tapahtumassa on juhlia pyöräilyä ja etenkin työmatkalaisille tärkeäksi muodostunutta Bromptonia. Maailmanmestaruuskisoja pohjalta voisi varmaan verrata vaikka kuplavolkkareiden kokoontumisajoon tai eukonkannon mm-kisoihin, joissa osallistuminen on sijoittumista tärkeämpää. Kisan luonteesta kertoo myös se, että nopeimpien kuskien lisäksi  palkitaan parhaiten pukeutuneet. Järjestäjät kannustavat osallistujia käyttämään mielikuvista ja vaivaa suunnitellessaan asuaan. Pukukilpailun voittajat ovat olleet näyttävää sakkia ( voittajia , tyylikäs voittaja ja why so serious ) ja voittajat ovat olleet kolmen vuoden aikana hyvin erilaisia.

Vaikka iso osa osallistujista ”vain” ajelee reitin läpi, kärki käy kisaa tosissaan. Pyöriä on kevennelty, renkaita vaihdettu paremmin rullaaviin ja joistakin pyöristä saattaa löytyä jopa lukkopolkimet! Viime vuonna kilpailun voittaja käytti taittamiseen ja kahteen kierrokseen 22 minuuttia 52 sekunttia eli kärkimiehen keskinopeus oli noin 34 km/h. Ja kaikki tämä liukkaassa, viileässä ja sateisessä säässä. Reittiennätys on noin minuutin nopeampi ja se on erään Roberto Heraksen nimissä. Tosissaan, mutta ei vakavissaan...

Historiaa

Bromptonin maailmanmestaruuskisat saivat alkunsa 8. huhtikuuta vuonna 2006 Barcelonasta, jolloin paikallinen Bromptonin maahantuoja halusi markkinoida ja osoittaa Bromptonin käyttökelpoisuutta kilpailun avulla ja kiittää innokasta ja lojaalia käyttäjäkuntaa. Ensimmäinen kisaan osallistui noin 70 kilpailijaa. Reitti oli jo tuolloin kuta kuinkin saman pituinen kuin nykyisin. 

Myös toiset kisat 2007 pidettiin Barcelonassa, mutta Brompton halusi tuoda kisat lähemmäs omaa tehdastaan ja kolmannet kisat siirrettiin Blenheim Palaceen, jossa ne ovat järjestetty vuodesta 2008. Osallistujamäärä on noussut melkoisesti alun 70 kilpailijasta. 2008 maaliin pääsi 364 kilpailijaa, vuonna 2009 osallistujia oli 528 ja vuonna 2010 maalin saavutti 582 kilpailijaa 34 kansallisuudesta. Tämän vuoden kisoihin odotetaan 750 osallistujaa ympäri maailmaa. Vaikka kisat ovatkin kovin kansainväliset, en löytänyt ilmeisiä (=suomalainen sukunimi) suomalaisia sateenkaariraidan metsästäjiä (jos olen väärässä, toivon, että kommentoit asiasta välittömästi). Tämä asia kuintenkin korjataan tänä vuonna ainakin yhdellä osallistujalla! 

Bromtonin kansalliset mestaruuskisat

Brompton on huomannut, että kisat ovat hyvä tapa aktivoida käyttäjäkuntaa ja levittää omaa sanomaansa positiivisella tavalla. He haluavat tarjota maistiaisia maailmanmestaruuskisoista myös Englannin ulkopuolella oleville bromptonauteille järjestämällä kansallisia mestaruuskisoja. Tähän asti kansallisia kisoja on järjestetty USA:ssa, Japanissa, Taiwanissa ja kisojen alkuperämaassa Espanjassa. Kisoihin osallistuu hyvin erilaisia määriä kilpailijoita. Esimerkiksi Japanissa osallistujia oli noin 120, mutta Espanjassa vain 30-40. Maan mestarille on palkintona maineen ja kunnian lisäksi matka Bromtonin maailmanmestaruuskisoihin Blenheim Palaceen. 

Muita taittopyöräkisoja

Bromptonin järjestämät kisat eivät suinkaan ole ainoita taittopyöräkisoja maailmassa. Useat pienet ja isot harrastajaryhmät järjestävät paikallisia iloitteluja. Esimekiksi Japanissa ainakin kahtena vuotena järjestetty MiniLove -tapahtuman yhteydessä on kilpailtu taittopyörillä monenlaisissa sarjoissa ja mitä erilaisimmilla tavoilla. Heidän kriterium-kisaan kuuluu taittamisen ja ajamisen ohella erilaisten esteistä selviytymistä. Kyseessä on siis eräänlainen työmatkacyclocross. Videoit näistä kisoista näyttävät varsin mielenkiintoisilta.

Vuonna 2007 Lontoossa aloitettu kaupunkien keskustoihin sijoittuva kisasarja Nocturne series otti ohjelmaansa taittopyöräluokan. Kisat ovat hyvin Bromptonin kisan kaltaisia. Pukeutumiskoodi on sama ja lähtö tapahtuu Le mans -tyyppisesti. Nocturnen kilpailuihin saa kuitenkin osallistua millä tahansa taittopyörällä. Maailman suurin taittopyörävalmistaja Dahon otti mallia Bromptonin esimerkistä ja sponsoroi alussa Nocturne taittisluokkaa. Tämän vuoden sponsorina toimii uudempi taittopuyörämerkki Kansi. Kansi tarvitseekin kaiken positiivisen julkisuuden mitä vain on saatavilla, sillä nettisivujen mukaan heillä on tällä hetkellä meneillään laaja pyörien takaisinkutsu muutamissa rungoissa ilmeneen vian takia. Toivottavasti merkki selviytyy myrskyisistä ajoista ja rikastuttaan tulevaisuudessakin taittopyörämarkkinoita.

Sillä välin Suomessa...

Suomessa pyöräkilpailutoiminta on pientä  (tosin viikonloppuna Hyvinkäällä järjestetyt  maastopyöräilyn sm-kisat keräsivät kivasti osallistujia ja katsojia), joten vielä marginaalisemman ryhmälle, kuten taittopyöräilijöille, järjestettävät kisat ovat haave vain. Cyclocross- ja BMX-harrastajat ovat kuitenkin hyvä esimerkki, miten innostunut ryhmä voi luoda itselleen rennon, mielenkiintoisen ja elinvoimaisen kilpailusarjan. Tällä hetkellä taittopyöräilijöiden järjestäytyminen on niin alkutekijöissä, että leikkimielisen kilpailun, saatikka kilpailusarjan järjestäminen olisi erittäin vaikeaa. Kuitenkin, mikä olisi parempi tapa saada taittopyöräilyä esille kuin taittvälineenopyörän monipuolisuutta ja käytettävyyttä korostava kilpailu.

Suomeen on syntynyt uusi urbaani pyörätapahtuma, Stadibike, jonka ohjelmaan hieman erikoinen kilpailu sopisi erinomaisesti. Villeimmissä kuvitelmissani olen ajatellut, että maahantuojat voisivat tuoda kisaan muutamia näytepyöriä kokeitavaksi ja kisattavaksi. Kilpailut ajettaisiin joko aika-ajona, korttelikisana tai työmatkacyclocrossina, joka voisi sisältää kaikenlaisia työmatkalla eteen tulevia esteitä. Yhteislähtökisat voitaisiin ajaa esimerkiksi neljän pyöräilijän lähtöinä, joista voittaja tai kaksi parasta etenee välieriin ja lopulta finaaliin. Kisaan saisi osallistua omalla taittopyörällä tai voisi käyttää ”näytepyörää”. Jokaista lähtöä ennen ilman pyörää oleville osaanottajille arvotaan heidän lähdössään käyttämät pyörät. Näytepyörät voisivat olla palkintoina kunkin sarjan voittajille. 

Edellä kuvattu tapahtuma on vain mielikuvitustani ja ymmärrän, että maahantuojat haluavat panoksellaan lisätä myyntiä. En ole markkinoinnin tai yritystalouden asiantuntija, joten en  osaa arvioida ideani kannattavuutta, mutta taittopyöräharrastajana olisin enemmän kuin innoissani.