Kaikki muut, James Bondia lukuunottamatta, tarvitsevat kunniallisen siviilielämän. Elämä ei ole jatkuvaa seikkailua, vaan seikkailuiden väliin täytyy löytää jotain mielenkiintoista, mutta kunniallista tekemistä. Bike Friday on kokenut seikkailuja jos jonkinlaisia, mutta en ole tarjonnut sille kuuluvaa turvallista arkea. Pyörä on uskollisesti odottanut seikkailuun valmiina, painavat tarakat harteilla ja vaelluskengät jalassa. Oli korkea aika pukea Bike Fridaylle siviilivaatteet ylle ja tehdä pyörästä maantiekelpoinen.
Mikä Bike Friday oikeastaan on?
Bike Fridayta myy ja valmistaa Yhdysvalloissa, Oregonissa, sijaitseva Green Gear Cyclling. He ovat erikoistuneet taitettaviin ja helposti pakattaviin polkupyöriin. Jokainen pyörä mahtuu purettuna matkalaukkuun (tandemit taitavat mahtua kahteen). Suuri osa heidän myymistään pyöristä on mittatilaustöitä, mutta osa heidän myynnistään on myös ns. hyllymalleja. He valmistavat pyöriä työmatka-ajoon (Tikit), retkeilyyn (New World tourist) ja urheilullisempaan ajoon.
Minun Bike Friday Pocket sport on m-kokoinen hyllymalli. Pocket sportia ei enää löydy Bike Fridayn uudistuneilta nettisivuilta (linkki). Sitä markkinoitiin nopeana retkipyöränä, joka soveltui myös kuntoajoon. Se on käytännössä nopeampaan ajoon varusteltu New world tourist ja se eroaa merkin urheilullisista fillareista melkoisesti. Alunperin hankin pyörän matkailuaja satunnaiseen junassa kuljettamista varten.
Kahden vuoden kokemuksen myötä, minulla on melko vahva mielikuva siitä, mihin Bike Friday pystyy. Bike Fridayn mainosslogan ”performance that folds/packs”, pitää erinomaisesti paikkansa. Bike Fridayn pääpaino on suorituskyvyssä ja taittaminen on toissijaista. Kyseessä ei ole siis ”Folding bike which performs”. Bike Fridayn origami (pyörä taitettuna) ei ole siisti tai helposti hallittava. En vertailisi Bike Friday Pocket Sportia esimerkiksi Bromptoniin, vaan sen kilpailijat löytyvät minivelojen (pikkupyörät, jotka eivät välttämättä taitu) joukosta. Esimerkiksi Moulton, Tyrell ja Bruno ovat hyviä vertailukohtia.
Miten on, soveltuuko taittopyörän/minivelon runko maantiepyöräilyyn?
Pienet renkaat ja rungot eivät ole aivan ennen kuulumattomia ratakilpailuissa, ennätysyrityksissä, maantiepyöräilyssä tai maantieaika-ajossa (taustatyö asiaa käsittelevää blogikirjoitusta varten on juuri meneillään, joten malttakaa hetki ja uskokaa miehen sanaa). Maantiepyörän ja kaupunkiajoon takoitetun taittopyörän erottaa ainakin ajoasennosta. Maantiepyörän päällä nojataan voimakkaasti eteenpäin. Paino jakaantuu satulan ja ohjaustangon välille tasaisemmin kuin kaupunkiajoon suunnitellussa pyörässä, jossa on pysty ajoasento ja suurin osa painosta lepää satulan päällä. Ohjaamon pituus (pituus satulasta ohjaustankoon) on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka määrittelee ajoasennon. Kaupunkipyörässä ohjaamon täytyy olla lyhyt ja vastaavasti maantiepyörässä ohjaamo on pitkä.
Olen ottanut tässä artikkelissa maantiepyörän edustajaksi Canyon Aeroroad CF:n ja retkipyörien vertailukohteeksi Surly LHT:n. Canyonin vaakaputki (etäisyys satulatolpasta emäputkeen) on 56 cm ja Surly LHT:n on 54,9 cm. Bike Fridaysta ei löydy vaakaputkea, mutta vastaava mitta (emäputken päästä vaakasuoraan satulaputkeen) on 56 cm. Bike Fridayn ohjaamo on samassa mittaluokassa kuin minun kokoiselle tarkoitetut maantie- ja retkipyörät.
Taittopyörien tarkoitus on taittua mahdollisimman pieneen tilaan, joten pyörän mittasuhteissa joudutaan tekemään kompromisseja origamin koon ja ajettavuuden välillä. Akseliväli (mitta etuakselista taka-akseliin) vaikuttaa kumpaankin edellä mainittuun. Taittopyörissä voi olla lyhyemmät akselivälit kuin isoilla renkailla varustetuissa pyörissä, mutta esimerkiksi Bromptonissa on siirrytty kohti pitempää akseliväliä . Bike Fridayn akseliväli on 103 cm, Aeroroadin 98,6 cm ja Surly LHT:n 106,4 cm. Taittopyöräni akseliväli on siis maantiepyörän ja retkipyörän välissä.
Maantieajossa keskiö on perinteisesti alempana kuin esimerkiksi maastopyörässä tai cyclocrossarissa. Bike Fridayssa keskiö heiluu Primo Comet 1,35” renkailla 26 cm korkeudessa (mitattu keskiön alalaidasta), rungon alin kohta on 21,5 cm ja 175 mm kammilla varustetussa pyörässä polkimet ovat ala-asennossa 8,5 cm päässä maasta. Polkimien maavara näyttää vähäiseltä etenkin jyrkissä kaarteissa. En ole kuitenkaan koskaan osunut polkimella maahan tai katukiveyksiin. Tosin ajaessa olen hyvin tietoinen polkimien korkeudesta.
Bike Fridayn kaikkissa pyörissä on 73 ° ohjauskulma. Canyon Aeroroadin ohjauskulma vastaavassa koossa on 73,25°.
Perinteisiä maantiepyöriä tarjotaan useina eri kokoisina runkoina. Bike Fridayn hyllyversioita tarjotaan myös useammassa koossa. Isoa maantiepyörää ostaessa on erityisen tärkeää, että saa oikean kokoisen rungon, koska täysikokoisessa maantiepyörässä ei ole hirvittävästi mahdollisuuksia säätää ajoasentoa. Käytänössä maantiepyörän ohjaamon pituutta ja korkeutta voi säätää jonkin verran ohjainkannatinta vaihtamalla. Bike Fridayn ohjaamo on mukautuvainen, sillä ajoasentoa voi säätää liukuvalla emäputkella (säätövaraa en ole mitannut, mutta sitä on riittävästi), satulaputken ja -tolpan korkeutta säätämällä ja tietenkin ohjainkannattimen pituutta ja kulmaa muuttamalla. Hätätapauksessa ohjainkannatinta voi vielä liu’uttaa alaspäin emäputkessa. Bike Fridayhin on mahdollista saada retkimäinen, kohtuullisen pysty asento tai aika-ajolle ominainen agressiivinen ja syvä ajoasento tai mitä tahansa siltä väliltä.
Näyttää siltä, Bike Friday soveltuu rungon mittojensa puolesta maantieajoon (olettaen, että Aeroroad ja LHT mitat ovat hyviä vertailukohteita). Monissa pyörälehtien maantiepyörätesteissä puhutaan rungon jäykkyydestä ja joustavuudesta (side to side, fore and aft) ja vaimennuskyvystä. Joissakin lehdissä käytetään testejä näiden arvointiin, toiset taas luottavat testikuskien asiantuntemukseen. Minulla ei mahdollisuutta testata ja eikä riittävää asiantuntemuta, joten en voi ottaa asiaa huomioon arvioidessani rungon soveltuvuutta maantiepyöräilyyn.
Hyvinhän tuo näyttää kulkevan maantielenkeilläkin :)
VastaaPoistaT. Kimmo & Betty Leeds