8-vaihteinen Brompton: Kokemuksia ensimmäisen ajokuukauden jälkeen

Tammikuussa asensin Elinan Bromptoniin uuden takanavan. Alkuperäisessä takanavassa oli kolme vaihdetta, jotka Elina koki liian raskaiksi. Ellu on tottunut ajamaan ketjuvaihteisilla pyörillä, joissa on valinnanvaraa vaikka kuinka. Uusikin napa on Sturmey Archerin valmistama, mutta siinä on kahdeksan vaihdetta. Ensimmäisessä blogipostauksessa emme osanneet kertoa käyttökokemuksista, koska niitä ei ollut. Nyt Elina on ehtinyt ajaa uudella vaihteistolla reilun kuukauden, joten on aika kuulla palautetta muutoksista.

Asennusvaiheessa huomasin muutaman seikan, jotka saattaisivat häiritä käyttämistä. Ensimmäinen ja minun mielestäni suurin ongelma oli ns. ”Stallone poljin”, eli poljin roikkui toisella kammen sisäpuolella kuin Stallonen huuli. Poljin osui väärään kohtaan jätettäessä runkoon. Elina on nyt elänyt Stallonen huulen kanssa kuukauden ja hänen mukaansa se häiritsee yllättävän vähän taittamista. Taittamisessa saa olla huolellinen, että poljin ei osu runkoon. Taitettu paketista tulee muutaman sentin pidempi, koska kampien täytyy olla vaakatasossa. Pidempi paketti hidastaa pyörän suojahuputtamista hieman, mutta ei merkittävästi. Ehkäpä esteettinen haitta on suurin ongelma roikkuvassa polkimessa.

Toinen asennusvaiheessa esiintullut ongelma oli takavaihtaja, joka saattoi osua haarukkaan taitettaessa ja ajaessa runkoon. Taittamisessa vaihtajaa ei huomaa, mutta polkimia ei kannata pyörittää taitettuna, koska vaihtaja nousee ylöspäin ja osuu tällöin ajaessa runkoon. Vaihtaja on helppo painaa alas niin, että sormet eivät likaannu. Elinan mukaan asia ei haittaa, mutta se pitää ottaa huomioon.

Lisääntyneen painon kuulemma huomaa, mutta pyörää joutuu lopulta nostelemaa/kantamaan niin vähän, että sekään ei haittaa.

Erityisen tyytyväinen Elina on ollut välitysten lisääntymiseen. Vaihteet 3-6 ovat erinomaisia kaupunkiajoon, kun alkuperäisessä versiossa kaupunkiajoon soveltuvia välityksiä oli vain yksi. Kahdeksas vaihde voisi olla pidempi/raskaampi, jotta alamäkiin pääsisi kovempaa. Vaihteet 1-2 ovat käytännöllisiä lyhyissä ja jyrkissä mäissä, jotka Elina joutui alkperäisellä vaihteistolla työntämään.

Gripshift-vahtaja saa negatiivista palautetta. Kierrevaihtajaa tulee silloin tällöin kierrettyä vahingossa. Pienikin kierto saa takanavan ääntelemään ilkeästi ja vaikuttaa vaihteiden toimintaan. Gripshift -tyyppiset vaihtajat jakavat muutenkin mielipiteitä jyrkästi ja Elina kallistuu vipumallisten vaihtajien puoleen.

Kokonaisuuteen hän ollut tyytyväinen. Lisääntyneet välitykset ovat tehneet kaupunkiajamisesta miellyttävämpää. Bromptonilla ajelee nyt pidempiäkin lenkkejä, koska ylämäet eivät enää hyydytä samalla tavalla kuin kolmella vaihteella. ”Tekisin uudestaan heti” Elina vastasi, kun kysyin oliko uudistus onnistunut.

Kotimekaanikon näkökulmasti työmäärä vähän lisääntyy. Vaihteiden säätäminen on hieman monimutkaisempaa ja tarkempaa. Erityisesti vaihdekaapelin vaihtaminen on melku tuskainen prosessi. Kaapelin päähän täytyy asentaa kiinnike tietyn matkan päähän. Manuaali antaa matkoiksi 95-104 mm. Pienikin virhe kiinnikkeen kiinnityskohdassa ja vaihteistoa ei saa säädettyä toimivaksi. Ensimmäisen kerran jälkeen kuitenkin prosessin tietää ja luulen, että toisella kerrralla kaapelin vaihtaminen sujuu nopeammin.

Tiukka takahaarukka ja kaapeliviritelmä ovat kummitelleet mekaanikon mielessä. Kotona korjaustelineessä homma vielä hoituu, mutta entä kenttäolosuhteissä? Onnistuuko renkaan vaihtaminen tienpäällä ilman kiroilua? Yhteen rengasta Elina ei ole vielä saanut puhki, joten se jää vielä nähtäväksi. Voihan olla, että pelkoni on turha. 

Taittopyörä sijaisopen kulkuvälineenä

Keravan koulut rautatieasemaan nähden.

Olen joutunut kelailemaan taittopyörähistoriaani. Olen pitkään ollut siinä uskossa, että Belgian matka oli ensimmäinen kosketus, mutta taittopyörän käyttäminen tuli minulle mieleen vuotta aikaisemmin. Silloin en päätynyt taittopyörän hankintaan, mutta luulen, että siemen kylvettiin syvälle.

Asuimme tuolloin vielä Lohjalla. Elinan työmatka Pasilaan ei ollut helppo tai nopea. Ensin hänen täytyi mennä paikallisbussilla Routiosta keskustaan, sieltä kaukolinjalla Helsingin keskustaan ja junalla Pasilaan. Matka kesti parisen tuntia suuntaansa. Minun määräaikainen työsuhde oli päättymässä, joten aloimme etsiä ”parempaa” paikkaa asua. Huomaa lainausmerkit. Asuisin vieläkin Lohjalla, jos asiat olisivat järjestyneet toisin. Lohja on hieno kaupunki.

Halusimme elää autottomasti, joten seuraavan kodin täytyi löytyä hyvien joukkoliikennemahdollisuuksien päästä. Paras tapa kulkea Helsinkiin on junalla, joten aloimme etsiä asuntoja pääradanvarella olevista kaupungeista. Päädyimme nopeasti Hyvinkääseen, sillä junamatka Pasilaan on ”lyhyt”, vain 45 minuuttia.

Minulla ei ollut vielä töitä alueelta, joten oletin, että aloitan uuden elämän tekemällä sijaisuuksia Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Riihimäellä ja Keravalla. Jokainen kaupunki on lyhyen junamatkan päässä Hyvinkäältä. Junalta olisi vielä päästävä kouluille ja pahimmassa tapauksessa toisellekin koululle samanpäivän aikana. 

Olin nähnyt Lohjan Best Brakesissa seinällä roikkumassa Authorin taittopyörän. Nyt tiedän, että se on uudelleen teipattu Dahon, mutta silloin se näytti minusta ainutlaatuiselta ja parhaalta ratkaisulta matkoihin koulujen ja juna-aseman välillä. Kävin muutamaan kertaan koeajamassa pyörän ja olin jo valmis ostamaan sen. Ostaminen kuitenkin jäi, koska sain lukuvuoden mittaisen sijaisuuden  läheltä Hyvinkäätä.

Järvenpään koulut.

Ennen muuttoa Hyvinkäälle en ehtinyt tutkia olisiko taittopyörällä kulkeminen vaihtuvien työpaikkojen välillä mahdollista. Nyt uusia haasteita etsiessäni, päätin tutkia asiaa lähemmin. Junamatkat ovat todellakin lyhyet. Riihimäki-Hyvinkää väli kestää alle 10 minuuttia. Suurin osa Riihimäen kouluista sijaitsee alle kolmen kilometrin säteellä juna-asemasta. Järvenpäähän matka kestää kymmen minuuttia pitempään ja koulut ovat myös alle kolmen kilometrin päässä joukkoliikennekeskuksesta. Keravalle matkaan kuluu jo 25 minuuttia, mutta koulut ovat edelleen hyvin lähellä junaa.

Riihimäen koulut.

Riihmäki-Kerava väli sijaitsee neljän vyöhykkeen alueella, joten kuukausilipun hinta on 146,45 €. Jos päätepisteessä välttää suurimman osan ajasta julkisen liikenteen käyttämisen taittopyöräillen, jää matkakulut mielestäni kohtuullisen pieniksi. Taittopyörällä lisää vaikutusaluettaan hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Suurimmaksi ongelmaksi taittipyörän ja julkisen liikenteen yhdistämisessä on talvi. Bromptonin talviominausuudet jättävät toivomisen varaa. Isommalla renkaalla varustetut taittopyörät toimivat kyllä hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa pääasiallisesti huolehditaan kevyenliikenteenväylien kunnospidosta.

Taittis voisi olla liikkuvan työntekijän kulkuväline, jos suurin osa asiakkaista majailee lähellä joukkuliikennekeskusta. Luonnollisesti putkimies ei voi kuljettaa kaikkia tarvitsemiaan työkaulujaan junassa ja pyörällä. Esimerkiksi valokuvaaja, kaupunkitoimittaja, sijaisope tai muu ammattilainen ilman painavia kantamuksia voisi hyödyntää mahdollisuutta. Vihreitä arvoja arvostavalla kuluttajalle kestävien liikkennemuotojen käyttäminen saattaisi olla yksi valintaperuste.  Onkohan Suomessa ihmisiä, jotka käyttävät taittopyörää esim. asikaskäyntejä varten? 

Taittajan erikoinen: Vantaanjoella puhallettavalla lautalla ja taittopyörällä

Autottomassa elämässä on huono puoli. Jos haluat harrastaa muutakin vesiurheilua kuin uintia, on se asuinopaikastasi riippuen hankalaa tai jopa mahdotonta. Olen pitkään haaveillut omasta kajakista, jolla voisin meloa kotiseudullani Pohjois-Karjalassa. Autotottomana minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuljettaa kajakkia. Tai no, voihan sitä pyörälläkin kuljettaa: Tapa 1, tapa 2, tapa 3. Nyt kun muistelen, niin Ternin facebook-sivuilla oli myös mainio kuva Turusta, jossa pariskunta ajeli Ternin taittofillareilla ja kärryssä kulki taittuva kajakki. Äähhh, itse asiassa kajakin omistaminen ei riipu autosta. Huono aasinsilta.

Yritetään uudestaan. Löysin facebookista mainion Alastair Humpreysin mainion videon, jossa hän ystävänsä kanssa matkustaa Britteinsaarten pohjoisosissa Bromptoneilla. Veden katkaistessa matkan, he täyttivät ilmatäytteiset lautat ja menivät vesille pyörien kanssa. Seuraavalla rannalla pojat tyhjensivät lautat, sitoivat ne takaisin kuormaan ja jatkoivat matkaa. Videota katsoessani tunsin oirastavaa omistamisen halua. Brompton minulla jo on, joten kaipasin varmastikin puhellettavaa lauttaa lähelleni.

Lautta hautautui syvälle mieleni kätköihin useaksi kuukaudeksi, kunnes onnekkaan yhteensattuman kautta sain tarjouksen käytetystä Alpacka Denali Llamasta. Päätin tarttua tilaisuuteen ja vapun aattona kävin hakemassa lautan myyjältä. 

Alpacka on yksi alkuperäisistä packcraftien valmistaja. Lautat on suunniteltu kuljetettavaksi mukana esimerkiksi vaelluksilla tai pyöräretkillä. Lautat ovat keveitä (2,5 kg) ja ilmeisen kestäviä (kuvien ja videoiden perusteella). Niihin mahtuu yksi meloja ja hänen tavaransa. Lautalla voi meloa valmistajan mukaan tyynestä vedestä aina Class III -tason koskiin asti. Vauhti hirmuja ne eivät kuitenkaan ole, sillä 3 km/h tunnissa on niillä hyvä matkavauhti.

Lautan kasaaminen ja tyhjentäminen

Lautan kasaaminen on helppoa, mutta vaatii jonkin verran harjoittelua, että se tapahtuisi nopeasti. Ensimmäiseksi lautta rullataan auki. Perässä olevaan venttiiliin liitetään huipputekninen ilmansiirtomekanismi. Ilma siirretään lautan ulkopuolelta sisälle nylonpussin avulla. Pussi avataan ja annetaan täyttyä ilmalla. Seuraavaksi pussi suljetaan ja ilma puristetaan lautan sisään. Edellä kuvaamaani prosessia toistetaan niin kauan, että lautta saa muotonsa. Lopuksi kannattaa puhaltaa ilmaa sisään hieman pienemmän venttiilin kautta. 

Lautan mukana ostin myös melan. Mela on hiilikuitua ja sen lapakulmia ja pituutta voi säätää portaattomasti. Mela painaa noin 900 g. 

Käytön jälkeen lautta täytyy pakata takaisin kuljetusvalmiiksi. Venttiili auki ja rullaaminen aloitetaan keulasta. Pakkaamiseen ei mene kuin muutama minuutti.

Ensimmäinen yritys tavaroiden kanssa

Kävin tänään kokeilemassa lauttaa Vantaanjoella. Laskin vesille golfkentän kulmilta lähellä Sveitsiä. Ajelin laskupaikalle Bromptonilla. Olin pakannut lautan tarakalle ja T-bagissä kulki mm. vaihtovaatteet. Laskupaikalla laitoin lautan kuntoon ja pakkasin Bromptonin Avon Valley Cyclery -suojapussiin. Kiinnitin pyörän ja laukun keulasta löytyvien silmukoiden ja mustekalojen avulla. Pyörä ja laukku olivat yllättävän tukevasti kiinni lautassa. 

Itse vesillelasku meni ongelmitta, mutta paikan olisin voinut valita paremmin. Ehdin meloa vain kymmenen metriä, kun huomasin, että joki oli tukossa. Puut olivat kaatuneet joen yli niin, että niiden ali tai yli ei voinut mennä. Yritin meloa takaisin vastavirtaan hyvään nousupaikkaan, mutta juuri sillä kohdalla virtaus oli korkeuserojen vuoksi liian kova, että olisin päässyt minne halusin. Joessa rimpuillessani sillalle oli kerääntynyt pari uteliasta katselijaa. Toivottavasti he olivat vain uteliaita, sillä harjaantumattomaan silmään rimpuiluni olisi saattanut näyttää siltä, että kohta tarvitsen apua. ”Ei hätää, en tiedä mitä teen, mutta netissä kaikki päättyi hyvin!” Nousin lopulta pahimman ryteikön kohdalta maihin. Kävelin sillalle, josta katsojat olivat onneksi jo poistuneet. Etsin paremman laskupaikan ja laskin lautan uudestaan jokeen. Nyt pääsin melomaan.

Meloin neljä-viisi kilometriä ja pääsin ABC-kohdille. Matkalla oli yksi minun mielestä koskeksi luokiteltava kohta, mutta lautta ja pyörä pysyivät hienosti yhdessä. Keulaan kiinnittetty pyörä peittää jonkin verran näköalaa, mutta siihen tottuu äkkiä. Myyjä oli unohtanut ottaa mukaan selkänojan kauppahetkellä, joten valuin kokoajan nojatuolimaiseen istumasentoon. Luulen, että selkänojan kanssa selkäni pysyy suorempana. 

Ensimmäinen kokeilu oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Aion tehdä jatkaa kokeiluja. Erityisesti pidin omavaraisuudesta kuljetuksen suhteen. Ajoin pyörällä laskupaikalle ja laitoin pyörän kyytiin. Reitin päässä pakkaan lautan ja ajan pyörällä takaisin kotiin. 

Vantaanjoki (noin 100 km)  on nyt korkattu, joten kesän tavoitteeksi voisi ottaa tavoitteeksi meloa loputkin joesta. Lautta on sen verran hidas, että koko matkan melominen esimerkiksi viikonlopun aikana on mahdotonta, mutta joen voisi jakaa lyhyempiin jaksoihin. Nyt olen melonut Sveitsi-ABC -välin. Torstaina töiden jälkeen ABC-Kalteva -väli jne. Hieman erilainen taittajan erikoinen tiedossa siis!

Renkaat taittopyöriä varten

Edellisestä jutusta on kaksi viikkoa, sillä työmatka vei kirjoittamiseen varaamani ajan. Kaikesta huolimatta kevät tekee hidasta, mutta varmaa tuloaan. Kevät on hyvä aikaa huoltaa pyörät ja tutkia renkaiden kunto. Renkaat ovat kulutustavaraa ja taittopyörissä ehkäpä tärkein ajotuntumaan vaikuttava yksittäinen osa. Renkaat ovat myös suhteellisen halpoja, joten niitä vaihtamalla voi helposti antaa vanhalle pyörälle uudenlaisen ajotuntuman. Tämän kevään aikana vaihdan renkaat ainakin Bike Fridayhin. 

Kolme hyvää syytä kiinnittää huomiota renkaiden valintaan

1. Taittopyörissä renkaiden vierintävastus on usein suurin pyörän etenemistä vastustava voima. Polkupyörän etenemistä vastustaa vierintävastuksen lisäksi myös ilmanvastus. Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä eli sen merkitys nousee nopeuksien kasvaessa. Alle 20 km/h vauhdeissa vierintävastus on ilmavastusta suurempi, joten taittopyöräilijän on syytä valita mahdollisimman rullaava rengas.
2. Renkaat ovat polkupyörän jousitus. Pneumaattiset renkaat suodattavat tien epätasaisuuksia. Mitä vähemmän painetta renkaissa (tiettyyn pisteeseen saakka), sitä paremmin ne joustavat. Toisaalta, mitä enemmän painetta, sitä vähemmän vierintävastusta. Rengasvalinta on aina kompromissi joustavuuden ja rullaavuden välillä, joten kannattaa etsiä omaan käyttöön paras kompromissirengas.
3. Renkaiden puhkeamisia on ikävä korjata tienpäällä (etenkin jos on kiire). Useissa renkaissa on erilaisia pistosuojauksia. Pistosuojaukset parantavat renkaiden kestävyyttä, mutta lisäävät painoa ja vierintävastusta. Haittaako paikkaaminen, haluatko ajaa kovaa vai pidätkö huolettomuudesta? 

Mitkä asiat vaikuttavat renkaiden ominaisuuksiin

Renkailla on kolmeominaisuutta, joihin kannattaa kiinnittää taittopyörien tapauksessa huomiota.

Rullaavuus. Rullaavuus tarkoittaa sitä, että kuinka suuri on renkaan aiheuttama vierintävastus. Rullaavuuteen vaikuttaa renkaan leveys, käytettävä paine, kumiseoksen pehmeys, renkaan kuvio ja rakenne. 

Jos kaikki muut muuttujat ovat samat, niin leveämpi rengas rullaa paremmin kuin kapea rengas. Tämä saattaa kuulostaa järjenvastaiselta, mutta näin asia vain on. Mitä paremmin rengas säilyttä pyöreän muotonsa, sitä paremmin se rullaa. Leveän renkaan osuessa maahan, se muuttaa muotoaa enemmän leveyssuunnassa, joten renkaan muoto muuttuu vain vähän. Kapean renkaan osuessa maahan, se painautuu kasaan pituussuunnassa, jolloin renkaan muoto muuttuu suhteessa enemmän eli renkaan vierintävastus on suurempi. Schwalben sivuilla on oiva selitys asiasta.

Mitä suurempia paineita renkaissa voidaan käyttää, sitä vähemmän renkaan muoto muuttuu maakontaksissa. Korkeapainerenkaat rullaavat paremmin, koska renkaan kontaktikohta on pienempi kuin vähemmän painetta tarvitsevissa renkaissa.

Renkaan rakenne vaikuttaa rullaavuuteen. Mitä ”löysempi” renkaan rakenne, sitä paremmin se rullaa. Pistosuojaukset, tukevat seinämät ja isot kuviot tekevät renkaan rakenteesta jäykemmän ja heikommin rullaavan.

Mukavuus. Kuten jo edellä mainitsin, rengas on pyörän jousitus. Mitä enemmän rengas joustaa sitä mukavampi kuskin on poljeskella eteenpäin. Mukavuuteen vaikuttaa siis renkaan ilmatila ja käytettävä paine. Mitä enemmän ilmaa renkaaseen mahtuu ja mitä pienempi ilmanpaine, sitä enemmän rengas voi joustaa. Leveä rengas ja vähäinen paine ovat kuitenkin myrkkyä vierintävastukselle.  Renkaan rakenne vaikuttaa myös mukavuuteen. Olen kuullut monien sanovan, että esim. jäykimmät Schwalben marathonit tuntuvat kovilta. 

Jan Heine Bicycle Quarterlyssa pohtinut optimaalista ilmapainetta. Hän on tullut siihen tulokseen, että renkaissa on ”optimaalinen” paine, kun renkaan korkeus tippuu kontaktipisteessä 15% maksimista. Heinen mukaan pienemmillä paineilla rullaavuus heikkenee, mutta korkeammilla paineilla ei saavuteta merkittävää etua. 

Pistosuojaus. Renkaista on pyritty tekemään kestävämpiä lisäämällä materiaalia esim. sivuille ja laittamalla erilaisia pistosuojauksia kulutuspinnan alle. Huolettomuuden hintana on taas suurempi vierintävastus. 

Pistosuojauksia on hyvin monenlaisia. Esimerkiksi Continentalin Plus technology -renkaissa kulutuspinnan alla on kumia, joka estää nastoja ja piikkejä pääsemästä sisuskumiin. SafetySystem -renkaissa kulutuspinnan alla on kangas, joka estää suurimman osan pistoista. Plus on luultavasti tehokkaampi estämään puhkeamisia, mutta rullaa heikommin. 

Renkaiden puhkeamista voi estää myös maalaisjärjellä: tarkastaa renkaiden paineet riittävän usein, pitää renkaissa sopivaa painetta, välttää rikkoutuneita pulloja ja epämääräisiä kasoja ja ajaa maltillisesti. 

Rengaskoot

Taittopyöriä on monen kokoisia ja niissä on erikokoisia renkaita. Kannattaa olla tarkkana jo taittopyörää hankkiessa, että mieleisiä renkaita on saatavilla. Suomessa on törmännyt harvoin pieniin ja hyviin renkaisiin. Onneksi Hyvinkäällä FillariCenter on jaksanut kysellä ja soitella maahantuojille ja etsiä sopivia renkaita. 

Rengaskoot ilmoitetaan joko tuumina (esim. 20”x1,5”) tai ETRTO-kokona (40-406). ETRTO-koossa ensimmäinen numero tarkoittaa renkaan leveyttä täytettynä ja jälkimmäinen numero tarkoittaa vanteen halkaisijaa. Taittopyöräilijän on hyvä tietää pyöränsä tuumakoko, mutta ETRTO-koolla saa varmasti haluamansa renkaan. Esimerkiksi 20” voi tarkoittaa ETRTO-kokoina halkaisijaltaan joko 406mm tai 451mm vanteita. 406 on yleisempi 20” vannekoko. Minun tiedossani on ainoastaan Bike Friday Pocket Rocket käyttää 451 vanteita.

Toinen yleinen taittopyörien rengaskoko on 16”. Niitäkin on ikävä kyllä ETRTO-kokoina kaksi kappaletta. Bromptonien 16” tarkoittaa 349mm vanteita ja Dahonin käyttämä 16” on 305mm.

Birdy käyttää 18” vanteita, joka ETRTOna on 355. Strida käyttää 16 ” (305) ja 18” (355) renkaita. Moulton käyttää puolestaan 17” (369 ) renkaita.

Rengaskoossa täytyy huomioida vanteen koon lisäksi myös leveys. Ennen renkaiden hankkimista kannattaa tarkistaa, kuinka leveä rengas mahtuu pyörimään lokasuojien kanssa.  Meidän Dahonissa ja Circe Helioksessa mahtuu pyörimään 20”x2” (50-406) leveät renkaat. Bike Fridayhin menee 20”x1,5” (40-406) hyvin ja pienellä kikkailulla 20”x1,6” menee haarukkaan sisään. Bromptoneissa pyörii lokareiden kanssa maksimissaan  16”x1 ⅜ ” (37-349). 

Kokemuksiani erilaisista renkaista

Olen käyttänyt jonkin verran erilaisia renkaita taittopyörissä. 20” pyörissä olen käyttänyt pääasiallisesti Schwalben renkaita, mutta mahtuu sinne yksi poikkeus ja toinen on tulossa. Dahonissa ja Circe Helios Duossa käytän Schwalben 2” leveitä Big Apple -renkaita. Renkaissa on kokoisekseen valtava ilmatila ja ne voi pumpata melko kovaksi (max. 70 psi tai 5 bar). Renkaissa on jonkilainen pistosuojaus ja se toimii ilmeisen hyvin, sillä en ole vielä saanut yhtään rengasta puhkeamaan. Big Applen ilmatila vaimentaa hyvin tien epätasaisuuksia vaikka se olisi pumpattu aivan täyteen. Renkaassa on hyvin matala kuvio ja se rullaa erittäin hyvin. Tandemissa renkaan hyvät puolet tulevat hyvin esiin. Suosittelen, jos vain rengas mahtuu pyörimään haarukassa.

Bike Fridayssa alkuperäinen rengas oli Primo Comet 1,35”. Comet on korkeapainerengas, joten siihen sai pumpata 100 psi. Se rullasi erittäin hyvin, mutta oli mielestäni herkkä puhkeamisille. Rengas kului myös yllättävän nopeasti. Täyteen pumpattuna rengas oli hyvin kova ja meno oli sen mukaista. Jokainen epätasaisuus tuntui takamuksessa ja ranteissa. Kovuus antoi mielikuvan kovasta vauhdista, joten mielellään sillä ajoi.

Uuden-Seelannin matkalla käytin BF:ssä Schwalbe Marathoneja (20”x1,5”; 40-406). Renkaat olivat Cometeihin verrattuina raskaat ja niihin sai pumpata vain 70 psi. Renkaat tuntuivat hitailta, mutta ne olivat erittäin mukavat ja pistosuojaus toimi mainiosti. Renkaat ovat vieläkin käyttökelpoiset, mutta en pidä niiden tuntumasta. Pidän hieman kovasta tuntumasta, joten ne ovat nyt hätävararenkaina.

Ostin vajaa viikko sitten Schwalbe Marathon Racerit (20”x1,5” 40-406). Ne ovat noin 100 g kevyemmät kuin tavalliset Marathonit ja ne ovat merkittävästi  ohuemmat. Kuvio on hyvin matala ja niihin voi pumpata 85 psi. Olen ehtinyt ajamaan niillä neljä noin 60 km lenkkiä ja olen myyty. Ne tuntuvat yhtä nopeilta kuin Primo Cometit, mutta tuntuma on hiukan pehmeämpi. Tuntuma ei ole kuitenkaan liian pehmeä, vaan pylly saa riittävästi palautetta tiestä. Tilasin samaan aikaan Panaracer Minitit (20”x1,25”), jotka ovat vain 170 g painavat slicksit. Odotan innolla, että pääsen vertailemaan Racereita ja Minitteja. Luulen, että Racerit tulevat jäämään käyttörenkaiksi. No, aika näyttää…

Bromptoneissa olen käyttänyt alkuperäisiä renkaita. Ne ovat korkeapainerenkaat, joten ne rullaavat hyvin kohtuu korkeasta kuviosta huolimatta. Ne ovat myös kestäneet hyvin, sillä minulla on ollut yksi puhkeaminen vuoden sisällä. Brompton World Champioshipseissä käytin Schwalben Kojakeja, jotka ovat nopean näköiset slicksit. Testasin renkaiden vierintävastusta keskenään ja en saanut renkaiden välille eroa. Kojakit ja Bromtonin alkuperäiset renkaat rullasivat yhtä hyvin. Kojakit ovat kuitekin hieman kapeammat, joten niiden ympärysmitta on hieman pienempi. Pienempi rengas tiputti pyörän välityksiä minun jaloilleni paremmiksi, joten käytin Kojakeja kisoissa. 

Työkalupussi Bromptoniin

Minun periaatteisiini kuuluu, että aina pyöräillessäni pystyisin hoitamaan omat tekniset ongelmani. Puhelin on minulla mukana vain kellon vuoksi. Maantie- tai maastolenkillä työkalut kulkevat satulalaukussa, pyöräilypaidan taskussa tai juomarepussa. Työmatkoilla minulla on mukana yleensä jokin laukku tai kuivapussi, johon voin laittaa työkalut. Bromptonilla ajaessa laitan työkalut T-bagiin. 

Joskus T-bag ei tarvitse ottaa mukaan, mutta minne laittaisin työkalut? Tavallisesti olen laittanut työkalut satulassa kiinnitettyyn suojahupun pussiin. Siellä työkalut ovat kuitenkin alttiina kastumiselle ja ne saattavat tippua huppua käyttäessä. 

Olen viime aikoina tehnyt kohtuu paljon runkolaukkuja ja ns. gas tank-tyyppisiä työkalupusseja. Ajattelin, että Bromptoniinkin voisi sellaisen väsätä. Bromptonissa kiinnityspaikat ovat vähissä, sillä taittuva runko ja kaapelit lyhetävät käytettävää aluetta paljon Oikeastaan ainoa paikka runkolaukun kiinnittämiselle on satulaputken ja vaakaputken risteyksessä. 

Satulaputken ja vaakaputken risteys ei ole ongelmaton kohta. Bromptonin etu on helpossa ja innovatiivesssa taittamisessa. Runkolaukku ei saa haitata tai hidastaa taittamista. Se kuitenkin sijaitsee satulaputken kiristysvivun alueella. Ajattelin, että kallistamalla satulaputken myötäisesti tulevaa sivua vivulle saattaisi saada riittävästi tilaa.

Runkolaukkuun mahtuu kaikki tarvittavat työvälineet Bromptonin pikakorjauksiin. Puhkeamisten varalle laukussa on varasisäkumi, rengasmuovit ja 15mm avain ja pumppu. Kuvissa käytin mallina Lezynen maastopyöräpumppua, mutta korkeapaineversio samasta pumpusta on samankokoinen. Muita ongelmia varten laukussa on pikätyökalu, jolla voi säätää mm. jarruja ja kiristellä löystyviä ruuveja ja pultteja. Tein laukusta ilmeisesti hieman liian ison, sillä sinne mahtuisi vielä ainakin paikkasarja muovilaatikoineen.

Metalliset työkalut liikkuvat pussissa jonkin verran. Runkoputkea suojaamaan laitoin solumuovia pohjaan ja pystyseinämiin. Solumuovi pitää laukun myös ryhdikkäänä. Laukussa käyttämäni kangas ja vetoketju ovat säänkestäviä. Saumat luonnollisesti puhkovat kangasta ja tihkuvat mahdollisesti vettä. En ole kuitenkaan testannut vielä, kuinka hyvin laukku pitää vettä. Ehkäpä otan laukun mukaan suihkuun mukaan.

Tämä oli ensimmäinen versio. Luulen, että seuraaviin versioihin teen muutamia muutoksia. Ainakin madallan sitä hieman, että tavarat olisivat sisällä ”tiukemmassa”. Kallistan korkeampaa seinää enemmän satulaputkea kohti, että kiristysvivulle jäisi enemmän tilaa. Kiristysvipu toimii jo nyt hyvin, mutta sulkiessa se hankaa laukun kylkeen. Pitemmän päälle se saattaa vaurioittaa laukkua. Taittamista hipaisu ei haittaa.

Laukkua ommellessani,  huomasin Facebookissa, että Brompton on kehittänyt desingtyökalusarjan. Työkalusarjassa on kaikki tarvittavat välineet tienlaidassa tehtäviin huoltotoimenpiteisiin. Parasta on kuitenkin työkalusetin sijoituspaikka. Setti työnnetään vaakaputken sisään. Jotta setin saa käyttöön, täytyy runko luonnollisesti taittaa. En ole vielä löytänyt hinta-arvioita, mutta epäilen, että aivan ilmainen se ei ole! Hyvältä näyttää kuitenkin.

Taittopyörien kategorisointia

Mikä auto on paras? Millainen tietokone kannattaa hankkia? Kannattaako ostaa tämä maastopyörä? Onko tämä taittopyörä hyvä? Edeltäviin kysymyksiin ei ole olemassa yhtä kaiken kattavaa vastausta. Vastaus riippuu aina kysyjän tarpeista. Yaris ja Land Rover on sunniteltu erilaisiin käyttötarkoituksiin, niin on myös Bike Friday Pocket Sport ja Brompton M3R.

Yön pimeinä tunteina pohdiskelin, kuinka taittopyöriä voisi luokitella. Ajattelin ensimmäiseksi luoda luokat, joihin pyörät sijoitettaisiin. Perustuisivatko luokat rakenteeseen vai käyttötarkoitukseen? En osannut päättää, joten valitsin erilaisen lähestymistavan. Päätin sijoittaa pyörät XY-koordinaatistoon ajettavuuden ja taitettavuuden perusteella. Pähkäilyn lopputuloksena oli kaavio, johon on sijoitettu meidän omistamat taittopyörät.

Vaakatasossa x-akselilla on arvioitu pyörän taitettavuutta. Pyörälle on annettu pisteitä painon, taittomekanismin toimivuuden, taittamisen helppouden, taitoksen muodon ja hallittavuuden mukaan. X-akselin oikeaan laitaan sijoittuvat pyörät ovat helppoja taittaa, keveitä, paketti on taitettuna siisti, paketti pysyy kasassa ja sitä on helppo liikutella likaamatta vaatteitaan. Oikeasta laidasta löytyy siis täydelliset pyörät julkiseen liikenteeseen ja jatkuvasti taiteltaviksi.

Y-akselilla on pyöriä on arvioitu ajettavuuden perusteella. Ajettavuuteen vaikuttaa renkaiden koko, ajoasento, ajoasennon säätömahdollisuudet, tavaroiden kuljettaminen, vaihteiden lukumäärä, subjektiivinen ajotuntuma ja arvio siitä, kuinka pitkälle pyörällä ajaisi päivän aikana hymyillen. Taulukon ylälaidasta löytyy siis pyörät, jotka soveltuvat esimerksi retkeilykäyttöön tai ”oikean” pyörän korvaajiksi.

Koordinaatistoon muodostuu karkea nelikenttä. Nelikentän vasemmassa yläkulmassa on pyörät, jotka ovat erinomaisia ajonominaisuuksiltaan mutta ovat eivät syystä tai toisesta sovellu päivittäiseen käyttöön joukkoliikenteessä.

Oikeassa alakulmassa ovat taas pyörät, jotka eivät loista ajo-ominaisuuksillaan, mutta ovat erinomaisen kevyitä ja helposti taitettavia ja kuljetettavia pyöriä. Pyörät soveltuvat siis hyvin päivittäiseksi junan jatkeeksi lyhyitä matkoja varten.

Oikeassa yläkulmassa on taittopyörien Eldorado tai Graalin malja, eli pyörä jossa kummatkin ominaisuudet ovat huippu luokkaa. Pyörä on erinomainen ajaa ja taittomekanismi on helppo, pyörä taituu pieneen tilaan ja on kevyt. Taittopyörät ovat kuitenkin aina kompromisseja, joten uskon, että aivan oikeaan yläkulmaan ei taida olla montakaan ehdokasta.

Vasen alakulma on varattu fiaskoille, flopeilla ja vitseille eli toisin sanoen pyörille, joita ei ikinä olisi pitänyt laittaa sarjatuotantoon. Pyörissä on heikot ajo-ominaisuudet ja taittaminen on jollain tavalla puutteellista.

Millainen sinun pyöräsi on? Kommentoi tai lähetä spostia, niin lisätään taulukkoon mukaan. Arviothan ovat subjektiivisia (ainakin tällä hetkellä). Jos useampi ihminen innostuisi arvioimaan omaa pyöräänsä, voisimme sopia mahdollisimman objektiiviset kriteerit ja tehdä vaikka Google Docsiin taulukon, jota kukin voisi päivittää oman pyöränsä osalta. Osallistukaa taittopyöräilijät!

Dahon Speed Tr

Ajettavuus

Renkaat: 20”, runkoon mahtuu leveät Schwalben Big Apple renkaat 8

Ajoasento: Ajoasento on verrattaen retkimäinen ja asentoa voi säätää muuttamalla Aberhallo-stemmin asentoa. Tangossa on Ergon gripit ja nousukahvat. 7

Tavaran kuljettaminen: Pyörässä on vakiona tukeva tarakka ja etäräkki. Emäputkessa on kiinnike Klick-Fix -etulaukkutelineelle. 10

Vaihteet: Sram Dualdrive takanapa ja Sram X7-takavaihtaja. 24 vaihdetta. 9

Ajotuntuma: Pyörässä on pitkä akseliväli, joten pyörä käyttäytyy rauhallisesti. Hyvät vaihteet ja miellyttävä ajoasento tekevät pyörästä hyvän matkapyörän. Nousukahvat antavat toisen ajoasennon. Taittuva emäputki pitää outoa naksetta seisaaltaan ajaessa ja notkuu hieman.  Suurella ilmatilalla olevat renkaat vaimentavat tien epätasaisuuksia ja rullaavat hyvin. Ajaisin pyörällä niin kauas kuin jalkoja riittää. Dahon ei ole niin monipuolinen kuin BF  8

Keskiarvo: 8,4

Taitettavuus:

Paino: Pyörä on kohtuulisen painava, noin 15 kg. 6

Taittomekanismin toimivuus: Taittaminen on helppoa ja nopeaa. Pyörä on kuitenkin kohtuu iso, joten rungon taittaminen vaatii tilaa ja harjoittelua, että se sujuu helposti. Myönnän, että en ole Dahon-tyylisen taittamisen suosija, joten selkeästi vaikuttaa arviooni. 7

Taitoksen muoto ja hallittavuus: Dahon Speed Tr on taitettunakin mielestäni iso pyörä. Kokonsa tähden pyörää on vaikea sijoittaa esimerkiksi Intercityn lukollisiin kaappeihin tai lähiliikennejunien matkustamoon. Ketjut jäävät taitoksen ulkopuolelle. Pyörä pysyy hyvin pystyssä taittettunakin. Taitosta on helppo hallita, JOS on riittävän vahva ja omaa riittävän pitkät kädet. Pyörää pysyy taitettuna magneettien ja lukkojen avulla. 5

Keskiarvo: 6

Bike Friday Pocket Sport

Ajettavuus

Renkaat: 20”, runkoon mahtuu 1,5” renkaat, mutta maantierenkaatkin ovat kuin kotonaan. 8

Ajoasento: Pocket Sportissa on vakiona droppitanko, joka takaa useita ajoasentoja. Ergonomisesti muotoiltu tanko on miellyttävä myös alaotteelta. Ajoasentoa voi muuttaa emäutken korkeutta säätämällä ja vaihtamalla stemmiä. Ajoasennon voi säätää juuri haluamakseen. 10

Tavaran kuljettaminen: Pyörässä on kiinnikkeet sekä tarakkaa että eturäkkiä varten. 9

Vaihteet: 3x8 Shimano Alivio. 9

Ajotuntuma: Pyörässä on pitkä akseliväli. Useita ajoasentoja. Pyörään voi hyvällä omalla tunnolla laittaa retki- tai maantierenkaat. Ajoasennon saa säädettyä juuri mieleisekseen. Runko notkuu vain vähän. Ajan vaikka auringon nousuun. 9

Keskiarvo: 9

Taitettavuus:

Paino: Pyörä painaa ilman räkkejä noin 12 kg, räkkien kanssa noin 14 kg. 7

Taittomekanismin toimivuus: Pocket Sportin taittomekanismi on surkea. Taittaminen vaatii satulaputken ja emäputken irroittamisen rungosta. 3

Taitoksen muoto ja hallittavuus: Kuten Dahon BF on iso taitettuna. Paketti on epäsiisti, ketjun jäävät taitoksen ulkopuolelle. Taitos ei pysy kasassa ilman sitomista ja se ei pysy pystyssä ilman tukea. Satulatolppa ja emäputki ovat irrallaan. Taitan BF:n vain pakon edessä. 3

Keskiarvo: 2,6

Brompton P6R

Ajettavuus

Renkaat: 16”, Runkoon mahtuu 1,35” renkaat. Valikoimaa vähän. 6

Ajoasento: Tangossa kaksi erilaista otetta. Yläotteelta ajoasento on pysty ja alaotteelta hyvin matala. Alaotteelta ajaessa ei voi käyttää jarruja ja vaihteita. Ajoasentoa ei voi säättä. 6

Tavaran kuljettaminen: Pyörässä on tavarateline, johon voi laittaa pieniä kasseja tms. Emäputkessa on runkokiinnike, johon voi laittaa Bromptonin omia laukkuja kiinni. Laukut eivät vaikuta ohjaukseen, mutta valikoimaa on vähän. 7

Vaihteet: Bromptonin oma 6-vaihteinen systeemi. 7

Ajotuntuma: Pyörässä on kohtuullisen pitkä akseliväli. Pyörä käyttäytyy suhteellisen rauhallisesti. 16” renkaat ovat kovat verrattuna 20” renkaisiin. Ajoasentoja on vain kaksi aja alaote ei sovellu kaikkien käsille. Alaotteelta ei voi käyttää jarruja. Kaikesta huolimatta miellyttävä ajaa ja ajaisin niin kauas kuin sielu sietää. 7

Keskiarvo: 6,6

Taitettavuus:

Paino: Noin 13 kg. 7

Taittomekanismin toimivuus: Taittaminen on nopeaa ja helppoa. Paras mekanismi, mitä olen kokeillut. 9

Taitoksen muoto ja hallittavuus: Bromptonin paketti on BF:ään ja Dahoniin verrattuna pieni ja siisti. Pyörä pysyy pystyssä taitettunakin ja ketjut ovat taitoksen keskellä. Huputtaminen on helppoa ja nopeaa, joten pyörän vie mielellään matkustamon puolelle. Pyörä mahtuu Intercityn lukollisiin lokeroihin. Pakettia on helppo hallita ja Eazy Wheelsien avulla pyörää voi työntää taitettuna. 9

Keskiarvo: 8,3

Brompton M3R

Ajettavuus

Renkaat: 16”, Runkoon mahtuu 1,35” renkaat. Valikoimaa vähän. 6

Ajoasento: Tangossa vain yksi ote. Tankoa voi siirtää hieman eteenpäin tai taaksepäin. Ajoasento on pysty. 4.

Tavaran kuljettaminen: Pyörässä on tavarateline, johon voi laittaa pieniä kasseja tms. Emäputkessa on runkokiinnike, johon voi laittaa Bromptonin omia laukkuja kiinni. Laukut eivät vaikuta ohjaukseen, mutta valikoimaa on vähän. 7

Vaihteet: Bromptonin oma 3-vaihteinen systeemi.  5

Ajotuntuma: Pyörässä on kohtuullisen pitkä akseliväli. Pyörä käyttäytyy suhteellisen rauhallisesti. 16” renkaat ovat kovat verrattuna 20” renkaisiin. Ajoasentoja on vain yksi. Vaihteita on vähän ne ovat joko liian raskaat kovin mäkiseen maastoon tai liian kevyet tasaiselle. Kaikesta huolimatta miellyttävä ajaa ja ajaisin maastosta ja vauhdista riippuen noin 50 km. 5

Keskiarvo: 5

Taitettavuus:

Paino: Noin 12 kg. 8

Taittomekanismin toimivuus: Taittaminen on nopeaa ja helppoa. Paras mekanismi, mitä olen kokeillut. 9

Taitoksen muoto ja hallittavuus: Bromptonin paketti on BF:ään ja Dahoniin verrattuna pieni ja siisti. Pyörä pysyy pystyssä taitettunakin ja ketjut ovat taitoksen keskellä. Huputtaminen on helppoa ja nopeaa, joten pyörän vie mielellään matkustamon puolelle. Pyörä mahtuu Intercityn lukollisiin lokeroihin. Pakettia on helppo hallita ja Eazy Wheelsien avulla pyörää voi työntää taitettuna. 9

Keskiarvo: 8,6

Taittopyöräilijän melkein kymmenen käskyä

Viime viikolla ensimmäistä kertaa minulta jäi blogikirjoitus julkaisematta. Työkiireet, huonosti suunniteltu ajankäyttö ja erinomaiset ajokelit veivät kaikein kirjoittamiseen varatun ajan. Nyt on kuitekin tarkoitus palata viikottaiseen taittopyöräilyn ja pyörämatkailun ruotimiseen.

Tällä kertaa aion kiivetä vuorelle, kasvattaa parran ja kertoa ajatuksiani kuinka minä taittopyöräilijänä otan kanssamatkustajat joukkoliikennevälineissä huomioon. 

Taittopyörät ovat vielä niin harvinaisia päivittäisessä liikenteessä, että herättävät muissa matkustajissa samankaltaisia reaktioita kuin koiranpennut. Alankomaista tulee kuitenkin varoittava esimerkki, mitä voi käydä, jos emme ota huomioon muita matkustajia. 

Löysin muutama kuukausi takaperin hollaninkielisen sivuston, jossa vaaditaan taittopyöriä kiellettäväksi junissa ja muissa joukkoliikennevälineissä. Sivusto ei ole ollut aktiivinen enää pitkään aikaan, mutta antaa aihetta pohdiskelulle. Minä en voi vaikuttaa muiden käyttäytymiseen tai mielipiteisiin suoraan, mutta omaan toimintaani voin vaikuttaa. Toivon, että omalla esimerkillä olisin luomassa taittiskulttuuria, joka voisi säilyä elinvoimaisena, luonnollisena ja pidettynä osana joukkoliikennettä.

1. Käsky: Huputa/pussita/suojaa pyörä

Hyötykäytössä olevat polkupyörät ovat melkein poikkeuksetta likaisia. Kevään ravat valuvat lokareista, renkaissa on mutaa ja ketjut ovat öljyiset. Vähintä, mitä taittopyöräilijä voi tehdä muille kanssamatkustajien vaatteita ja matkatavaroita suojatakseen, on pussittaa pyörä. Bromptonilla on erinomainen suojahuppu, joka on helppo vetäistä taitetun pyörän päälle. Poistaminen on vielä helpompaa. Suojahupun käyttö Bromptonin tapauksessa tuo vain muutaman kymmenen sekunnin edestä lisätyötä. Suojahupun avulla taittopyörä on myös helppo muiluttaa konnarin valvovan silmän alta alueelle, minne se ei kuuluisi.

Dahonilla on myös suojapussi omalle pyörälleen, mutta se on ollut mielestäni hieman työläämpi kuin Bromptonin vastaava.

Jos jostakin syystä huputtaminen tai pussittaminen on mahdotonta, ole tietoinen pyöräsi likaisimmista osista. Bromptonion tapauksessa likaisimmat osat ovat renkaat, sillä ketjut ovat siististä piilossa taitoksen keskellä. Dahoneissa likaisin kohta on mielestäni ketjut, sillä ne jäävät taitoksen ulkopuolelle. Yritä sijoittaa pyörä niin, että kanssamatkustajien vaatteet eivät pääse kosketuksiin esim. ketjun kanssa.

2. Käsky: Sijoita pyörä niin, että se ei haittaa kanssamatkustajien kulkemista/olemista

Tämä on itsestään selvä asia, mutta joskus käskyä on vaikea toteuttaa. Matalalattiajunissa löytyy aina jokin paikka, jonne pyörän voi laittaa: pyöräpaikat, pyörätuoli-/lastenvaunupaikat tai tilavat eteistilat. Matalalattia junissa suosikkini on paikka, joka sijaitsee oven vieressä. Paikalla on vain yksi istuin ja reilusti tilaa oven vieressä. Taittopyörän liikutteleminen ja sijoittaminen on paljon helpompaa kuin ison pyörän, lastenvaunujen tai pyörätuolin, joten paikka kannattaa luovuttaa sellaiselle, joka sitä tarvitsee enemmän.

Vanhoissa paikallisliikenteen vaunuissa ongelmat ovat mahdollisesti paljon suuremmat. Eteistilat ovat ahtaat, matkustamon puolella ei ole tilaan suuremmille matkatavaroille. Olen pyrkinytkin suunnittelemaan matkani niin, että pääsen kulkemaan aina matalalattiajunilla.

3. Käsky: Varmista, että pyörä ei pääse kaatumaan/rullaamaan tai aiheuttamaan muuten haittaa matkan aikana. Jos mahdollista, ole pyörän lähettyvillä koko ajan

Tarakalla varustettu Brompton pysyy hyvin pystyssä ja ei rullaa itsestään. Joskus raiteenvahdot heilauttavat junaa voimakkaasti, joten on syytä huolehtia pyörän pystyssä pysymisestä. Pyörä kannattaa sijoittaa niin, että huonommin tuetussa suunnassa on jokin tuki, joka estää kaatumisen. P-mallin Brompton kaatuu helpommin ohjaustangon suuntaisesti, joten olen aina mahdollisuuksien rajoissa yrittänyt laittaa sen seinää vasten.

Jos asennat Bromptoniin EZ-wheelsit, kannattaa parkkeeraamisen kanssa olla tarkkana. Renkaat rullaavat erinomaisesti, joten pienikin nytkähdys saattaa saada pyörän liikkeelle. Satulaputken päässä on jarrupala, mutta aina se ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla ja pyörä pääsee syöksymään liikkeelle. Edellisen vuoksi kannattaa olla pyörän lähettyvillä matkustamisen ajan. Tämän voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

4. Käsky: Vältä ruuhkaisimpia vaunuja

Tämäkin on itsestään selvä. Elinasta on tullut taitava valitsemaan oikeat vaunut taittopyörän kanssa matkustettaessa. Hän on matkutanut niin usein Helsinki-Hyvinkää väliä, että hän osaa arvioida, mitkä vaunut ovat suurimman osan ajasta mahdollisimman tyhjiä. 

5. Käsky: Älä tunge ruuhkan mukana sisälle vaunuun/vaunusta

Viimeisten joukossa ehtii vallan mainiosti, sillä juna ei lähde ennenkuin ovet ovat sulkeutuneet. Ja olemmehan pyörällä joka tapauksessa nopeampia kuin kävelijät!

6. Käsky: Taita pyörä aina niin pieneksi kuin mahdollista

Tämä ei välttämättä ole niin itsestään selvä kuin ensikatsomalta saattaisi luulla. Bike Friday on suhteellisen hankala taitettava. Junassa olen yleensä irroittanut ohjaustangon ja taittanut takarenkaan rungon alle. Olen jättänyt satulaputken irroittamatta, jotta minun olisi helpompi hallita omituisen muotoista pakettia . Satulaputken irroittaminen ei toisi yhtään lisää tilaa vaunuun, sillä se sojottaa suoraan ylöspäin rungosta. Pyörä näyttää kuitenkin merkittävästi isommalta ja saattaa aiheuttaa virkaintoisissa virkailijoissa pakottavaa tarvetta veloittaa täysikokoisesta pyörästä. 

VR:n säännöissä selvästi sanotaan, että taittopyörät on taittava niin pieneen tilaan kuin mahdollista, joten virkaintoisen konnarit ovat oikeassa. Todellisuudessa pyörä ei vie kuitenkaan enemäpää tilaa kuin täysin taitettuna.

7. Käsky: Vastaa uteliaiden kysymyksiin

Minä en ole vielä kohdannut ihmistä, joka olisi ollut tyytymätön matkustamaan taittopyörän kanssa samassa tilassa. Kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet juttusille, ovat olleet aidosti kiinnostuneita ja/tai  hämmästyneitä ihmeellisestä vekottimesta. Keskutelut ovat yleensä laantuneet, kun alamme keskustelemaan hankintahinnasta. Toivottavasti keskustelut istuttavat siemeniä kanssamatkustajien mieliin ja taittopyöräilijöiden määrä lisääntyy.

Ramen.

8-vaihteinen Brompton: Asennus ja ensivaikutelmia

Foorumivääräleukojen mukaan Bromptonissa on joko 1, 3 tai 6 väärää vaihdetta. Minä en allekirjoita väittämää, sillä olen kilpaillut ja retkeillyt 6-vaihteisella Bromptonilla hyvällä menestyksellä. Elinan pyörässä oli kolme vaihdetta ja Elina halusi enemmän valinnanvaraa kumpaankin päätyyn. 

Olin ihaillut pitkään Kineticsin Bromptoniin tarkoitettua 8-vaihteista takanapaa ja konversiosettiä. Joulun jälkeen pitkän pohdinnan tuloksena Elina tilasi vihdoin konversiosetin. Odotukset olivat ja ovat kovat. Asennuskokemukset eivät kuitenkaan olleet lupaavat. Emme ole ajaneet metriäkään uudella kokoonpanolla, joten kommentoin vain asennuskokemusta ja muita mitattavia seikkoja.

Brompton taitaa tietää mitä tekee…

Olen moneen otteeseen ihmetellyt ääneen, miksi Brompton ei tarjoa yhtenä vaihtoehtona Sturmey Archerin X-RF8(w)-navalla varustettua pyörää. Ihmettely loppui, kun sain konversiosetin käteen. 

Olen muutaman kerran irroittanut kummankin Bromptonin takakiekon, joten minulla on tuntuma takakiekon painosta. Kineticsin kiekko tuntui hurjan painavalta. Vaaka todisti tuntuman: Kineticsin kiekko painaa 2,2 kg ja alkuperäinen kolmivaihteinen BSR-kiekko vaivaiset 1,5 kg. Kammet tuntuivat myös ankkurinpainoilta alkuperäisiin verrattuna: uudet kammet painavat 650g ja vanhat 530g. Konversiosetti tuo pyörään lisää painoa noin 800g.

Tavallisissa pyörissä 800g ei ole suuri ero. Harva kuski huomaa vajaan kilogramman eroa. Taittopyörissä paino on kuitenkin huomattavasti oleellisempi. Pyörä on suunniteltu nostettavaksi ja kannettavaksi. 800 Grammaa ei välttämättä huomaa heti, mutta kymmenennen kerran pyörää nostaessa paino alkaa tehdä tehtävänsä. Minun täytyy tunnustaa, että painoero alkuperäisosiin on pettymys. 

Bromptonin erikoisilla vaihdejärjestelmillä on siis syynsä. Ilmeisesti he ovat ymmärtäneet, että kannattaa tehdä mahdollisimman käytännöllinen tuote, kuin yrittää miellyttää fillarisnobeja.

Asennuskokemus

Kineticsin sivuilla sanotaan, että uuden vaihdejärjestelmän asentaa suhteellisen nopeasti. Tämä varmasti pitää paikkansa, jos välttyy ongelmilta. 

Asennus on hyvin suoraviivainen ja pyöriä aikaisemmin rassanneille helppo. Minulle tuli oikeastaan kolme kohtaa, joiden kanssa jouduin käyttämään aikaa enemmän. Ensimmäiseksi, huomasin, että takanapa oli noin 2mm liian leveä Elinam pyörän runkoon. Jouduin levittämään takahaarukkaa samalla kuin nostin takakiekkoa paikalleen. Taisi ärräpää päästä. Lopulta kiekko napsahti paikalleen. Tiukka takahaarukka saattaa olla ongelma, jos joutuu esimerksi vaihtamaan renkaan tienpäällä.

Toinen ongelma tuli, kun kiinnitin kaapelia takanavassa olevaan hahloon. Kaapeli kulkee pienen mutterikiristeisen kiinnittimen läpi, joka pitäisi kiristää mutterin avulla vaihdehahloon. Mutteri ei kiristynyt tarpeeksi, joten systeemi ei pysynyt paikallaan. Etsin miljoonalaatikostani sopivaa prikkaa, mutta sellaista ei löytynyt. Ainoan riittävän ohuen prikan reikä oli liian pieni. Viila käteen ja reikää suurentamaan. Lopulta sain vaihteiston asennettua. Vaihdevaijerin kiinnitys saattaa osoittautua hankalaksi, jos joutuu kenttäolosuhteissa rengasta vaihtamaan.

Viimeinen ongelma ei ollut suuri, ainoastaan aikaa kuluttava. Alkuperäinen ketju oli muutaman linkin liian lyhyt, joten jouduin odottamaan seuraavaan päivään, että pääsen ostamaan uuden ketjun. Ketjuun tarvittiin 102 linkkiä.

Ensivaikutelma

Korostan, että en ole ajanut metriäkään uudella vaihteistolla. Olen kuitenkin taittanut pyörää muutaman kerran ja tunnustellut, miltä uudet osat vaikuttavat. 

Pyörä tuntuu takapäästään selkeästi painavammalta. Tähän varmasti tottuu, mutta nyt ero tuntuu selvästi. Taittaminen on myös hankaloitunut hieman. Ketjunkiristin on hieman pidempi kuin alkuperäinen, joten taitettaessa takahaarukkaan tuleva koukku osuu toisinaan kiristimeen. Tämä ei hidasta taittamista, mutta vaatii hieman enemmän tarkkuutta. Suurin murheeni on taittuva poljin. Bromptonin kammessa on pieni stoppari, joka pitää taitetun polkimen suorassa. Uusissa kammissa stopparia ei ole, joten taitettu poljin roikkuu kuin Stallonen naama. Roikkuvan polkimen aiheuttama harmi ei ole pelkästään kosmeettista laatua, vaan huolimattomalla taittajalla poljin voi hakata runkoa vasten ja vaurioittaa maalipintaa. Iso ”oi voi”. 

Yritin korjata poljinongelmaa vaihtamalla takaisin Bromptonin alkuperäisen kammen. Kuten arvata saattoi, kammet ovat eri vaiheessa. Kampiin tehdyt neliönmuotoiset reiät ovat siis eri asennossa. Kun Bromptonin kampi osoittaa klo 12, SA:n kampi osoittaa puoli viiteen. Olisi varmasti mielenkiintoinen polkea.

Odotuset konversiosettiä kohtaan olivat korkealla. Tällä hetkellä olen erittäin pettynyt setin laatuun. Toivottavasti ajokokemukset ovat huomattavasti positiivisemmat.

Tein edesottamuksistani pienen vihkosen, jossa käyn läpi havainnollistavin kuvin asennusprosessia. Vihkosta ei kannata ottaa ohjeena, vaan suhtautua siihen ikäänkuin kohtalotoverin näkemyksenä asiasta. Toivottavasti joku kuitenkin hyötyy siitä. Vihkosesta tuli kohtuullisen suuri (noin 17 Mt), joten ole kärsivällinen sitä avatessasi.

Sturmey Archerin navan manuaali löytyy täältä.

Sivu tekemästäni ohjevihkosta.

Pyöräretkeilyvarustukseni evoluutio 1: Pyörä ja laukut

"Evoluutio tarkoittaa sukupolvien myötä tapahtuvia muutoksia eliöiden muodostaman populaation geenivarastossa. Se on siis luonnonilmiö, jonka seurauksena organismit muuttuvat niin, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Evoluutio perustuu muunteluun, muuntelun perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan." Wikipedia: evoluutio

Evoluutio on varsin mainio vertaus kuvaamaan pyöräretkeilyvarustukseni kehittymistä. Aluksi on vain pyörä ja valtava halu liikkua ja nähdä maailmaa lihasvoiman avulla. Ostan laukut, pakkaan kotoa löytyviä tavaroita ja lähden matkaan. Ensimmäinen elämänmuoto kohtaa kovan todellisuuden. Useat ideat häviävät luonnonvalinnassa, mutta uusia ideoita nousee jatkuvasti korvaamaan aukkoja. Ajan kuluessa kokoonpano hiotuu reviirinsä suvereeniksi hallitsijaksi. Sitten tapahtuu jotain… Luonnonmullistus, katastrofi, ympäristö muuttuu ja reviiriään kuninkaan ottein hallinnut varustus joutuu kamppailemaan olemassaolonsa puolesta. 28” rengas on aivan liian iso lentokoneessa kuljetettavaksi, tai teltta painaa liikaa lentoyhtiöiden sallimaan 23 kg:aan mahtuakseen. 

Evoluutiota kuvattiin vielä omina kouluaikoinani puuna tai tikapuina, joka eteni vääjäämättömästi kohti yhä korkeampia elämänmuotoja. Koulupojalle jäi mielikuva, että uuden täytyi olla aina parempi kuin edeltäjänsä. Yliopistoaikana biologian kirjoja tutkiessani, huomasin, että evoluution puun oli korvannut pensas. Pensaasta oli vaikea erottaa, mikä elämänmuodoista oli korkeammalla kuin toinen. Jotkin elämänmuodot olivat sopeutuneet ympäristöönsä eritavalla kuin toiset. Uusi ei välttämättä ollutkaan parempi, se vain yrittää selviytyä eritavalla kuin edeltäjänsä. Uusi voi selvitä paremmin kuin edeltäjänsä tai sitten se voi osoittautua täydelliseksi flopiksi.

Kesä 2009 ja kevättalvi 2010: Surly LHT, Arkel Dolphin takalaukut (2009)

Jouduin pieneen kolariin syksyllä 2008 ja kunnostamani työmatkapyörä hajosi. Ostin paikallisesta liikkeestä työmatkapyöräni korvaajaksi Surly Long Haul Truckerin (LHT). Olin harrastanut pyöräilyä jo pitkään, joten tiesin pyörän olevan täysiverinen maailmanmatkaaja. Alkuinnostuksessa hankin halvat sivulaukut ja lähdimme Elinan kanssa Hyvinkäältä maakuntamatkailemaan Hämeenlinnaan. Laukuissa oli vain korjausvälineet ja varavaatteet. Matka oli ikimuistoinen kommelluksista huolimatta. Olin pakannut mukaani maantiepyörän sisurin, joka oli aivan liian pieni Elinan renkaan sisuskumiksi. ”Tiedänpä seuraavalla kerralla”. 

Talvi ja talvivarusteet osoittautuivat liian raskaaksi halvalle sivulaukkuparilleni, ja lopulta ne hajosivat käsiin. Ostimme yhdessä Ortliebin City-sivulaukut, joiden kiinnityssysteemi oli jo silloin yksinkertainen täysverisiin retkeilylaukkuihin verrattuna. Laukut osoittautuivat erinomaiseksi hankinnaksi.

Kevään sulatellessa lumia ja edellisen syksyn Hämeenlinnan matkasta innostuneina halusimme lähteä uudelle retkelle. Päätimme lähteä ennen juhannusta puolentoista viikon retkelle saariston rengasreitille. Elina otti käyttöön Ortliebit ja minä erikoisuuksien tavoittelijana hankin itselleni Arkelin Dolphin (2009) takalaukut. Olin kauppapyörässäni käyttänyt etutavaratelineenä CETMA-rackia. Olin kuskannut räkissä parinkymmenen kilon ostoslaatikoita, joten miksen voisi kuskata myös retkeilyvarusteita. 

Minulla (ensimmäinen kuva) oli pyörässäni majoittusvälineet, työkalut ja omat vaatteet. Elina kuskasi pyörässään keittovälineet ja omat vaatteet. Kesä oli erittäin kuuma, ja molemmat olimme tyytyväisiä varustukseemme. Räkki teki ohjauksesta raskaan mutta vakaan. Pienen totuttelun jälkee en enää huomannut edessä olevan painon vaikutusta pyörän käyttäytymiseen. 

Kesällä 2009 tein vielä samalla kokoonpanolla sooloreissun Joensuuhun ja takaisin. Voisin sanoa, että tuo kesä oli minulle pyörämatkailun yliopisto ja kaikki sen jälkeen on ollut vain täydennyskoulutusta! En vaihtaisi hetkeäkään pois.

Ensimmäisen kuvan kokoonpano pääsi vielä yhdelle reissulle kevättalvella 2010. Lähdin ajamaan talviloman aikaan Joensuuhun lumisia pikkuteitä pitkin. Pyörä ja varustus toimi moitteettomasti, mutta ilmeisesti pari pitkää päivää -15°C:een pakkasessa oli liikaa polvelleni ja se kipeytyi pahanpäiväisesti. Matkani pysähtyi Mäntyharjulle, josta hyppäsin maitojunaan. Tuosta reissusta jäi jotain hampaankoloon. Jonakin päivänä ajan keskeytyneen reissun loppuun.

Kesä 2010: Surly LHT, Arkel Dolphin takalaukut (2009) ja Dolphin etulaukut

Polveni kuntoutui talven koettelemuksesta hitaasti mutta varmasti. Keväällä aloin suunnittelemaan uutta reissua. Hankin CETMA-rackin tilalle Arkelin Dolphin-etulaukut (toinen kuva). Lopulta työpöydältä putkahti esiin suunnitelma, jossa ajaisin Hyvinkäältä Sodankylän elokuvafestivaaleille, Kuusamoon viettämään juhannusta ja Joensuun kautta kotiin. Tämän reissun varustusta suunnittelin jo huomattavasti enemmän etukäteen kuin aikaisempia. Painava teltta sai väistyä ja riippumatto tuli kuvioihin. Luotin vesihuollossa edelleen kaupallisiin lähteisiin, joten jouduin kuljettamaan mukanani useamman litran verran. Matka meni erinomaisesti, mitä nyt Arkelin takalaukun kiinnikkeet sanoivat sopimuksensa irti. Arkel hoiti velvollisuutensa erinomaisesti ja lähetti minulle uudet laukut pelkkien valokuvien perusteella.

Talvi 2010-11: Bike Friday Pocket Sport, Arkel Dolphin takalaukut (2010) ja Dolphin etulaukut

Ajaessani Kemijärveltä Sodankylään, ajattelin, että tämän ei tarvitsisi loppua koskaan. Miten minä voisin jatkaa tätä ympäri vuoden? Jos haluan ajaa vielä talvellakin, minun täytyy lähteä eteläiselle pallonpuoliskolle. Australia, Etelä-Afrikka vai Etelä-Amerikka? Entäpä Uusi-Seelanti? Pitkien päivämatkojen aikana ehdin suunnittelemaan seuraavaa matkaani. Minulla oli varastossa kaksi taittopyörää: Dahon Speed Tr ja Bike Friday Pocket Sport. Lopulta päädyin Uuteen-Seelantiin ja BF Pocket Sportiin (kolmas kuva).

Laukkuvarustukseni pysyi melkein samana, lisäsin ainoastaan Arkelin pienen tankolaukun arvotavaroita varten. Tankolaukku helpotti huomattavasti elämää, kun kaikki todella tärkeä oli koko ajan yhdessä paikassa ja helposti mukaan otettavissa. Pyörä muuttui oleellisesti aikaisempiin reissuihini verrattuna. Pienemmät renkaat, taittuva runko ja napadynamo. Minun ei enää tarvinnut kuljettaa mukanani ajovaloa ja pattereita. Päivällä käytin dynamoa akkulaturina. Biologic Reecharge toimi ihan kivasti, mutta saamani hyöty oli pieni. Reecharge on ollut kaapissa käyttämättömänä Uuden-Seelannin keikan jäljiltä. Ehkäpä jonain päivänä eteeni tulee erämääseikkailu, jolloin minun täytyy olla oikeasti riippumaton verkkovirrasta. Uudessa-Seelannissa käytin ensimmäisen kerran Katadynin vedenpuhdistinta, joten minun ei tarvinnut kuljettaa kuin pari litraa vettä mukanani.

Kesä 2011: Circe Helios Duo Tandem, Arkel Dolphin takalaukut (2010) ja Ortlieb city-takalaukut

Viime kesänä halusimme retkeillä Elinan kanssa jälleen yhdessä. Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että joskus hermostun matelevaan vauhtiin ja minun vauhtini on Elinalle liian kovaa. Ongelman ratkaisimme tandemilla(4. kuva): minä saan puuskuttaa niin paljon kuin sieluni sietää ja Elina voi nautiskella takana omaan tahtiinsa. Tai näin se menisi täydellisessä maailmassa. Joka tapauksessa tandem on meille paras ratkaisu pitkien retkiä varten. Circe Helios Duon painoraja on noi  170 kg ja me painamme yhteensä noin 130 kg. Meillä oli siis varaa pakata 40 kg. Olimme hyvin tietoisia pakkaamamme tavaran määrästä, mutta painosta emme vielä välittäneet. Mikä oli tarpeellista, se otettiin mukaan. Pyörä toimi kuin unelma.  

Syksy 2011: Brompton P6R ja Brompton B-bag

Kuten saatat huomata, pyöräni pienenevät ja varusteeni kevenevät. Ennätys tuli 2011 syksyllä, jolloin lähdin Bromptonilla ajelemaan Marylandiin, Yhdysvaltoihin. Bromptonin T-bagissa minulla oli vähäinen valikoima työkaluja, vaihtovaatteet ja sadevarusteet.  Ihastuin Bromptoniin retkipyöränä lopullisesti tämän matkan aikana. Pyörä käyttäytyy erinomaisesti hitaassa kuin nopeammassakin vauhdissa. Bromptonin voi ottaa hotellihuoneeseen mukaan kenenkään houmaamatta ja lentokoneessa sen saa kuljettaa ilmaiseksi. Pyörä on helppo ottaa junaan mukaan, jos haluaa taittaa pitkän matkan nopeasti. Ensi kesän aikana aion tehdä ainakin yhden retkeilyreissun Bromptonilla, jossa otan mukaan myös keitto- ja majoitusvarusteet.

Kesä 2012: Trek Fuel EX8, Revelate Viscacha, Wingut Enduro-reppu ja Ortliebin kuivapussi

Kesän 2012 päätavoite on pitkä maastopyörävaellus Hyvinkäältä Kuusamoon (saattaapi vielä muuttua, mutta ainakin vielä tämä suunnitelma pitää). Pyörä on kasvanut 26” maastopyöräksi ja varusteet vähenevät ja kevenevät entisestään. Jokaisella reissulla olen kokeillut jotain uutta ja yrittänyt parantaa varustustani. Tämän projektin kohdalla geekahdin (verb. sanasta geek, minusta tuli ”geek’). Ostin keittiö vaa’an ja punnitsin kaikki varusteeni. Yritän poistaa jokaisen ylimääräisen gramman varustuksestani. Lyhensin jopa hammasharjani. Varustukseni tuntuu tällä hetkellä kohtuu keveältä uhraamatta kuitenkaan liikaa käytännöllisyyttä. Muutamia tavaroita on vielä saapumatta, joten lopullista versiota saadaan odotella hetken verran. Kevään aikana olisi tavoitteenani tehdä ainakin kaksi ”Shake Down” -reissua, joiden aikana testaan varustustani ennen itse retkeä.

PDF-varustelista 24.1.2012 (listassa ei ole huomioitu ruokaa ja vettä)