Hyvää uutta vuotta 2012! Ennen vuoden vaihdetta pohdiskelin blogin jatkoa. Päätin jatkaa blogikirjoittelua. Uudistin ulkoasua ja luulen, että tyyli tulee muuttumaan ainakin hieman. Kuulisin mielelläni palautetta esim. ulkoasusta ja kuvien käytöstä. Rakentava kritiikki miehen tiellä pitää.
Blogillani on ollut alusta alkaen kaksi mottoa, jotka ovat ohjanneet aihevalintojani: ”Size is matter of preference” ja ”pieni on kaunista, mutta isotkin tarvitsevat rakkautta”. Edelleen blogin teemana tulee olemaan taittopyörät, mutta ainakin talvikuukausien aikana aion jakaa enemmän rakkautta isoille pyörille ja pyörämatkailulle.
Asiaan
”Vanha” maastopyöräilyreppuuni tuli reikä hyvin ikävään kohtaa. Repun vahvikelangan pidike leikkasi pohjaan parin-kolmen sentin mittaisen reiän. Renkaasta roiskuva vesi pääseereiästä sisälle muuten vedenpitävään reppuun. Luonnehdin reppuani ”vanhaksi”, koska sillä on ikää vasta yhdeksän kuukautta. Reppu on Ortliebin valmistama ja kallis, joten olen syvästi pettynyt tuotteen laatuun ja selkeään suunnitteluvirheeseen. Lähetän kuvat ja reklamaation valmistajalle. Odotan mielenkiinnolla, miten he vastaavat valitukseeni.
Miten päädyin Wingnut Enduroon?
Tarvitsin uuden repun. Tein taustatyötä noin kuukauden ajan. Tavoitteenani oli löytää reppu, jossa on erillinen osio juomarakolle (vähintään 2 l), siinä kulkee noin 15 litraa tavaraa ja siihen olisi mahdollista sitoa kiinni esimerkiksi solumuovinen makuualusta. Repun pitäisi soveltua sekä lenkkeilyyn että seuraavaksi kesäksi suunnittelemaani maastopyörävaellukseen.
Loppusuoralle selvisi Deuterin (Trans Alp), Camelbakin (MULE) ja Ospreyn (Manta 20) lippulaivat. Bikepacking.net -sivustolta huomasin Wingnut Adventuren arvion. Wingnut on yhdysvaltalainen pienvalmistaja, joka on suunnitellut reppunsa pyöräilyä ajatellen. Päätös oli välitön. Myönnän, että pidän amerikkalaisesta suunnittelusta ja haluan löytää mahdollisimman erikoisia ja harvinaisua tuotteita. Tavanomainen häviää aina, kun vastassa on jotain yksilöllistä ja erikoista.
Yritin tilata reppua suoraan valmistajalta, mutta heidän nettikauppansa ei suostunut lähettämään Suomeen. Lähetin sähköpostikyselyn, mutta siihen ei ole vastattu tähän päivään mennessä. Löysin onneksi englantilaisen RoughRideGuiden, joka myi Wingnutin tuotteita. Heidän nettikauppansa ei myöskään myynyt Suomeen, mutta RRG:n Max vastasi sähköpostiin salamannopeasti ja kertoi, että hän ottaa ilolla vastaan tyrkyttämäni rahat. Reppu lähti Englannista 21.12.2011 ja minä ajoin ensimmäisen testilenkin sillä 28.12.2011. Reppu maksoi postikuluineen muutaman punnan yli 80 GBP.
Wingnutin reput on suunniteltu pyöräilyssä käytettäviksi. Wingnutin tuotteiden erikoisuutena on repun sijoittaminen mahdollisimman alas ajajan selässä. Perinteiset reput säädöistä riippuen lepäävät yläselän päällä ja hartioiden varassa. Wingnutin repuissa olkahihnat ovat niskan takaa tavallisia huomattavasti pidemmät ja reppu lepää alaselän päällä ja lantiohihna siirtää ison osan painosta lantiolle. Ikävä ihminen saattaisivatkin nimittää Enduroa tuunatuksi vyötärölaukuksi.
Valmistaja väittää, että painon siirtäminen alas parantaa kuskin tasapainoa, rasittaa vähemmän selkää ja reppu pysyy paremmin paikallaan. Foorumitarkastelujen mukaan repulla on vankka kannattajakunta Yhdysvalloissa ja Englannissa. Wingnutin tuotteisiin tyytymättömät valittavat mm. että reppu hakkaisi munuaisten alueelle ja sen ”roisia” ulkonäköä (pelit ja vehkeet *wink wink*).
Mikä Wingnut Enduro on?
Wingnut Enduro on juomareppu, jossa on neljä sisätaskua ja kolme verkkotaskua. Valmistajan mukaan reppuun mahtuva tilavuus on 18 litraa.
Juomarakolle varattu tasku on selkäpaneelin takana ja taskun suu on repun yläosassa. Rakkotaskuun menee valmistajan ja käyttäjien mukaan 3 litran rakko ongelmitta. Käyttämäni Ortliebin 3 l rakko mahtuu taskuun hyvin. Tosin kangasrakko on hieman vaikea ujuttaa sisään. Luulen, että tukevammilla Camelbakin rakoilla tätä ongelma ei ole. Juomaletkun ulostulot ovat perinteistä poiketen selkäpaneelin sivussa korkeussuunnassa keskellä. Ulostulot löytyvät kummaltakin puolelta selkäpaneelia. Letku kulkee kainalon alta ja letkun pää jää osoittamaan kohti suuta. Ortliebin rakossa letku on rakon yläpäässä, joten letku jää hieman lyhyeksi. Luulen, että perinteisissä rakoissa, joissa letku lähtee rakon alaosasta, ongelmaa ei ole.
Päätasku on juomarakkotaskun etupuolella. En ole mitannut taskun tilavuutta, mutta sinne menee ongelmitta kesämakuupussi tai lenkillä tarvittavat vaihtovaatteet ja työkalut. Päätaskun vetoketjussa on kaksi vedintä ja vetoketju on suojattu vedeltä. Kaikki taskut on vuorattu punaisella kankaalla, jota vasten tavarat löytää taskuista helposti.
Wingnutin valttikortti perinteisiin reppuihin verrattuna ovat kaksi sivutaskua, joita on helppo käyttää ajon aikana. Sivutaskut ovat osa lantiovyötä ja ne ovat isokokoiset. Taskujen suut tulevat riittävän lähelle eteen, että niitä voi käyttää ilman repun selästä poistamista. Vetoketjut aukeavat alhaalta ylöspäin. Vetoketjut ovat niin jämäkät, että niiden avaaminen ja sulkeminen onnistuu yhdellä kädellä. Vetimien päissä on pitkät narut, jotka helpottavat vetoketjun löytämistä ja avaamista.
Päätaskun edessä on iso verkkotasku, johon mahtuu kohtuullisesti tavaraa. Minä olen pitänyt siinä mm. pumppua ja iskaripumppua. Verkkotaskun päällä on pitkän pitkä kuminauha, joka kulkee kummankin sivutaskun kautta. Kuminauhaa voi käyttää tyhjän repun kiristämiseen tai sen alle voi laittaa vaikka solumuovisen makuualustan.
Sivutaskujen päällä on myös verkkotaskut. Verkkotaskut ovat isot ja niihin on helppo päästä käsiksi. Verkkotaskujen suissa on kuminauhakiristys, joten siellä voi kuljettaa turvallisin mielin arvokkaampaakin tavaraa. Kiristyksen kuminauhojen päät ovat samalla alueella kuin vetoketjun vetimien nauhat. Kiristysnauha ja vetimen nauha menevät helposti sekaisin ainakin paksujen hansikkaiden kanssa. Muutaman kerran olen nykinyt kiristysnauhaa ja tuskaillut, kun vetoketju ei aukea.
Olkahihnat ovat ohuen, mutta vahvan oloiset. Hihnat ovat noin 6 cm leveät. Vasemmassa hihnassa on verkkotasku puhelimelle tai GPS-laitteelle. Verkkotasku on melko pitkä ja suussa on kuminauha, joten sinne mahtuu isokin kännykkä. Rintalastan päälle tuleva kiristyssolki on myös hätäpilli. Oranssin soljen yläkulmassa on kohta, johon puhaltamalla pitäisi kuulua julmettu ujellus. En ole pilliä uskaltanut vielä kokeilla, mutta eiköhän sekin hetki koita piakkoin.
Ensikokemuksia WE:stä
Olen ajanut repun kanssa kolme kertaa: kaksi kolmen tunnin lenkkiä ja yhden seitsemän tunnin lenkin. Jokaisella lenkillä reppu painoi noin 5,8 kg (vesi, kamera, varavaatteet, työkalut, patukat jne). Reppu itsessään on mielestäni kevyt. Vaakani mukaan se painaa 0,58 kg.
Ensimmäisellä kerralla reppu tuntui omituiselta selässä, koska paino ei ollut hartioilla. Pyörän päällä repun kuitenkin unohtaa nopeasti ja siihen ei kiinnitänyt huomiota. En ole tehnyt vertailua Wingnutin ja Ortliebin välillä, joten en osaa sanoa paraneeko tasapaino vai ei, mutta ei se aikakaan huononna sitä.
Minulla on ollut ajoittain selkä- ja hartiavaivoja repun kanssa ajaessa. Kolmen lenkin aikana ongelmia ei ole esiintynyt, mutta näin lyhyen käytön jälkeen, en voi laittaa oireettomuutta ainoastaan repun ansioksi.
Ensimmäisillä lenkeillä kiinnitin huomiota erityisesti sivutaskujen käytännöllisyyteen. Myslipatukat saa helposti verkkotaskusta ilman, että kättä joutuisi vääntämään väkisin taskun suulle. Sivutaskut ovat vähintään yhtä helppo käyttää. Erityisen yllättänyt helppokäyttöisista vetoketjuista. Vetoketjut aukeavat ja sulkeutuvat yhdellä kädellä. Olen käyttänyt kameraa ja karttaa paljon enemmän, koska ne ovat helposti saatavilla, ilman repun poistamista selästä.
Sivutaskuihin kannattaa sijoittaa tavaroita, joita luulee tarvitsevansa ajonaikana ja haluaa, että ne ovat vedeltä suojassa. Minä olen kuljettanut sivutaskuissa mm. kameraa, työkaluja, muistikortteja, maksuvälineitä, avaimia. Kaikki edelliset olivat yhtäaikaa taskuissa ja silti niissä oli vielä tilaa. Verkkotaskuissa olen kuljettanut myslipatukoita, kuorihansikkaita ja karttaa.
Maastopyöräillessä pidän karttoja Haglöfsin karttapussissa, johon olen laittanut kuminauhan. Kuminauhan laitan kiinni olkahihnaan ja kartan laitan sivulla olevaan verkkotaskuun. Kartta pysyy taskussa hyvin, se on helppo laittaa sinne ilman hanskoja. Hansikkaat kädessä kartan laittaminen on hieman hankalaa. Kuminauha varmistaa, ettei kartta häviä, jos se sattuisi tippumaan. Testilenkkien aikana kartta tippui vain kerran ja senkin luulen johtuneen siitä, että laiton kartan huolimattomasti taskuun.
Vuodenajasta johtuen, en voi ottaa kantaa siihen, kuinka paljon reppu hiostaa selkää. Tähän ja muihin kysymyksiin tulen palaamaan myöhemmin.
Nämä ovat siis minun ensimmäisiä vaikutelmia, joten niihin kannattaa suhtautua asiaan kuuluvalla keveydellä. Päivitän kokemuksiani, kunhan niitä kertyy enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti