Tee-Se-Itse: Runkolaukkuja Trek Fuel Ex:ään ja Circe Helios Duo Tandemiin

Retkeilijät ja pyöräilijät voivat yleensä ostaa itsensä ulos varusteongelmista. Itse asiassa usein ainoat ratkaisut ovat kaupallisia. Toisinaan taas varusteongelmat ovat niin harvinaisia, että kukaan ei ole älynnyt valmistaa ratkaisua tai valmistus olisi taloudellisesti kannattamatonta. Edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa ainoa vaihtoehto on arvokkaiden custom-tuotteiden hankkiminen tai itse tekeminen.

Bikepacking-tyyppisessä retkeilyssä runkolaukut ovat yleinen tapa kuljettaa tavaraa. Runkolaukut hyödyntävät rungossa olevaa käyttämätöntä tilaa. Runkolaukkuja on vaikea löytää, koska melkein jokainen pyörämalli ja runkokoko vaatisi oman laukun. Tämä pätee erityisesti täysjoustopyöriin, joiden rungon muodot voivat poiketa suuresti perinteisestä timanttirungosta. 

Muutama artikkeli taaksepäin ajattelin käyttäväni Salsa Anything cagea köyhänmiehen runkolaukkuna. Käytäntö kuitenkin osoitti, että vaikka anything cage on toimiva ratkaisu, runkolaukku olisi vähemmän edessä vaikeammassa maastossa. Päätin yrittää valmistaa runkolaukun Trek Fuel Ex:ääni varten.

Laukku Trek Fuel Ex:ään

Tilasin kankaat Shelbyltä, oululaisesta ulkoilukankainkaisiin erikoistuneesta liikkeestä. Kankaat ja muut tarvikkeet olivat yllättävän halpoja, sillä yhteen laukkuun tarvittiin vain 15 euron arvosta tavaraa. Tilasin kangasta reilusti, jos innostuisin ompelemaan useampia laukkuja. 

En ollut aikaisemmin ommellut mitään vastaavaa. Ainoa suurempi ompeluprojektini on ollut riippumaton ompeleminen. Tarvittavan tuen löysin youtubesta, jossa greenwater-nimimerkki opastaa yksityiskohtaisesti runkolaukun valmistuksessa. 

Aivan ensimmäiseksi jäljensin pyörän etukolmion pahville. Tein pahvimallin jäljennöksen perusteella. Pahvimalli oli alunperin seitsemän senttimetriä leveä, mutta lopullisessa työssä kavensin leveyden viiteen senttimetriin. Purin mallin ja sivuseinämistä tuli kaavat laukkuani varten.

Yllätyin, kun huomasin, että ompelu ei ollut lähellekään aikaa kuluttavin osa laukun valmistuksessa. Mallin tekeminen, kaavojen piirtäminen, kankaiden piirrottaminen ja leikkaminen veivät ensimmäisellä kerralla noin 4 tuntia. Tosin olin hirvittävän tarkka mittauksieni suhteen: mittasin kolme kertaa ja leikkasin vain kerran.

Ompelu osoittautui melko hallittavaksi prosessiksi, kunhan vain muisti pitää kaasujalan tiukasti kurissa. Ainoat ongelmat olivat kulmien ompelu. Omissa kaavoissani olin jättänyt kulmat teräviksi, mikä vuorostaan hankaloitti siistin sauman muodostumista. Sain kuin sainkin kohtuullisen siistit saumat aikaiseksi.

Greenwaterin mallissa sivuseinämät yhdistetään toisiinsa yhtenäisellä suikaleella, joka kiertää koko seinämän. Pitkän suikaleen etuna on saumojen vähäisyys, mutta kulmat ovat luvattoman hankalat ommella. Päätin, että seuraavissa versioissa tekisin sivut useammasta palasta.

Vetoketjun ompeleminen oli etukäteen kaikkein pelottavin osuus, mutta kulmien ompelemiseen verrattuna se oli lasten leikkiä. Greenwaterin malli toimii mallikkaasti.

Alla olevissa kuvissa näkyy, että tarranauhojen paikat olisi pitänyt merkitä hieman tarkemmin. Runkolaukkun ja gas tankin velcrot tahtovat mennä hieman päällekkäin ja näyttävät kuvissa menevän ryttyyn. Luulen kuitekin, että ongelman voi ratkaista kaventamalla tarranauhoja.

Runkolaukku on vetää noin 2 litraa ja sinne mahtuu sadetakki, sadehousut ja kuorihanskat. Kuvan ottamisen aikaan laukuissa oli sadetakki ja sadehousut eli laukussa oli jonkin verran tyhjää tilaa. Kuorihanskat olivat märät, joten en niitä laukkuun viitsinyt ahtaa.

Gas tank

Runkolaukun onnistumisesta rohkaistuneena, päätin kokeilla gas tankin eli vaakaputken päälle tulevan laukun valmistamista. Minulla ei ollut käsillä tutoriaalia GT:n ompelemista varten. Tein jälleen kerran pahviversion valmiista tuotteesta. Halusin, että tähän mahtuisi sisään sisäkumi, pumppu, rengasmuovit ja pikatyökalu. Kasasin tarvittavat välineet pahvin päälle sopivan aerodynaamiseen muotoon ja piirsin jokinmoisen suunnitelman.  Kun suunnitelma oli mieleiseni, tein mallin, piirsin kaavat ja leikkasin kankaat.

Gas tank ei onnistunut ensimmäisellä kerralla. Olin suunnitellut, että käytän runkolaukun velcronauhoja GT:n kiinnittämiseen. Ompelin GT:n alapuolelle ”vyölenkit”, joiden läpi runkolaukun tarranauhat kulkivat. Katastrofi. Valmis laukku heilui vaakaputken päällä kuin humalainen ruotsinlaivalla. Edessä oli paluu suunnittelu pöydän äärelle. 

Piirsin uuden mallin ja tein pahviversion. Tällä kertaa tarkoituksena oli laittaa gas tankiin omat tarranauhat ja tukea laukun sivuja nylonnauhalla. Tällä kertaa Shelbyn tilaus, jossa oli mm. nylonnauha,viipyi normaalia kauemmin ja GT:n valmistuminen viivästyi. Viivästyksestä harmistuneena päätin muuttaa suunnitelmaani ja tuin laukun sivut vanhasta retkipatjasta leikkaamillani paloilla. Avot. Laukusta tuli välittömästi tukevampi, mutta ompelujälki oli luokatonta, koska lisäsin vahvikkeet suunnitelmaani jälkikäteen ja jouduin ompelemaan paketin kasaan ”pylly edellä puuhun”-menetelmällä. 

Tein kolmannen version edellisen version kaavojen perusteella, mutta muutin ompelujärjestystä. Laukusta tuli erittäin siisti ja tukeva. Laukku pysyy paikallaan vaikka pyörää kuinka retuuttaisi. Gas tankiin mahtuu kaikki mitä sinne suunnittelin laittavani. Success!

Runkolaukut Circe Helios Duoa varten

Onnistuminen ruokkii innostusta! Seuraavana viikonloppuna tein kerralla kaksi pahvimallia meidän tandemia varten. Tarkoituksena oli tehdä tandemiin kaksi runkolaukkua, joita voisi hyödyntää mm. yhden yön reissuilla.

Fuel Ex:ää varten tekemässäni laukussa sivut yhdistävä kaistala oli leikattu yhtenä palasena. Kokemukseni perusteella päätin kaikki sivut omista kaistaleista. Ompeleminen helpottui merkittävästi, mutta saumojen määrä taisi moninkertaistua. Työmäärän kasvu näkyi kuitenkin lopputuloksessa, sillä siistien saumojen tekeminen oli moninverroin helpompaa.

Jätin tarkoituksella perämiehen laukun alaosan korkealle, sillä meidän tandemin tahtiketju on niin lähellä runkoa, että se saattaisi liata alempana olevan laukun. 

Jos sinulla on jotain kysyttävää esimerkiksi laukkujen tiimoilta, kysy pois.  Laita kommentti tai lähetä spostia. Sposti osoitteen löydät ”blogista”-valikosta.

Pyöräretkeilyvarustukseni evoluutio 2: Majoitteet

Ensimmäisillä retkillä käytin Haltin vanhaa 2-hengen kupolitelttaa. Teltta on painava (noin 3,5 kg), mutta se tilava. Teltta oli myös erittäin helppo pystyttää. Halti palveli meitä melko hyvin vielä viime kesänä Ruotsin retkellä. Aloimme kuitenkin havainnoida vanhuuden oireita. Saumat rupesivat fuskaamaan, keppien kuminauhat olivat menettäneet elastisuutensa ja pääliteltta ei pysynyt kireällä kosteassa ilmassa. Olemme päättäneet, että Halti pääsee ansaitsemallee levolle ja hankimme uuden teltan seuraavia reissuja varten. Vai hankimmeko teltan?

Näyttämölle saapuu Sotapäähine

Pari vuotta sitten etsin Sodankylään suuntautuvaa reissua varten kevyttä majoitetta, joka olisi helppo laittaa yksin pystyyn. Nettiselailun jälkeen päädyin Sean ”Shug” Emeryn Youtube-kanavalle. Shug esitteli kanavallaan riippumaton käyttöä. Kiinnostuin konseptista välittömästi. Muutaman kuukauden päästä minulla oli aito Warbonnet Blackbird ja Mamajamba-laavukangas olohuoneessa.

Tein muutaman koereissun ja olin myyty. Riippumatosta tuli pääasiallinen retkeilymajoitteeni. Lueskelin aktiivisesti HammockForumsia, jossa riippumattoretkeilijät vaihtavat kokemuksiaan ja ideoitaan. HF:stä saamieni oppien ansiosta ensimmäiset kokeiluni olivat onnistuneita.

Riippumatossa nukkuminen

”Eikös tuossa tule selkä kipeäksi?” Kuinkahan monta kertaa olen kuullut tuon kysymyksen. 

Minulla ei ole harmainta aavistusta, mistä moinen myytti on peräisin. Takapihan riipparitko ovat pilanneet suomalaisten selät?

Riippumatossa nukkuminen ei ole kipeyttänyt ainakaan minun selkääni ja itse asiassa riippumatossa nukkuu monesti paremmin kuin maassa. Teltassa olet maan armoilla. Milloin kivet ovat huonosti, maa viettää suuntaan tai toiseen. Kuuluisa käpy saattaa olla selän alla. Riippumatossa asento on aina sama. Ridgeline (naru kiinnikkeiden välillä) pitää huolen, että paikasta riippumatta riippumatossa nukkumisasento on samanlainen.

Monet ovat kertoneet luulleensa, että riippumatossa nukutaan ikäänkuin banaaniasennossa: jalat ja pää ovat samalla korkeudella, mutta peppu roikkuu kymmeniä senttejä alempana. Banaaniasento tulee jos makaa ridgelinen suuntaisesti. Jos makaa vinottain suhteessa ridgelineen, niin asento on yllättävän vaakasuora. Tietenkin peppu roikkuu hieman alempana kuin muu vartalo, mutta paljon vähemmän kuin yleisesti luullaan.

Asentaminen

Riippumaton asentaminen vaatii kaksi puuta, joiden välimatka on 3,5 - 5 metriä. Ennen riippumaton kiinnittämistä on hyvä katsoa ylöspäin, että puissa ei näy kuolleita oksia. Putoavalla oksalla voi olla pahimmassa tapauksessa lopulliset seuraukset. Riippumaton kiinnikkeet laitetaan noin pään korkeudelle. 

Eri valmistajilla on erilaisia tapoja kiinnittää riippumatto puuhun. Warbonnet käyttää mm. systeemiä, jossa riippumatosta lähtee noin 4 cm leveä nauha, joka kiepautetaan puun ympäri. Puun takaa tuleva nauha kiinnitetään itseensä karabiinerin avulla. Solmuja ei tarvita. 

DIY-matossa käytän Whoopiesling All-in-One -systeemiä. AIO on periaatteessa samanlainen kuin Warbonnetin systeemi, mutta nauha on korvattu vahvalla Amsteel-nyörillä. 

Säätömekanismin avulla säädetään riippumaton paikka itselle sopivaksi. Minä pidän siitä, että pääni on hieman alempana kuin jalat. Riippumaton asentaminen vie noin pari minuuttia paikasta riippuen.

Retkeilijän liinavaatteet

Aluksi käytin makuupussia lämmikkeenä. Makuupussi toimii riippumatossa ihan mainiosti, jos vain viitsii vitkutella itsensä sisälle. Makuupussiin sukeltaminen riippumatossa ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Makuupussia voi käyttää perinteisesti pussina tai peittona. Itse käytin pussia pussina.

Samalla tavalla kuin teltassa, riippumatossa täytyy olla jokin eriste nukkujan alapuolella. Teltassa makuualusta vähentää lämmön siirtymistä kylmempään maahan, riippumatossa eriste estää ihmiskehoa viileämpää ilmaa jäähdyttämästä nukkujaa. Ensimmäisen vuoden ajan käytin eristeenä Thermarestiä. Makuualusta toimii riippumatossa kohtuullisen hyvin, mutta se saattaa liukua nukkujan alta pois. 

HF:n keskustelujen pohjalta tein itselleni makuualustan levittäjän. Levittäjän sivuilla on neljä kangastaskua ja keskellä on iso tunneli. Taskuihin tulee noin 20 cm leveät ja puolimetriä pitkät solumuovikaistaleet. Thermarest työnnettiin tunnelin läpi. Siivekkeet tulivat nukkujan olkapäiden ja lantion sivuille ja näin eristivät nukkujan kyljet. Helppo ja toimiva lisä makuualustojen käyttäjille.

Viime kesänä halusin ottaa seuraavan askeleen ja tilata oikeat Under ja Top Quiltin Arrowhead Equipmentiltä. Quiltit eli tästä lähtien peitot ovat riippumattoihin suunniteltuja makuupussin ja makuualustan ”korvikkeita”. Top Quilt on makuupussi, josta selän alle tuleva osuus on jätetty pois. Peitto on helppo vetää päälle ja siitä pääsee myös nopeasti pois. Jalkopäässä peiton voi sulkea pussiksi, mutta pohkeista ylöspäin se on avoin. 

Under Quilt eli alapeitto on ikäänkuin makuupussin alaosa, joka ripustetaan riippumaton alapuolelle. Makuupussin selkäosa painautuu riippumattoa vasten ja ei eristä nukkujaa viileästä ilmasta. Alapeitto ei litisty, joten se toimii eristeenä. 

Arrowheadin tuotteet olivat tehty synteettisistä eristeistä, joten ne olivat hyvin edulliset ja toimivat, mutta niiden pakkauskoko oli massiivinen. Tämän talven aikana päätin ottaa viimeisen askeleen riippumattohifistelijän urallani ja tilasin untuvalla täytetyt peitot HammockGearista. En ole vielä nukkunut yötä niillä, mutta päikkärit menivät makoisasti. Ei tullut kylmä ja ne olivat vaivattomat säättää kohdallee. Ne olivat myös leveämmät kuin AQ:n peitot, joten niissä sai myltytä huomattavasti enemmän. 

HammockGear lupaa, että kyseisillä tuotteilla pitäisi pärjätä vielä noin -6°C.

Säältä suojaan

Kauniina yönä on kiva nukkua ilman katosta, mutta todellisuudessa näin ei aina mahdollista toimia. Joskus Suomessakin sataa vettä. Koiranilmalla riippumattoilijakin tarvitsee suojaa säältä. Perinteisesti riippumaton ylle ripustetaan laavukangas (tarp). Joissakin riippumatoissa sadesuoja on integroitu riippumattoon (Hennesy Hammock). Minun systeemissäni tarppi ripustetaan erillisellä narulla riippumaton yläpuolelle. Tarppini on vedetty kahden verkkosukan eli snakeskinin sisään asentamisen helpottamiseksi.

Minulla on kaksi tarppia: Warbonnet mamajamba ja HammockGear CubenFiber Tarp. Molemmat ovat riittävän suuria ja ne ovat helppoja asentaan. Mamajamba on tehty silnylonista, joten se kohtuullisen kevyt ja kestävä. Mamajambassa päädyt voidaan sulkea erillisten oviosien avulla. Ovien kiinnityksen jälkeen riippumatto on kokonaan tuulelta suojassa. 

HammockGear Cuben Fibre Tarp on uusinta uutta riippumattotarppien osalta. Se painaa vaivaiset 250 grammaa narujen kanssa, joten kyseessä on ultrakevyt varuste. HG:n tarpin saa joko läpinäkyvänä tai mustana. Tilasin oman läpinäkyvänä, koska tykkään katsella ulos riippumatosta ja ihailla maisemia. Kokeilin käyttää snakeskinsejä HG Tarpin kanssa, mutta cuben on liian jäykkää, että se pakkautuisi siististi sukkien kanssa. Luulenkin, että taittelen tarpin suojapussiinsa, jolloin paketti on siisti ja pieni.

Itikoilta suojaan

Itikat ovat inhottavia erityisesti yöllä. Warbonnet blackbirdissä ötökkäongelma on ratkaistu ompelemalla verkko riippumattoon kiinni. Riippumaattoon pääsee vetoketjun kautta. Vetoketjun sulkemalla riippumattoon saa ötökkävapaan ilmaston. Ötökättömänä aikana verkon voi jättää auki ja siirtää sivulle.

Salsa Anything-häkki: Bikepacking Tetris

Olen ollut kipeänä jo puolitoista viikkoa. Lomalle suunnittelemani reissut ovat jääneet ajamatta, joten minulla on ollut käsissäni paljon aikaa ja hyvin vähän tekemistä. Joutilasta aikaani olen kuluttanut etsimällä ja tutkimalla netistä toisten maastopyörävaeltajien kokoonpanoja.  

Erilaisia kokoonpajona katsellessani aloin mielessäni pelaamaan bikepacking Tetristä. Kuten Tetriksessä, niin myös pakkaasmisessa, jokaiselle palaselle on useita mahdollisia paikkoja, mutta vain muutama kohta, joka pitää rivit ehjinä. Pelatessani huomasin, että minulla  ajattelua rajoittavia pinttymiä. ”Vaatteet menevät sinne, majoitetavarat tänne ja peitto/alusta tuonne”. Systeemini alkoi vaikuttaa yhtä mielettömältä kuin ruokalautaset, jossa erilaiset ruoka-aineet eivät saa koskettaa toisiaan. Kaikki vaatteet  oli sijoitettava samaan paikaan. Piste.

”Ylijärjestelmällisyys” on varmaankin peruja polkupyörämatkailusta sivulaukkujen kanssa. Sivulaukkuissa minulla on tilaa reilusti, että voin omistaa yhden laukun ruualle, yhden vaatteille, yhden majoitteelle ja viimeisen makuupussille ja makuualustalle. Maastopyörävaellusta varten rakentamassani systeemissä ylimääräistä tilaa ei ole. Kaikki tila pitää käyttää tehokkaasti hyväksi.

Minua olisi kiinnostanut ns. runkolaukut, joita monet jäykällä rungolla ajavat käyttävät. Runkolaukun avulla olisin saanut selästä painoa siirrettyä alas lähemmäksi painopistettä. Trek Fuel Ex:n 17,5” runko on kuitenkin niin ahdas, että edes custom-runkolaukun sijoittaminen ei ole kannattavaa. Bikepacking.netissä huomasin, että jotkut Salsan Fargolla ajavat kuskit olivat laittaneet etuhaarukan jalkoihin Salsan Anything-telineet. Telineet muistuttavat etäisesti pullotelineitä, mutta ovat huomattavasti leveämmät. Ajattelin, että Anything-häkin voisi laittaa pullotelineen paikalle. Edelleen tilaa on vähän, mutta häkkiin voisi kiinnittää jotain pientä ja pehmeää.

Ensimmäiseksi yritin sijoittaa häkkiin riippumattoa. Kädessä pakattu riippumatto näytti mahtuvan erinomaisesti uudelle paikalleen. Todellisuus oli kuitenkin jotain aivan muuta. Riippumaton leveys olisi ollut juuri sopiva Anything-häkille, mutta pyöräni runko on niin matala, että riippumaton pää painaisi vaakaputken alapuolella kulkevat kaapelit runkoa vasten. Uudestaan suunnittelupöydän ääreen.

Seuraavaksi jaoin vaatteet kahteen kastiin: ajonaikana tarvittaviin ja ns. puhtaisiin vaatteisiin. Laitoin kaikki ”puhtaat vaatteet” Tatoonkan pieneen siniseen kuivapussiin ja laitoin sen kiinni häkkiin. Pussi mahtui juuri ja juuri paikalleen. Pussin pää osuu vaijereihin, mutta ei paina niitä ja eivät haittaa niiden liikettä. Alapäässä pussi osuu iskariin. Hypin pyörän päällä niin kovaa kuin pystyin. Iskari hankaa pussiin, mutta kaikki näyttää toimivan moitteettomasti. 

Huolen aihetta kuitenkin on. Pussi osuu ProPedalin kytkimeen, joten on mahdollista, että kovassa ryskeessä ProPedal menee ”itsestään päälle”. Toisaalta pussinkangas saattaa ujuttautua vivun alapuolelle ja repäistä vivun kokonaan irti. Toisaalta iskari saattaa hangata kuivapussin puhki. Luulen, että molemmat huolenaiheet voi ratkaista yksinkertaisella nylon-paikalla, jonka laitan kuivapussin alaosaan. Paikka jäykistää pussin alaosaa, joten kangas ei pääse lipsahtamaan vivun alapuolelle ja toisaalta paikka parantaa pussin kestävyyttä hankausta vastaan.

Pussiin tulee minun toinen ajovaatekerta eli ajohousut, ajopaita, sukat x2, GoreTex-sukat, t-paita, polven- ja kädenlämmittimet. Kaikenkaikkiaan pussille tuli painoa noin 700 g. Uudessa systeemissä vaatteet olivat sijoitettu reppuun, joten 700 g kevyempi reppu mahdollistaa 7 dl enemmän vettä tai yhden päivän ruuat tai vain 700g kevyemmän repun.

Salsan häkin mukana tulee kaksi nauhaa, joiden avulla ”lasti” pitäisi kinnittää häkkiin kiinni. Nauhat ovat ihan laadukkaat, mutta kiinnityssysteemi on vähintäänkin kyseenalainen. Nauhan päässä on perinteinen pujoteltava nauhalukko. Ohut nauha on vaikea pujottaa lukon läpi jopa lämpimässä kellarissa, joten kuinkahan vaikeaa pujottelu on hallayön jälkeen palelevilla sormilla. Aionkin korvata nauhan lukon pikalukoilla tai teen velcrosta kokonaan uuden kiinnitysnauhan.

Pyöräretkeilyvarustukseni evoluutio 1: Pyörä ja laukut

"Evoluutio tarkoittaa sukupolvien myötä tapahtuvia muutoksia eliöiden muodostaman populaation geenivarastossa. Se on siis luonnonilmiö, jonka seurauksena organismit muuttuvat niin, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Evoluutio perustuu muunteluun, muuntelun perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan." Wikipedia: evoluutio

Evoluutio on varsin mainio vertaus kuvaamaan pyöräretkeilyvarustukseni kehittymistä. Aluksi on vain pyörä ja valtava halu liikkua ja nähdä maailmaa lihasvoiman avulla. Ostan laukut, pakkaan kotoa löytyviä tavaroita ja lähden matkaan. Ensimmäinen elämänmuoto kohtaa kovan todellisuuden. Useat ideat häviävät luonnonvalinnassa, mutta uusia ideoita nousee jatkuvasti korvaamaan aukkoja. Ajan kuluessa kokoonpano hiotuu reviirinsä suvereeniksi hallitsijaksi. Sitten tapahtuu jotain… Luonnonmullistus, katastrofi, ympäristö muuttuu ja reviiriään kuninkaan ottein hallinnut varustus joutuu kamppailemaan olemassaolonsa puolesta. 28” rengas on aivan liian iso lentokoneessa kuljetettavaksi, tai teltta painaa liikaa lentoyhtiöiden sallimaan 23 kg:aan mahtuakseen. 

Evoluutiota kuvattiin vielä omina kouluaikoinani puuna tai tikapuina, joka eteni vääjäämättömästi kohti yhä korkeampia elämänmuotoja. Koulupojalle jäi mielikuva, että uuden täytyi olla aina parempi kuin edeltäjänsä. Yliopistoaikana biologian kirjoja tutkiessani, huomasin, että evoluution puun oli korvannut pensas. Pensaasta oli vaikea erottaa, mikä elämänmuodoista oli korkeammalla kuin toinen. Jotkin elämänmuodot olivat sopeutuneet ympäristöönsä eritavalla kuin toiset. Uusi ei välttämättä ollutkaan parempi, se vain yrittää selviytyä eritavalla kuin edeltäjänsä. Uusi voi selvitä paremmin kuin edeltäjänsä tai sitten se voi osoittautua täydelliseksi flopiksi.

Kesä 2009 ja kevättalvi 2010: Surly LHT, Arkel Dolphin takalaukut (2009)

Jouduin pieneen kolariin syksyllä 2008 ja kunnostamani työmatkapyörä hajosi. Ostin paikallisesta liikkeestä työmatkapyöräni korvaajaksi Surly Long Haul Truckerin (LHT). Olin harrastanut pyöräilyä jo pitkään, joten tiesin pyörän olevan täysiverinen maailmanmatkaaja. Alkuinnostuksessa hankin halvat sivulaukut ja lähdimme Elinan kanssa Hyvinkäältä maakuntamatkailemaan Hämeenlinnaan. Laukuissa oli vain korjausvälineet ja varavaatteet. Matka oli ikimuistoinen kommelluksista huolimatta. Olin pakannut mukaani maantiepyörän sisurin, joka oli aivan liian pieni Elinan renkaan sisuskumiksi. ”Tiedänpä seuraavalla kerralla”. 

Talvi ja talvivarusteet osoittautuivat liian raskaaksi halvalle sivulaukkuparilleni, ja lopulta ne hajosivat käsiin. Ostimme yhdessä Ortliebin City-sivulaukut, joiden kiinnityssysteemi oli jo silloin yksinkertainen täysverisiin retkeilylaukkuihin verrattuna. Laukut osoittautuivat erinomaiseksi hankinnaksi.

Kevään sulatellessa lumia ja edellisen syksyn Hämeenlinnan matkasta innostuneina halusimme lähteä uudelle retkelle. Päätimme lähteä ennen juhannusta puolentoista viikon retkelle saariston rengasreitille. Elina otti käyttöön Ortliebit ja minä erikoisuuksien tavoittelijana hankin itselleni Arkelin Dolphin (2009) takalaukut. Olin kauppapyörässäni käyttänyt etutavaratelineenä CETMA-rackia. Olin kuskannut räkissä parinkymmenen kilon ostoslaatikoita, joten miksen voisi kuskata myös retkeilyvarusteita. 

Minulla (ensimmäinen kuva) oli pyörässäni majoittusvälineet, työkalut ja omat vaatteet. Elina kuskasi pyörässään keittovälineet ja omat vaatteet. Kesä oli erittäin kuuma, ja molemmat olimme tyytyväisiä varustukseemme. Räkki teki ohjauksesta raskaan mutta vakaan. Pienen totuttelun jälkee en enää huomannut edessä olevan painon vaikutusta pyörän käyttäytymiseen. 

Kesällä 2009 tein vielä samalla kokoonpanolla sooloreissun Joensuuhun ja takaisin. Voisin sanoa, että tuo kesä oli minulle pyörämatkailun yliopisto ja kaikki sen jälkeen on ollut vain täydennyskoulutusta! En vaihtaisi hetkeäkään pois.

Ensimmäisen kuvan kokoonpano pääsi vielä yhdelle reissulle kevättalvella 2010. Lähdin ajamaan talviloman aikaan Joensuuhun lumisia pikkuteitä pitkin. Pyörä ja varustus toimi moitteettomasti, mutta ilmeisesti pari pitkää päivää -15°C:een pakkasessa oli liikaa polvelleni ja se kipeytyi pahanpäiväisesti. Matkani pysähtyi Mäntyharjulle, josta hyppäsin maitojunaan. Tuosta reissusta jäi jotain hampaankoloon. Jonakin päivänä ajan keskeytyneen reissun loppuun.

Kesä 2010: Surly LHT, Arkel Dolphin takalaukut (2009) ja Dolphin etulaukut

Polveni kuntoutui talven koettelemuksesta hitaasti mutta varmasti. Keväällä aloin suunnittelemaan uutta reissua. Hankin CETMA-rackin tilalle Arkelin Dolphin-etulaukut (toinen kuva). Lopulta työpöydältä putkahti esiin suunnitelma, jossa ajaisin Hyvinkäältä Sodankylän elokuvafestivaaleille, Kuusamoon viettämään juhannusta ja Joensuun kautta kotiin. Tämän reissun varustusta suunnittelin jo huomattavasti enemmän etukäteen kuin aikaisempia. Painava teltta sai väistyä ja riippumatto tuli kuvioihin. Luotin vesihuollossa edelleen kaupallisiin lähteisiin, joten jouduin kuljettamaan mukanani useamman litran verran. Matka meni erinomaisesti, mitä nyt Arkelin takalaukun kiinnikkeet sanoivat sopimuksensa irti. Arkel hoiti velvollisuutensa erinomaisesti ja lähetti minulle uudet laukut pelkkien valokuvien perusteella.

Talvi 2010-11: Bike Friday Pocket Sport, Arkel Dolphin takalaukut (2010) ja Dolphin etulaukut

Ajaessani Kemijärveltä Sodankylään, ajattelin, että tämän ei tarvitsisi loppua koskaan. Miten minä voisin jatkaa tätä ympäri vuoden? Jos haluan ajaa vielä talvellakin, minun täytyy lähteä eteläiselle pallonpuoliskolle. Australia, Etelä-Afrikka vai Etelä-Amerikka? Entäpä Uusi-Seelanti? Pitkien päivämatkojen aikana ehdin suunnittelemaan seuraavaa matkaani. Minulla oli varastossa kaksi taittopyörää: Dahon Speed Tr ja Bike Friday Pocket Sport. Lopulta päädyin Uuteen-Seelantiin ja BF Pocket Sportiin (kolmas kuva).

Laukkuvarustukseni pysyi melkein samana, lisäsin ainoastaan Arkelin pienen tankolaukun arvotavaroita varten. Tankolaukku helpotti huomattavasti elämää, kun kaikki todella tärkeä oli koko ajan yhdessä paikassa ja helposti mukaan otettavissa. Pyörä muuttui oleellisesti aikaisempiin reissuihini verrattuna. Pienemmät renkaat, taittuva runko ja napadynamo. Minun ei enää tarvinnut kuljettaa mukanani ajovaloa ja pattereita. Päivällä käytin dynamoa akkulaturina. Biologic Reecharge toimi ihan kivasti, mutta saamani hyöty oli pieni. Reecharge on ollut kaapissa käyttämättömänä Uuden-Seelannin keikan jäljiltä. Ehkäpä jonain päivänä eteeni tulee erämääseikkailu, jolloin minun täytyy olla oikeasti riippumaton verkkovirrasta. Uudessa-Seelannissa käytin ensimmäisen kerran Katadynin vedenpuhdistinta, joten minun ei tarvinnut kuljettaa kuin pari litraa vettä mukanani.

Kesä 2011: Circe Helios Duo Tandem, Arkel Dolphin takalaukut (2010) ja Ortlieb city-takalaukut

Viime kesänä halusimme retkeillä Elinan kanssa jälleen yhdessä. Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että joskus hermostun matelevaan vauhtiin ja minun vauhtini on Elinalle liian kovaa. Ongelman ratkaisimme tandemilla(4. kuva): minä saan puuskuttaa niin paljon kuin sieluni sietää ja Elina voi nautiskella takana omaan tahtiinsa. Tai näin se menisi täydellisessä maailmassa. Joka tapauksessa tandem on meille paras ratkaisu pitkien retkiä varten. Circe Helios Duon painoraja on noi  170 kg ja me painamme yhteensä noin 130 kg. Meillä oli siis varaa pakata 40 kg. Olimme hyvin tietoisia pakkaamamme tavaran määrästä, mutta painosta emme vielä välittäneet. Mikä oli tarpeellista, se otettiin mukaan. Pyörä toimi kuin unelma.  

Syksy 2011: Brompton P6R ja Brompton B-bag

Kuten saatat huomata, pyöräni pienenevät ja varusteeni kevenevät. Ennätys tuli 2011 syksyllä, jolloin lähdin Bromptonilla ajelemaan Marylandiin, Yhdysvaltoihin. Bromptonin T-bagissa minulla oli vähäinen valikoima työkaluja, vaihtovaatteet ja sadevarusteet.  Ihastuin Bromptoniin retkipyöränä lopullisesti tämän matkan aikana. Pyörä käyttäytyy erinomaisesti hitaassa kuin nopeammassakin vauhdissa. Bromptonin voi ottaa hotellihuoneeseen mukaan kenenkään houmaamatta ja lentokoneessa sen saa kuljettaa ilmaiseksi. Pyörä on helppo ottaa junaan mukaan, jos haluaa taittaa pitkän matkan nopeasti. Ensi kesän aikana aion tehdä ainakin yhden retkeilyreissun Bromptonilla, jossa otan mukaan myös keitto- ja majoitusvarusteet.

Kesä 2012: Trek Fuel EX8, Revelate Viscacha, Wingut Enduro-reppu ja Ortliebin kuivapussi

Kesän 2012 päätavoite on pitkä maastopyörävaellus Hyvinkäältä Kuusamoon (saattaapi vielä muuttua, mutta ainakin vielä tämä suunnitelma pitää). Pyörä on kasvanut 26” maastopyöräksi ja varusteet vähenevät ja kevenevät entisestään. Jokaisella reissulla olen kokeillut jotain uutta ja yrittänyt parantaa varustustani. Tämän projektin kohdalla geekahdin (verb. sanasta geek, minusta tuli ”geek’). Ostin keittiö vaa’an ja punnitsin kaikki varusteeni. Yritän poistaa jokaisen ylimääräisen gramman varustuksestani. Lyhensin jopa hammasharjani. Varustukseni tuntuu tällä hetkellä kohtuu keveältä uhraamatta kuitenkaan liikaa käytännöllisyyttä. Muutamia tavaroita on vielä saapumatta, joten lopullista versiota saadaan odotella hetken verran. Kevään aikana olisi tavoitteenani tehdä ainakin kaksi ”Shake Down” -reissua, joiden aikana testaan varustustani ennen itse retkeä.

PDF-varustelista 24.1.2012 (listassa ei ole huomioitu ruokaa ja vettä)

Polkupolkupyöräilyä: BikePacking-varustus

Tämä on jo toinen maastopyöräaiheinen blogikirjoitus ja luulenpa, että ainakin ensi viikolla kirjoitan vielä samasta aiheesta. Ehkäpä kerron Freeloadista ja Revelate Viscachasta enemmän. Taittopyöräilystä kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin pysytellä taajuuksilla, sillä Elina halusi modifioida Bromptoniaan enemmän retkeilyyn sopivaksi. Brompton-rintamalla on luvassa erittäin mielenkiintoinen tuunaus, kunhan osat saapuvat Suomeen. 

Minulla on valtava bikepacking-kuume. Bikepacking tarkoittaa lyhyesti määriteltynä maastopyöräretkeilyä/vaeltamista kevyellä kantamuksella. Olen harrastanut pyöräretkeilyä ja -matkailua, mutta olen yleensä käyttänyt retkipyörää, tandemia tai taittopyörää. Reittini ovat kulkeneet teitä pitkin. En ole koskaan retkeillyt maastopyörällä, joten tavoitteenani on korjata tämä puute ensi kesänä.

Olen suunnitellut pitkää maastopyöräretkeä, joka lähtee Hyvinkäältä ja päättyy erinäisten mutkien kautta Kuusamon anoppilaan. Tarkoituksena olisi ajaa mahdollisimman paljon polkuja pitkin. Tavoite on suuri ja haasteellinen, mutta jos ei unelmoi suuria, jää pienetkin haaveet saavuttamatta. 

En ole vielä tehnyt tarkempaa reittisuunnittelua tai ajatellut aikataulua, joten retkeni muoto, pituus ja kohde saattaa vielä muuttua. Hyvinkää-Kuusamo on kuitenkin mielestäni hyvä lähtökohta retken suunnittelulle.

Jokaisella matkallani olen kokeillut jotain uutta. Yleensä minulla on ollut kattava varustus mukanani. Tällä reissulla yritän rikkoa rajojani keventämällä/vähentämällä varustukseni minimiin. Toinen ”uusi” asia on, että yritän verkostoitua retken suunnitteluvaiheessa ja kerätä mahdollisimman paljon olemmassa olevaa ”elävää” tietoa reitistä. Fillarifoorumin kautta olen ollutkin yhteydessä muutamaan reitin varrella asuvaan pyöräilijään. Toivottavasti näistä ja mahdollisista muista kontakteista syntyy jotain hyvää.

Linkin takaa löytyvässä PDF-tiedostossa  on retkivarustukseni melkein täydellisenä. Olen jättänyt listauksesta tarkoituksella pois päällä olevat vaatteeni. Huomasin juuri, että en ole listannut hygieniatuotteita, kuten WC-paperia, hammastahnaa, hammasharja ja saippuaa. Myös pakolliset varaosat eli ketjulinkit ja nippusiteet ovat vielä listaan lisäämättä. Kamera puuttuu listasta, mutta harkitsen vielä, selviänkö kännykän kameralla vai otanko Canon S95:n mukaan.

Jos ymmärrät maastopyöräretkeilyn päälle ja/tai sinulla on kokemusta asiasta tai olet muuten vain kiinnostunut, toivoisin, että kommentoisit varustelistaa/varustevalintoja tai alustavaa reittivalintaa. Rakentava kritiikki miehen tiellä pitää.

Minun varusteet ja painot PDF-tiedostona.

Polkupolkupyöräilyä: Wingnut Enduro

Hyvää uutta vuotta 2012! Ennen vuoden vaihdetta pohdiskelin blogin jatkoa. Päätin jatkaa blogikirjoittelua. Uudistin ulkoasua ja luulen, että tyyli tulee muuttumaan ainakin hieman. Kuulisin mielelläni palautetta esim. ulkoasusta ja kuvien käytöstä. Rakentava kritiikki miehen tiellä pitää.

Blogillani on ollut alusta alkaen kaksi mottoa, jotka ovat ohjanneet aihevalintojani: ”Size is matter of preference” ja ”pieni on kaunista, mutta isotkin tarvitsevat rakkautta”. Edelleen blogin teemana tulee olemaan taittopyörät, mutta ainakin talvikuukausien aikana aion jakaa enemmän rakkautta isoille pyörille ja pyörämatkailulle. 

Asiaan

”Vanha” maastopyöräilyreppuuni tuli reikä hyvin ikävään kohtaa. Repun vahvikelangan pidike leikkasi pohjaan parin-kolmen sentin mittaisen reiän.  Renkaasta roiskuva vesi pääseereiästä sisälle muuten vedenpitävään reppuun. Luonnehdin reppuani ”vanhaksi”, koska sillä on ikää vasta yhdeksän kuukautta. Reppu on Ortliebin valmistama ja kallis, joten olen syvästi pettynyt tuotteen laatuun ja selkeään suunnitteluvirheeseen. Lähetän kuvat ja reklamaation valmistajalle. Odotan mielenkiinnolla, miten he vastaavat valitukseeni.

Miten päädyin Wingnut Enduroon?

Tarvitsin uuden repun. Tein taustatyötä noin kuukauden ajan. Tavoitteenani oli löytää reppu, jossa on erillinen osio juomarakolle (vähintään 2 l), siinä kulkee noin 15 litraa tavaraa ja siihen olisi mahdollista sitoa kiinni esimerkiksi solumuovinen makuualusta. Repun pitäisi soveltua sekä lenkkeilyyn että seuraavaksi kesäksi suunnittelemaani maastopyörävaellukseen.

Loppusuoralle selvisi Deuterin (Trans Alp), Camelbakin (MULE) ja Ospreyn (Manta 20) lippulaivat. Bikepacking.net -sivustolta huomasin Wingnut Adventuren arvion. Wingnut on yhdysvaltalainen pienvalmistaja, joka on suunnitellut reppunsa pyöräilyä ajatellen. Päätös oli välitön. Myönnän, että pidän amerikkalaisesta suunnittelusta ja haluan löytää mahdollisimman erikoisia ja harvinaisua tuotteita. Tavanomainen häviää aina, kun vastassa on jotain yksilöllistä ja erikoista. 

Yritin tilata reppua suoraan valmistajalta, mutta heidän nettikauppansa ei suostunut lähettämään Suomeen. Lähetin sähköpostikyselyn, mutta siihen ei ole vastattu tähän päivään mennessä. Löysin onneksi englantilaisen RoughRideGuiden, joka myi Wingnutin tuotteita. Heidän nettikauppansa ei myöskään myynyt Suomeen, mutta RRG:n Max vastasi sähköpostiin salamannopeasti ja kertoi, että hän ottaa ilolla vastaan tyrkyttämäni rahat. Reppu lähti Englannista 21.12.2011 ja minä ajoin ensimmäisen testilenkin sillä 28.12.2011. Reppu maksoi postikuluineen muutaman punnan yli 80 GBP. 

Wingnutin reput on suunniteltu pyöräilyssä käytettäviksi. Wingnutin tuotteiden erikoisuutena on repun sijoittaminen mahdollisimman alas ajajan selässä. Perinteiset reput säädöistä riippuen lepäävät yläselän päällä ja hartioiden varassa. Wingnutin repuissa olkahihnat ovat niskan takaa tavallisia huomattavasti pidemmät ja reppu lepää alaselän päällä ja lantiohihna siirtää ison osan painosta lantiolle.  Ikävä ihminen saattaisivatkin nimittää Enduroa tuunatuksi vyötärölaukuksi. 

Valmistaja väittää, että painon siirtäminen alas parantaa kuskin tasapainoa, rasittaa vähemmän selkää ja reppu pysyy paremmin paikallaan. Foorumitarkastelujen mukaan repulla on vankka kannattajakunta Yhdysvalloissa ja Englannissa. Wingnutin tuotteisiin tyytymättömät valittavat mm. että reppu hakkaisi munuaisten alueelle ja sen ”roisia” ulkonäköä (pelit ja vehkeet *wink wink*).

Mikä Wingnut Enduro on?

Wingnut Enduro on juomareppu, jossa on neljä sisätaskua ja kolme verkkotaskua. Valmistajan mukaan reppuun mahtuva tilavuus on 18 litraa. 

Juomarakolle varattu tasku on selkäpaneelin takana ja taskun suu on repun yläosassa. Rakkotaskuun menee valmistajan ja käyttäjien mukaan 3 litran rakko ongelmitta. Käyttämäni Ortliebin 3 l rakko mahtuu taskuun hyvin. Tosin kangasrakko on hieman vaikea ujuttaa sisään. Luulen, että tukevammilla Camelbakin rakoilla tätä ongelma ei ole. Juomaletkun ulostulot ovat perinteistä poiketen selkäpaneelin sivussa korkeussuunnassa keskellä. Ulostulot löytyvät kummaltakin puolelta selkäpaneelia. Letku kulkee kainalon alta  ja letkun pää jää osoittamaan kohti suuta. Ortliebin rakossa letku on rakon yläpäässä, joten letku jää hieman lyhyeksi. Luulen, että perinteisissä rakoissa, joissa letku lähtee rakon alaosasta, ongelmaa ei ole. 

Päätasku on juomarakkotaskun etupuolella. En ole mitannut taskun tilavuutta, mutta sinne menee ongelmitta kesämakuupussi tai lenkillä tarvittavat vaihtovaatteet ja työkalut. Päätaskun vetoketjussa on kaksi vedintä ja vetoketju on suojattu vedeltä. Kaikki taskut on vuorattu punaisella kankaalla, jota vasten tavarat löytää taskuista helposti.

Wingnutin valttikortti perinteisiin  reppuihin verrattuna ovat kaksi sivutaskua, joita on helppo käyttää ajon aikana. Sivutaskut ovat osa lantiovyötä ja ne ovat isokokoiset. Taskujen suut tulevat riittävän lähelle eteen, että niitä voi käyttää ilman repun selästä poistamista. Vetoketjut aukeavat alhaalta ylöspäin. Vetoketjut ovat niin jämäkät, että niiden avaaminen ja sulkeminen onnistuu yhdellä kädellä. Vetimien päissä on pitkät narut, jotka helpottavat vetoketjun löytämistä ja avaamista. 

Päätaskun edessä on iso verkkotasku, johon mahtuu kohtuullisesti tavaraa. Minä olen pitänyt siinä mm. pumppua ja iskaripumppua. Verkkotaskun päällä on pitkän pitkä kuminauha, joka kulkee kummankin sivutaskun kautta. Kuminauhaa voi käyttää tyhjän repun kiristämiseen tai sen alle voi laittaa vaikka solumuovisen makuualustan. 

Sivutaskujen päällä on myös verkkotaskut. Verkkotaskut ovat isot ja niihin on helppo päästä käsiksi. Verkkotaskujen suissa on kuminauhakiristys, joten siellä voi kuljettaa turvallisin mielin arvokkaampaakin tavaraa. Kiristyksen kuminauhojen päät ovat samalla alueella kuin vetoketjun vetimien nauhat. Kiristysnauha ja vetimen nauha menevät helposti sekaisin ainakin paksujen hansikkaiden kanssa. Muutaman kerran olen nykinyt kiristysnauhaa ja tuskaillut, kun vetoketju ei aukea. 

Olkahihnat ovat ohuen, mutta vahvan oloiset. Hihnat ovat noin 6 cm leveät. Vasemmassa hihnassa on verkkotasku puhelimelle tai GPS-laitteelle. Verkkotasku on melko pitkä ja suussa on kuminauha, joten sinne mahtuu isokin kännykkä. Rintalastan päälle tuleva kiristyssolki on myös hätäpilli. Oranssin soljen yläkulmassa on kohta, johon puhaltamalla pitäisi kuulua julmettu ujellus. En ole pilliä uskaltanut vielä kokeilla, mutta eiköhän sekin hetki koita piakkoin.

Ensikokemuksia WE:stä

Olen ajanut repun kanssa kolme kertaa: kaksi kolmen tunnin lenkkiä ja yhden seitsemän tunnin lenkin. Jokaisella lenkillä reppu painoi noin 5,8 kg (vesi, kamera, varavaatteet, työkalut, patukat jne). Reppu itsessään on mielestäni kevyt. Vaakani mukaan se painaa 0,58 kg. 

Ensimmäisellä kerralla reppu tuntui omituiselta selässä, koska paino ei ollut hartioilla. Pyörän päällä repun kuitenkin unohtaa nopeasti ja siihen ei kiinnitänyt huomiota. En ole tehnyt vertailua Wingnutin ja Ortliebin välillä, joten en osaa sanoa paraneeko tasapaino vai ei, mutta ei se aikakaan huononna sitä.

Minulla on ollut ajoittain selkä- ja hartiavaivoja repun kanssa ajaessa. Kolmen lenkin aikana ongelmia ei ole esiintynyt, mutta näin lyhyen käytön jälkeen, en voi laittaa oireettomuutta ainoastaan repun ansioksi. 

Ensimmäisillä lenkeillä kiinnitin huomiota erityisesti sivutaskujen käytännöllisyyteen. Myslipatukat saa helposti verkkotaskusta ilman, että kättä joutuisi vääntämään väkisin taskun suulle. Sivutaskut ovat vähintään yhtä helppo käyttää. Erityisen yllättänyt helppokäyttöisista vetoketjuista. Vetoketjut aukeavat ja sulkeutuvat yhdellä kädellä. Olen käyttänyt kameraa ja karttaa paljon enemmän, koska ne ovat helposti saatavilla, ilman repun poistamista selästä. 

Sivutaskuihin kannattaa sijoittaa tavaroita, joita luulee tarvitsevansa ajonaikana ja haluaa, että ne ovat vedeltä suojassa. Minä olen kuljettanut sivutaskuissa mm. kameraa, työkaluja, muistikortteja, maksuvälineitä, avaimia. Kaikki edelliset olivat yhtäaikaa taskuissa ja silti niissä oli vielä tilaa. Verkkotaskuissa olen kuljettanut myslipatukoita, kuorihansikkaita ja karttaa.

Maastopyöräillessä pidän karttoja Haglöfsin karttapussissa, johon olen laittanut kuminauhan. Kuminauhan laitan kiinni olkahihnaan ja kartan laitan sivulla olevaan verkkotaskuun. Kartta pysyy taskussa hyvin, se on helppo laittaa sinne ilman hanskoja. Hansikkaat kädessä kartan laittaminen on hieman hankalaa. Kuminauha varmistaa, ettei kartta häviä, jos se sattuisi tippumaan. Testilenkkien aikana kartta tippui vain kerran ja senkin luulen johtuneen siitä, että laiton kartan huolimattomasti taskuun.

Vuodenajasta johtuen, en voi ottaa kantaa siihen, kuinka paljon reppu hiostaa selkää. Tähän ja muihin kysymyksiin tulen palaamaan myöhemmin.

Nämä ovat siis minun ensimmäisiä vaikutelmia, joten niihin kannattaa suhtautua asiaan kuuluvalla keveydellä. Päivitän kokemuksiani, kunhan niitä kertyy enemmän.

Supernova E3 Triple ja Schmidt SON28 - Ensivaikutelmia

Tällä kertaa päivitän blogiani videon muodossa. Olen ajanut kahden viikon ajan päivittäin maastopyöräillä valaisten etenemistäni Supernovan E3 Triple-valolla ja Schmidtin SON28-napadynamolla. 

Valmistajan mukaan E3 Triple on tarkoitettu kaiken muun ohella maastopyöräilyyn. Yleisesti ainoina maastoajoon soveltuvina valoina on pidetty akkukäyttöisiä tuikkuja. Päätin kuitenkin kokeilla, toimiiko dynamovalo myös maastossa.

Olen ajanut päivittäin pitkin säkkipimeitä pikkuteitä ja tehnyt viisi-kuusi polkuseikkailua pimenevässä illassa. Joskus olen ajanut pelkästään Supernovan valaisemana, joskus olen käyttänyt lisävalona vanhaa Nightpro-kypärävaloa. 

Valo on toiminut moitteettomasti ja voin vakuuttaa, että E3 Triple on vähintäänkin riittävä hiekkatiehurjasteluihin kapeillakin urilla. Valokeila on kirkas (valmistajan mukaan max. 800 lumenia). Valokuvio on symmetrinen, joten osa valosta syöksyy kohti puiden oksia. Valo antaa riittävästi näkyvyyttä jo ensimmäisistä polkaisuista ja saavuttaa riittävän kirkkauden melko alhaisissa nopeuksissa. Valmistajan mukaan vauhtia täytyy olla noin 10 - 15km/h, että kaikki LEDit syttyvät. Vauhdin ollessa alhaisempi, vain 1 LED palaa.

Teknisessä maastossa nopeus tippuu usein alle 10 km/h, jolloin valo ei toimi kaikilla LEDeillä. Valossa on kuitenkin varaaja, joka vauhdin hidastumisesta huolimatta antaa lampulle riittävästi virtaa toimiakseen mahdollisimman kirkkaasti. Buusti kestää muutamia sekuntteja, joka riittää teknisen kohdan selvittämiseen. Jos vauhti hidastuu pidemmäksi aikaa, valoteho laskee merkittävästi. Aina valoa on riittänyt, mutta enemmänkin sitä voisi olla.

Supernova kärsii kaikkien ohjaustankoon asennettavien valojen ongelmasta, eli valo osoittaa samaan suuntaan kuin rengas. Jyrkkät mutkat jäävät pimeiksi ja niihin syösyy Isä Mietoa lukien. Kypärävalo on ollut mainio lisä juuri teknisimpiin ja mutkaisempiin kohtiin. Vanha Nightpro Sport-halogeenivalo ja E3 Triple on osoittaunut minun käyttööni riittäväksi yhdistelmäksi. Dynamovalo on päällä jatkuvasti ja kypärävalon napsautan päälle vain teknisimmissä kohdissa. Tällä yhdistelmällä 4-5 tunnin lenkit ovat mahdollisia (Nightpron akku kestää noin 2 h).

Supernova E3 Triple on monissa maissa kielletty maantiekäytössä juuri kirkkautensa ja linssinsä vuoksi. E3 Triple on myös kohtuu arvokas lamppu. Maantie- ja katukäyttöön on olemassa kustannustehokkaampiakin valaisemia. Arkiseen ajamiseen tarkoitetuissa pyörissäni on valona Schmidtin Edelux-valot, joita voin suositella varauksetta esimerkiksi työmatkakuskeille. 

Lyhyen kokemuksen perusteella voisin suositella Supernovaa seuraavanlaisiin käyttötarkoituksiin:

• Syksyn ja talven hiekkatierymistelyihin
• Pitkille öisille maastopyöräretkille, jolloin Supernovaa voi käyttää siirtymiin ja nopeilla poluilla. Teknisiä polkuja varten kannattaa ottaa kypärävalo mukaan.
• BikeBacking-tyyppiseen retkeilyyn

Kun minulle karttuu enemmän kilometrejä pimeillä ja lumisilla poluilla, kerron lisää kokemuksistani. Kysyä saa ja kommentteja arvostetaan.