Circe Helios Duo - tekniikka

Circe Helios Duo

Ensinäkemältä Circe Helioksen runko on pieni jopa normaaliin soolopyörään verrattuna. Ensivaikutelma on hämäävä etenkin rungon pituuden suhteen. Runko noin 155 cm pitkä, joten se ei ole merkittävästi normaaleja tandemrunkoja lyhyempi. Pienirenkaisille pyörille tyyppillisesti se kuitenkin on matala. Matalasta rungosta johtuen, myös polkimien maavara on pieni. Winter marathnoneilla varustetussa pyörässä matka polkimen  alalaidasta maahan on vain muutamia senttejä. Polkimet osuvat maahan yleensä  kaarteissa suuremmilla nopeuksilla tai erittäin epätasaisella väylällä ajettaessa. Emme ole vielä kuitenkaan huomanneet, että lähellä maata olevat polkimet olisivat vaikuttaneet meidän ajotyyliin. Me emme aja järin vauhdikkaasti ja me pääasiallisesti ajelemme asfaltoituja tai hyvin hoidettuja hiekkateitä pitkin.

Runko ja kiinnikkeet  

Drop out

Runko on viimeistelty hyvin. Saumat ovat erittäin siistin näköiset ja väritys viehättää yksinkertaisuudellaan. Rungosta löytyy muutama mielenkiintoinen yksityiskohta. Takahaarukka on toteutettu liukuvilla drop outeilla, jotka mahdollistavat sekä ulkoisten että napavaihteiden käytön (fixitandem anyone?). Kummastakin haarukasta löytyy kiinnikkeet levyjarruille ja v-jarruille. Levyjarrut ovat toteutettavissa siten, että etu- ja takatavaratelineiden käyttö on mahdollista. Tandemeissa käytettyjen Arai-rumpujarrujen kiinnikkettä ei sen sijaan löydy. Kapteenilla on kaksi pullotelineen paikkaa ja perämiehellä yksi. Takatavaratelineen kiinnittäminen on helppoa, tosin tavaratelineen istuinputkiin kiinnitettävien aisojen täytyy luonnollisesti olla normaalia pitemmät. Bike Fridayn kokoontaittuva tavarateline sopi Circe Heliokseen kuin hansikas. Lokasuojat kiinnitetään samoihin kohtiin kuin tavaratelinekkin. Etuhaarukasta on harmittavasti jätetty pois lowriderin kiinnityskohdat. Lokasuojille paikat kyllä löytyvät, mutta lokareiden aisoja joutuu vääntelemään useammalle mutkalle, että ne ohittavat siististi levyjarrujen kiinnikkeet. 

Tandemeissa perinteisesti tahtiketju on kulkenut rungon vasemmalla puolella. Tandemeissa onkin jouduttu käyttämään kalliita erikoisosia tämän toteuttamikseksi. Circe Helios Duossa tahtiketju on vedetty oikealle puolelle, jolloin voidaan käyttää standardiosia. Perämiehen kampien pienin ratas toimii tahtirattaana. Tahtiketjun kiristäminen on hoidettu single speed -tyypisellä ketjun kiristimellä. Kiristin pitää hieman ääntä, mutta sitä ei kuule normaalin melun seasta. Hiljaisilla osuuksilla kiristimen rätinä kuitenkin kuuluu selvästi. Emme ole vielä päättäneet, ärsyttääkö rätinä vai ei!

Tahtiketju ja kiristin

Ajoasennon säätäminen

Circe Helioksen runko on suunniteltu siten, että sitä voivat käyttää pienet lapset kuin aikuiset miehetkin. Suuri kokoero tarkoitettujen käyttäjien välillä asettaa melkoisia haasteita pyörän säädettävyydelle. Perämiehellä on teleskooppisatulaputki, jonka avulla saadaan taakse sovitettua melkein minkä pituinen ajaja tahansa. Satulan asento on helppo säätää. Säätäminen tapahtuu kahta vastakkaisilla puolilla olevaa pulttia kiristämällä ja löysäämällä. Jos satulan nokaa haluaa alaspäin, täytyy ensin löysätä satulan takana olevaa pulttia ja sitten kiristää edessä olevaa. Perämiehen ohjaustanko  kiinnittyy kapteenin satulaputkeen omalla kannattimellaan ja kiinnikettä voidaan liikutella pystysuunnassa kuskin tarpeiden mukaan. Ohjaustangon kannattimessa on pituuden säätö, jolla voidaan hakea ohjaustangolle sopiva etäisyys vaakatasossa. Perämiehen ajoasennon säätäminen on helppoa kuin heinänteko. 

Kapteenin säätömahdollisuudet perämiehen mahdollisuuksiin verrattuna vähäiset. Kapteenin satulatolppa on halkaisijaltaan leveä ja se on tehty yhdestä putkesta. Säätövaraa on enemmän kuin ”normaalissa” polkupyörässä, mutta vähemmän kuin perämiehellä. Kapteenin satulan säätäminen on turhauttava prosessi. Satula on kiinnitetty perinteisellä yksipulttisella klampilla. Kallistuksen säätöä rajoittaa klampin pohjassa olevat hammastukset. Hammastukset ovat sen verran isot, että tarkka säätäminen on mahdotonta. En saanut omaa WTB SST satulaa täysin vaakasuoraan. Onneksi satulan nokka on vain sallitun yhden tulitikun verran liian alhaalla. Kapteenin ohjaustangon säätäminen vaatiikin enemmän vaivaa. Käytännössä tangon paikkaan voi vaikuttaa vain ohjainkannatinta vaihtamalla. Pysytysuunnassa säätövaraa on vain muutamia senttimetrejä. Minulle onneksi vakiokannatin ja korkeus olivat juuri sopivia. Sain säädettyä itselleni täsmälleen saman ajoasennon kuin maastopyörissäni. Viime vuosien aikana olen ajanut pääasiassa maantietangoilla, joten leveä maastotanko tuntui omituiselta. Tilasin SJS:stä kapean tangon ja siihen käyvät droppitangonpäät. 

Kapea tanko ja Origin8 droppipäät

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi mainita emäputken jatkeen. Käsitteitä tuntemattomalle selitettäköön, että emäputki on etuhaarukasta ylös nouseva ja rungon sisään menevä tolppa. Emäputken jatke kiinnitetään runkoon pikalinkullisella pannalla. Pantakiinnitys on tuttu pyörän suunnitteloijoiden toisesta pyörästä, taitettavasta Airnimalista. Kiinnityssysteemin tarkoituksena on ilmeisesti tehdä pyörästä helposti varastoitava. Pahvilaatikkoon pakattaessa ei tarvitse irroittaa ohjaustanko ohjainkannattimesta, vaan yhden pikalinkun irroittaminen riittää. Lentomatkustaja kiittää!

Osio, johon fillarilehdet tuhlaavat ihan liikaa tilaa

Voimansiirto ja jarrut ovat kasattu Shimanon halvemmista osasarjoista. Takavaihtaja ja vaihdevivut ovat Aliviota. V-jarrut ja jarrukahvat ovat Acerat. Sekä jarrut että vaihteet ovat toimineet moitteettomasti. Vaihteet vaihtavat ripeästi ja tarkasti. V-jarrut ovat rakenteeltaan yksinkertaiset, että niitä on todella vaikea saada toimimaan huonosti. Osasarjat ovat mielestäni hyvät tarkoitettuun käyttöön. Olen käyttänyt Aliviota ensimmäissä maastopyörässäni ja Altuksen takavaihtajaa Bike Fridayssa. Kummatkin ovat toimineet moitteettomasti ja en usko, että ajokokemukseni olisi merkittävästi parempi kalliimmilla osasarjoilla. Jos jostain syystä harkitsisimme vaihteiston päivitystä, tulisimme siirtymään napavaihteisiin.   

Rengastus

Renkaiden testiajo suuntautui Riihimäen ABC:lle marraskuun alussa ja  se jäikin ainoaksi lenkiksi kuivalla tiellä ennen pysyvää lunta.  20” Kiekkojen ajotuntuntumaa pidetään internetkeskusteluissa melko kovana. Erilaisilla renkailla voi kuitenkin ajotuntumaan vaikuttaa paljon. Bike Fridayssa oli ensiasennusrenkaanna Primo Comet 1,35” -renkaat (suosituspaine 100 psi), jotka suosituspaineeseen pumpattuna olivat erittäin kovat. Toisaalta Uudessa-Seelannissa käyttämäni  1,5” Schwalbe Marathonit olivat puolestaan hyvinkin miellyttävät.  Schwalbe Big apple -renkaiden iso ilmatila kuitenkin tasoitti pyörän kulkua mukavasti. Kapteeni istuu pyörän keskellä, joten epätasaisuudet eivät muutenkaan häntä haittaa. Perämies sijoittuu takarenkaan päälle. Näin ollen  pomput tulevat suoraan alapuolelta ja mahdollisesti yllättäen kapteenin ajotaidoista ja kommunikoinnista riippuen. Internetin keskustelupalstoilla monet ovat keventäneet perämiehen taakkaa joustavilla satulatolpilla. Elina on kuitenkin ollut tähän asti tyytyväinen ja ei ole nähnyt joustotolpalle tarvetta. Luulen, että kevään pitkät lenkit tulevat näyttämään, tarvitaanko joustotolppaa vai ei.

Seuraavien päivien aikana saimme pysyvän lumen maahan, joten asensimme Schwalbe marathon winter -nastarenkaat. Samalla vaihdoimme etukiekon napadynamolliseen versioon ja laitoimme valon työmatka-ajoa varten. Marathon Winterit ovat ilmatilaltaan huomattavasti Big appleja pienemmät ja rungoltaan jäykemmät. Profiilliltaan matalammat renkaat toivat pyörän rungon vielä lähemmäksi maata. Emme kuitenkaan ehtineet tottua Big Appleilla ajamiseen, joten emme voi vertailla ajotuntuman muutosta. 

Nastoista huolimatta 20” renkailla varustettu pyörä ei ole tarkoitettu suomalaiseen talveen. Hyvin auratut väylät ovat miellyttäviä ajaa, mutta syvä lumi ja montuille tallaantunut pohja ovat miltei mahdottomia pienirenkaiselle pyörälle. Pieni eturengas hakee syvässä lumessa jatkuvasti paikkaansa. Pitkän akselivälin ansiosta pyörä ei kuitenkaan muutu epävakaaksi, mutta etupään hallinta on raskasta. Muutaman haastavan ja keskustelua herättäneen työmatkatempoilun jälkeen olemme päättäneetkin, että ajamme talvella ainoastaan hyvissä olosuhteissa. Meillä ei ole vielä tuntumaa kesällä ajamisesta, joten haluamme pitää mielikuvat tandemista ja sen ajo-ominaisuuksista mahdollisimman positiivisina. Tarkastamme suhtautumistamme talviajoon ensi syksynä ajokokemuksen kartuttua.

Auratulla tiellä ajaminen on helppoa ja miellyttävää