Bike Friday Pocket Sport: osa 1

En ole aina ollut minivelo- tai taittopyöräintoilija. Ensimmäiset kymmenen vuotta pyöräilyinnostuksestani olin täydellisen tietämätön taittopyöristä. Hyötypyöräily oli autottomalle ja varattomalle opiskelijalle ainoa mahdollisuus liikkua. Pyöräily oli harrastus. Harrastus samalla tavalla kuin ralliautoilu tai urheilukalastus. Pyörällä ajaminen oli harjoittelua, kilpailua ja hauskan pitoa. Maailmankatsomukseni tulisi kuitenkin muuttumaan. Aluksi oli vain ärsyttävä tunne polven sivulla. Seuraavaksi pakkolepoa vaativa kipu reidessä ja lopulta koko reiden sivu oli tunnoton. Harjoittelu aiheutti kipua reidessä. Olisin edelleen pystynyt ajamaan lyhyitä matkoja  tai pitempiäkin, jos vain olisin malttanut pitää vauhdin riittävän alhaisena. Ne eivät kuitenkaan antaneet harjoitteluun ja kilpailuun verrattavaa tyydytystä. 

Painiskelin luopumisen tuskan kanssa. Ajoin pyörällä edelleen kauppaan, linja-autolle tai Elinan kanssa uimaan. Arki oli tuskailua ja hyötyajoa. Vähitellen luovuin ajatuksesta, että palaisin pyöräilyharrastuksen pariin. 

Aloin kiinnittämään enemmän huomiota hyötyajoon. Tuunasin kauppapyörää. Halusin tehdä kaikki asioinnit pyörällä. Halusin käydä kaupassa mahdollisimman kaukana. Pystyisinköhän kuljettamaan näin paljon ostoksia pyörällä? Lopulta huomasin nauttivani hyötypyöräilystä. Näkemykseni pyöräilystä oli kypsynyt taittopyörille.