Bike Fridayn uudet vaatteet - Retkipyörästä maantiepyörä osa 2: Välitykset

• Bike Fridayn uudet vaatteet: Retkipyörästä maantiepyörä osa 1: Runko
• Bike Fridayn uudet vaatteet - Retkipyörästä maantiepyörä osa 3: Ajotuntuma

Minulta on usein kysytty taittopyörällä ajaessani, joudunko polkemaan enemmän tai riittääkö pyörässä vaihteet nopeaan maantieajoon. Käsitelläänpä tämä asia seuraavaksi.

Green gear cycles toimitti alunperin pyörän 24-vaihteisena tangonpäävaihtajilla varustettuna. Edessä oli Shimanon kolmilehtinen kampisarja ja aivan tuiki tavallinen etuvaihtaja. Takana oli isoilla rissoilla varustettu Shimano Altuksen takavaihtaja ja 8 takaratasta. Vaihteet vaihdettiin siis droppitangon (nk. kippusarvien) päähän sijoitetuilla tangonpäävaihtajilla. Vaihdevaihtimet toimivat valinnan mukaan indeksoidusti tai kitkalla. Indeksoiduilla vaihteissa vaihdevipuun on  rakenettu mekanismi, joka pysäyttää takavaihtajan liikkeen oikean rattaan kohdalle. Toisin sanoen vaihtaja ”huolehtii” siitä, että vaihdetta vaihtaessa vaihteet menevät päälle. Kitkavaihtamisella tarkoittetaan sitä, että vaihdevivussa ei ole ennalta määrättyjä vaihteiden paikkoja, vaan kuski säätää vaihteet tuntuman ja äänen mukaan oikealle kohdalle. Retkipyöräilijänä pidän huolto- ja säätövapautta suuressa arvossa. Indeksoidut vaihteet ovat aluksi helpommat käyttää, mutta ilman säännöllistä  säätämistä indeksoidut vaihteet voivat alkaa toimia epätarkasti. Väli säätöjen korjaamisten välissä voi olla mitä vain viikosta puoleen vuoteen, riippuen asennuksen, vaijerien ja kuorien laadusta. Retkillä käytän poikkeuksetta vaihdevipuja kitka-asennossa. Silloin minun ei tarvitse huolehtia säädöistä ja voin vaimentaa kaikki häiritsevät kahinat ja rohinat.

Uuden-Seelannin retken jälkeen päätin muuntaa pyörän ”paremmin” maantieajoon soveltuvaksi. Tarakan poistamisen jälkeen, voimansiirto oli ainoa päivittämisen kohde. Kävin kysymässä paikallisesta pyöräliikkeestä, FillariCenteristä, voisivatko he auttaa voimansiirron tarvikehankinnoissa. Eteen halusin laittaa kahdella rattaalla olevan 170mm kampisarjan, joissa isoin ratas olisi 53 piikkinen. Taakse halusin laittaa Shimano Capreo-takanavan ympärille rakennetun kiekon.

Capreo on Shimanon 16"-20"  fillareille ja nojapyörille suunnattu osasarja. Capreon vaihtajat, jarrut ja vaihdevivut ovat tavanomaisia Shimanon tuotteita. Ainoastaan Capreon napa ja takapakka poikkeavat muista Shimanon osasarjoista. Normaaleissa maantielle suunnatuissa takapakoissa pienin rataskoko on 11 piikkiä. Capreossa pienin ratas on 9 piikkiä ja toiseksi pienin 10 piikkiä. Capreon navan vapaaratas on muotoilultaan poikkeuksellinen, koska siihen täytyy saada tavallista pienemmät rattaat kiinnitettyä.  Capreo on ilmeisesti hyvin harvinainen jopa Euroopan tasolla, sillä Euroopan maahantuojalla oli vain yksi napa varastossa. Suuri kiitos FillariCenterille, että he jaksavat etsiä pienten pyörien osia. Kaikissa liikkeissä näin ei tehdä.

FillariCenter rakensi kiekon ja asensi sen ja kammet paikalleen. Samalla myyjä vakuutti minut lyhyt häkkisen takavaihtajan eduista maantietakapakan käytön yhteydessä. Altuksen tilalle tuli SunRacen R90 takavaihtaja. Kotona yllätyksekseni huomasin, että 53 piikkinen ratas oli muuttunut 52 piikkiseksi ja 170 mm kammet viisi millimetriä pitemmiksi. Otan tämän osittain omaan piikkiini, sillä en ollut tehnyt riittävästi taustatyötä ja hyväksyin Tiagran kampisarjan tilausvaiheessa. Shimanon sivujen mukaan Tiagrasta ei ole olemassakaan 53 piikistä versiota vakiona. No, näillä mennään. Toistaiseksi välitykset eivät ole loppuneet kesken ja kammet eivät ole kolisseet maahan. 

Miksi ihmeessä halusin harvinaisen ja suhteellisen kalliin Capreon takanavan ja takapakan? 

Polkupyörien vaihteita verrataan mm. vaihdetuumien (gear inch) avulla. Vaihdetuuma kertoo kuinka paljon pyörä etenee yhdellä täydellä kampikierroksella. Pyörän kulkemaan matkaan yhdellä kampikierroksella  luonnollisesti vaikuttavat renkaan koko, eturattaan ja takarattaiden hammasluvut. Mitä enemmän hampaita edessä ja mitä vähemmän takana, sitä pidemmälle mennään. 

Pienistä kiekoista johtuen, taittopyörä etenee samalla välityksellä (ts. samalla ratasyhdistelmällä) vähemmän kuin iso pyörä . Pienissä fillareissa tätä voidaan kompensoida joko kasvattamalla eturattaan kokoa tai takapakan pienintä ratasta pienentämällä. Ensimmäisissä nopeaan ajamiseen tarkoitetuissa miniveloissa käytettiin nykystandardeihin verrattuna aivan huikean kokoisia eturattaita. Edelleenkin kyseisiä rattaita on markkinoilla, mutta ne ovat kalliita ja sopivaa etuvaihtajaa on mahdoton löytää (Lähde: Sheldon Brown).

Takapakan hammasluvun pienetäminen on taas ollut pitkään mahdotonta, sillä nykyisten takanapojen vapaarattaat hyväksyvät vain pakat, joiden pienin ratas on 11 hammasta. Moulton on valmistanut/hankkinut pakkoja, joissa on ollut jopa 9 piikkinen ratas, mutta on myynyt niitä vain omiin pyöriinsä. Ilmeisesti minivelo-, taittopyörä- ja nojapyörämarkkinat alkavat kuitenkin olla kansainvälisesti tarpeeksi laajat, että Shimanon kannattaa valmistaa Capreota ja mahdollistaa kohtuuhintaiset maantievälitykset myös pienemmille renkaille.

Bike Fridayn välitykset suhteessa maantiepyörään

Kuvassa ovat taulukot, joista näkee Bike Fridayn ja tyypillisen maantiepyörän etenemän tuumina. Käytän tuumia, koska ne ovat kansainvälisesti käytössä ja oma silmä on tottunut vertailemaan välityksiä niiden kautta. Valitsin 10-lehtisen ja 11-23 hampaisen pakan vertailukohteeksi, koska monessa maantiepyörässä tämä on vakiona ja se riittää hyvin suomalaiseen maastoon.

Bike Fridayn suurin vaihde on 106,5 tuumaa. Jos poljinnopeus on 90 kierrosta minuutissa, nopeus on 45,9 km/h. Esimerkin maantiepyörällä korkein välitys on 124,2 tuumaa ja nopeus 90 kierroksella/min olisi 53,5 km/h. Poljettavassa huippunopeudessa on merkittävä ero pienten ja isojen renkaiden välillä. Tosin maantiepyörän poljettavat huippunopeudet ovat sitä luokkaa, että niihin päästään hyvin harvoin ystävällisillä suomalaisilla yhteislenkeillä. Olen ollut Bike Fridaylla HyPyn yhteislenkeillä muutaman viikon ajan. Lenkkien keskinopeus on pysynyt noin 26 - 28 km/h välillä. Huippunopeuteni on riittänyt aivan hyvin jopa alamäkiajossa. Epäilen, että alamäessä kuskin rohkeus loppuu ennemmin kuin pyörän välitykset. Jos Greipel tai Cavendish osallistuvat yhteislenkille, jätän välikiriin osallistumatta, mutta muuten pystyn ajamaan kuin muut. Itseasiassa olen ollut huomaavinani, että välitykseni saattavat solvetua ylämäkiajamiseen paremmin kuin maantiepyörän välitykset. Isolta eturattaalta löytyy välitykset myös jyrkemmän mäen ajamiseen rennosti pyörittäen.

Bike Fridayn alhaisin välitys 53 hampaisella eturattaalla on pienempi kuin maantiepyörällä 39 hampaisella eturattaalla. Minun pyöräni välitysten skaala onkin melkoisen suuri verrattuna 11-23 pakalla varustettuun maantiepyörään. Tämä tarkoittaa kuitenkin suurempia hyppäyksiä välitysten välillä, eli poljinnopeuden säilyttäminen erilaisissa maastonkohdissa vaikeutuu. Erityisen suuri hyppäys kolmanneksi (11 hammasta) ja neljänneksi (13 hammasta) pienimmän takarattaan välillä tuntuu liian isolta.

Takaa puuttuu 12 hampainen takaratas, joka tekee 11-13 välistä liian suuren. Olen useasti löytänyt itseni vaihtelemassa 11 ja 13 välillä olematta tyytyväinen kumpaankaan. 11 tuntuu maaston nähden liian suurelta ja 13 aivan liian kevyeltä. Pieneltä eturattaalta löytyisi tähän ratkaisu, eli edestä 39 hammasta ja takaa 9 hammasta. Kyseinen välitys osuisi juuri näiden 11 ja 13 väliin. En kuitenkaan usko käyttäväni kuvaamaani välitystä usein, sillä se vaatisi kahden vaihtajan käyttämistä ja hetken kuluttua minun kuitenkin pitäisi palata ison eturattaan käyttöön. Sopiva välitys on siis olemassa, mutta se on epäkäytännöllisessä paikassa. Voisin kuvitella käyttäväni sitä jyrkkänevän mäen alussa, jolloin joka tapauksessa joudun tiputtamaan välityksiä reilusti alaspäin.

En ole käyttänyt pienempää eturatasta omilla- tai yhteislenkeillä. 39 hampainen eturatas jääkin varmaan laukkujen tai peräkärryn kanssa tehtävää retkeilyä varten. Toivottavasti niitäkin pääsee kokeilemaan vielä tämän kesän aikana!

Välitysten puolesta, pienillä pyörillä voi ajaa myös maantielenkkiä ja jopa osallistua ystävällisille yhteislenkeille. Maantievälitykset pienessä pyörässä ovat yllättävän monipuoliset ja mahdollistavat monenlaisen ajamisen kuntoilusta retkeilyyn.