Kahdessa aiemmassa osassa olen käsitellyt Bike Fridayn rungon ja välityksen soveltuvuutta maantieajoon. Jätin viimeiseksi ajotuntuman kuvailemisen. Ajontuntuman arviointi on hyvin subjektiivista. Siitä on vaikea sanoa mitään, mikä pitäisi kaikkien kuskien kohdalla paikkansa. Ajontuntumaan ei vaikuta pelkästään pyörän rakenteelliset ominaisuudet, mutta myös ajajan mieltymykset, tapa ohjata ja olla pyörän päällä. Toiset pitävät äidistä ja toiset tyttärestä. Toiset painivat ja toiset tanssivat.
Koettuun ajotuntumaan vaikuttaa geometrian ohella ainakin renkaat ja ohjausvaste . Varmasti on muitakin vaikuttavia tekijöitä, mutta keskityn tällä kertaa kahteen viimeiseen.
Renkaat
Pyörän ensiasennusrenkaina oli Primo Comet 1,35”, jotka ovat saavuttaneet jonkilaisen kulttiaseman nopeina 16” ja 20” renkaina. Renkaissa on hyvin matala sulkamainen kuviointi. Renkaiden kylkiin painettu maksimipaine on 100 psi. Vaikka renkaat eivät ole taitettavat, ovat ne hyvin kevyet. Kulutuspinta on ohut ja jos niissä on pistosuojaus, se on olemattoman köykäinen. Ohuesta kulutuspinnasta huolimatta, rengas on edelleen hyvässä kunnossa. Renkaiden kulutuskestävyydestä en voi sanoa mitään objektiivista, sillä en ole pitänyt kirjaa niillä ajamistani kilometreistä. Minulla on myös Schwalben marathonit ja Winter Marathonit, joita käytän pyörässä säännölisesti vuodenajasta ja käyttötarkoituksesta riippuen. Kummatkin Marathonit rullaavat paljon huonommin kuin Primo, mutta niillä ajaessa ajotuntuma on paljon pehmeämpi.
Käytän renkaissa maksimipaineita. Schwalben sisärenkaat ovat pitäneet paineen hyvin. Tarkastan paineet ennen jokaista lenkkiä ja hyvin harvoin joudun ilmaa lisäämään. Suosituspaineilla rengas on kova ja tuntuma sen mukainen. Pienet renkaat tunnetusti rullaavat esteiden yli huonommin kuin isommat renkaat, joten kuopat, railot ja muut epätasaisuudet tuntuvat erityisen selvästi. Pitäisin mielelläni renkaissa hieman pienempää painetta, mutta paineen vähetessä, ne muuttuvat epävakaiksi mutkissa ja jarrutuksissa.
Renkaiden kovuutta ei voi kompensoida muuten, kuin mukauttamalla ajotyyliään. Epätasaisuuksien kohdalla on syytä keventää etu- ja takarengasta painoa siirtämällä. Yleiseen tien tärinään auttaa, kun pystyy olemaan pyörän päällä rentona ja pitää rennosti ohjaustangosta kiinni. Ensimmäinen merkittävä etu isossa pyörässä pieniin pyöriin verrattuna onkin tasaisempi kyyti. Hyvällä asfaltilla ero on nimellinen, mutta huonommilla teillä ero on selkeä.
Pieniä renkaita ja sisuskumeja on ollut vaikea hankkia Suomesta. Fillaricenter on tilannut, jos vain maahantuojalta on löytynyt. 1,35” Sisureita presta-venttiilillä en ole hyllystä mistään koskaan löytänyt. Pienten fillareiden rengasostokset olen tehnyt pääsääntöisesti netissä. Hinnat ovat vähintään kohtuulliset ja valikoima on Suomeen verrattuna erinomainen. Esimerkiksi minun oli käytännöllisempi tilata 16 tuumaiset Schwalbe Kojakit Bromptoniin Englannista kuin paikalliselta kauppiaalta. Kauppias lupasi renkaat 3 viikossa, SJS toimitti renkaat viikossa. Renkaat maksoivat Suomessa yhteensä muutaman euron yli 60 €, SJS:llä 22 €. Usein nettitilauksen yhteyteen otan harvinaisempia sisureita, että varastot pysyvät ajantasalla.
Minulta on useasti kysytty, että kuinka hyvin renkaani rullaa isoihin renkaisiin verrattuna. Olen vastannut, että ero on parin prosentin luokkaa. Kovasta yrityksestä huolimatta, en enää löytänyt lähdettä kyseiselle ”tiedolle”, joten siihen tulee suhtautua MuTuna (mielikuvitukseni tuotteena). Lopetan kyseisen arvion käyttämisen, kunnes löydän vahvistavan lähteen.
Renkaiden rullaavuutta on vaikea arvioida yhteislenkillä. Todellisen eron toteamiseen tarvittaisiin kontrolloidut kokeet, sillä lenkillä näennäiseen rullaavuuteen vaikuttaa liian moni kontrolloimaton seikka. Kuskien painot, alkuvauhti mäen päällä, tienpinnan erot, paineet renkaissa ja peesiero ovat ainakin asioita, jotka voivat muuttaa yhteislenkkivertailun tulosta. Joskus minä rullaan paremmin kuin naapuri, joskus menemme aivan tasatahtiin ja joskus minä jään. Varmasti pienempi rengas rullaa huonommin kuin iso rengas, mutta kuinka paljon huonommin, sitä en voi kuin arvailla. Iltalukemistossa oleva Bicycle Sciencekin on hyvin vaitonainen asiasta. Kirjan pienten renkaiden aineisto on pääsääntöisesti lasten pyörien leveitä ja pienille paineille tarkoitettuja renkaita. Ainoastaan yhdessä taulukossa ja kappaleen huomioissa viitataan silloisiin Moultonin korkeapainerenkaisiin ja annetaan ymmärtää, että parhaimmillaan niiden vierintävastus on yhtä pieni kuin isojen maantierenkaiden.
Rullaamiseen vaikuttaa myös laakerikitka ja aerodynamiikka. Pienissä renkaissa on suurempi laakerikitka, koska pieni rengas pyörii nopeammin ja useammin kuin iso rengas. Laakerit joutuvat siis kovemmalle. Toisaalta pienellä renkaalla on pienempi pyörivä profiili, joten aerodynaaminen etu on lilliputilla. Minulla ei harvainta aavistustakaan kuinka suurista eroista näissä tapauksissa puhutaan, mutta onhan ne kiva akateemisen pohdinnan aihe, vai mitä?
Ohjaustuntuma
Bike Fridayn ohjaustuntumaa voi kuvailla vain nopeaksi ja herkäksi. Ohjausliike tehdään hyvin pienillä käden liikkeillä ja painopisteen muutoksilla. Pyörä reagoi ohjausliikkeisiin välittömästi. Ohjaustuntumaan tottuu kuitenkin hyvin nopeasti ja siihen ei lopulta kiinnitä huomiota. Yhteislenkeillä olin aluksi hyvin tietoinen pyörän nopeasta liikehdinnästä. Pyrin välttämään kaikkia turhia korjaavia liikeitä, sillä ne nopeasti muuttivat pienen pyörän kulkusuuntaa niin, että takana tulevan olisi vaikea ennakoida minun liikkeitä. En tiedä kuinka tässä onnistuin, mutta kukaan ei ainakaan vielä ole valittanut ajolinjoistani.
Ensimmäistä kertaa taittopyörällä ajavan mielestä ohjaus tuntunee hätäiseltä ja/tai huteralta. Jos on tottunut ison pyörän ohjausvasteeseen, poikkeaa pienen pyörän vaste erittäin paljon totutusta. Muistan oman ensimmäisen kosketukseni taittopyöriin. Se tapahtui vuonna 2009 keväällä Lohjalla Best Brakesissa, jossa testasin elämäni ensimmäistä kertaa taittopyörää. Pyörä oli varustettu Authorin tarroilla, mutta jos oikein muistan, pyörä vaikutti uudelleen brändätyltä Dahonilta. En pitänyt ajotuntumasta, mutta totesin, että se on tulevaa käyttötarkoitusta varten (työmatkat junassa) aivan riittävä. Sillä kertaa pyörä jäi kauppaan, mutta siemen taittopyörän käytettävyydestä oli istutettu.
Olen verrannut ensimmäisiä taittopyöräkokeiluja retkipyörällä ajamiseen: kun on ajanut useita viikkoja täyteen lastatulla pyörällä (ts. kuski on tottunut painavan pyörän ohjaustuntumaan), tuntuu lastaamattoman pyörän ohjaus nopealta ja ehkäpä jopa huteralta. Lastaamattoman pyörän tuntuma kuitenkin palautuu äkkiä ja se alkaa tuntua taas normaalilta. Mielestäni kuskin täytyy antaa itselle muutama päivä aikaa totuttautua uudenlaiseen ohjaukseen. Sen jälkeen on helpompi muodostaa mahdollisimman objektiivinen käsitys ohjattavuudesta ja pyörän vakaudesta.
Taittopyörän ohjauksen soveltuvuus maantiepyöräilyyn jakaisi varmasti testikuskien mielipiteet. Minun mielestä se soveltuu siihen vallan mainiosti, mutta minulla on liian vähän kokemusta erilaisista maantiepyöristä, että voisin olla puolueeton.
Onko sinulla kokemuksia pienistä pyöristä nopeassa ajossa? Oletko erimieltä vai oletko tarkastellut asiaa eri näkökulmasta? Jos sinulla on mielipide asiasta, kommentoi ja herätetään muitakin keskusteluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti