Pitkän Torne-Nybro päivän jälkeen päätimme viettää reissumme toisen lepopäivän Kalmarissa ennen Öölantiin siirtymistä. Kalmarissa tutuistuimme ”pakollisiin” turistikohteisiin eli linnaan ja vanhaan kaupunkiin. Linnassa huomioni kiinnitti näyttelyiden eriailaisuus esimerksi Hämeen linnaan verrattuna. Hämeenlinnassa suurinosa tiloista on jätetty alkuperäiseen kuntoon, kun Kalmarin linnassa huoneiden kalustosta suuri osa on koioita alkuperäisistä. Kummallakin tavalla on puolensa: kunnioittaako vanhaa ja antaa historiallisen mielikuvituksen täyttää aukot vai tarjota historiallisesti mahdollisimman tarkka elämys vierailijalle.
Kalmarista ei pääse pyöräilemällä Öölantiin ja Färjestadiin, vaikka siltayhteys onkin olemassa. Sverigeledenin kartan mukaan silta oli jo rakennettaessa alimitoitettu ja ruuhkautui pahasti moottoriliikenteestä. Ruuhkien helpottamiseksi pyöräily sillalla kiellettiin. Pyöräilijöille tarjotaan vaihtoehkoksi fillaribussia, joka kuljettaa fillarin ilmaiseksi sillan päästä päähän. Me kuitenkin satuimme otolliseen aikaan, sillä kesälautta alkoi liikennöidä juuri lepopäivämme jälkeen. Kesälautta oli ollut talviteloilla ilmeisesti useamman kesän, sillä paikallisissa lehdissä asiasta kirjoitettiin paljon. Olipa ensimmäisen lautan aikana jopa paikallisradion toimittajikin mukana.
Lauttaa odottaessamme laiturille alkoi valua tyylikkäästi (mutta ehdottoman rennosti) pukeutuneita keski-ikäisiä pariskuntia polkupyörillä. He olivat juhlistamassa kesän alkua ja lähdössä kolmen pariskunnan voimin pyöräretkelle Färjestadin ympäristöön. Heillä oli allaan komeita peruspyöriä, joissa suurimmassa osassa komeili hyvin käytetyt Brooksin B17 tai B67 satulat. Kenelläkään ei ollut kypärää tai mitään pyöräilyyn viittaavaa asustusta. Mukanaan heillä oli pari vanhaa pyöräilylaukkua.Tälläisiä ryhmiä tuli Öölannissa vastaan useita. Cyclists’ Specialin henkeä aidoimmillaan! Harmittaa aivan hirveästi, etten pyytänyt heitä ryhmäpotrettiin, sillä niin upealta tämä joukkio näytti. Toivottavasti Suomestakin löytyy samankaltaisia ihmisiä, jotka nauttivat pyöräilystä ryhmänä muutenkin kuin hikiurheilumuotona.
Öölannissa ajelimme kaksi päivää. Saari on pieni ja rivakasti polkien sen ajaa helposti läpi yhden päivän aikana. Maasto muuttui loivapiirteiseksi ja nopeutemme nousi välillä jopa vauhdikkaaksi. Öölannista jatkoimme lautalla Oskarshamniin ja aina Visbyyhyn asti.
Alunperin olimme suunnitelleet Saksan matkan niin, että ajaisimme viikon, ja sitten ottaisimme mökin tai huoneiston seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena oli, että ajelisimme alueella ilman laukkuja, mökkiä tukikohtana käyttäen. Nimesimme tämän kukkaismalliksi. Mökki olisi ikään kuin kukan heteet ja päiväreisut eripuolille aluetta muodostaisi terälehdet.
Visbyssä yritimme toteuttaa kukkaismallia, tosin ilman mökkiä tai huoneistoa. Laitoimme teltan kauniille leirintäalueelle juuri kaupungin muurien ulkopuolelle. Ensimmäisenä päivänä ajoimme vastatuuleen etelään Klintehamniin ja sieltä lähdimme siksakkia ajellen takaisin Visbytä kohden. Seuraavana päivänä ajoimme Gotlannin itärannalle ja palasimme Roman kautta. Kolmantena päivänä oli tarkoitus lähteä pohjoista kohden, mutta tuuli paukutti telttaa jo yöllä niin rajusti, että päätimme pitää suosiolla museopäivän. Tuuli oli niin kova, että siihen pystyi nojaamaan. Perjantai olikin juhannuksen aatto ja Visbyssä oli perinteisen juhannusjuhlat, joten pohjoinen jäi tällä kertaa näkemättä. Vietimme juhannuksen seuraamalla ruotsalaista juhannuksen viettoa puistossa. Puistoon kerääntyi paljon lapsiperheitä. Paikalla oli myös lava ja esiintyjiä. Juhlan alkajaisiksi lapset ja lapsen mieliset koristelivat juhannussalon, jonka jälkeen siirryttiin lauluihin ja tanssileikkeihin. Perheet viettivät juhannuksena leppoisaa picnic-päivää.
Suunnitteluvaiheessa kukkamalli tuntui loistavalta idealta, mutta toteutettuna se ei oikein soveltunut meidän retkirytmiin. Tunne lähteä ajamaan aamulla ilman laukkuja oli aivan erilainen kuin laukkujen kanssa lähteminen. Erityisesti minua haittasi se, että ajelut olivat omalla tavallaan päämäärättömiä, vaikka illalla tutkimme karttaa ja yritimme löytää mielenkiintoisia vierailukohteita. Laukkujen kanssa lähtiessä päivän agenda on selvä: kuljemme eteenpäin. Pohdiskelimme asiaa Elinan kanssa ja totesimme, että kukkamallin toteuttaminen vaatisi meiltä merkittävää ajattelutavan muuttamista. Voi meitä suorituskeskeisiä poloja!
Tandemilla matkatessa tulee hyvin tietoiseksi omista retkeilyrytmeistään, koska ne joutuu sovittamaan toisen ihmisen rytmeihin. Meillä on onneksi hyvin samankaltainen vuorokausirytmi: käymme nukkumaan hyvissä ajoin ja heräämme aamulla aikaisin. Aamuisin Elina heräsi noin puoli tuntia aikaisemmin kuin minä, meni valmistautumaan ja laittamaan aamupalaa. Minä herättyäni pakkasin makuualustat, makuupussit, teltan ja laitoin pyörän lähtövalmiiksi. Aamupalan jälkeen olimme yleensä noin yhdeksän aikaan valmiita tienpäälle. Aamutoimien yhteinen rytmi muodostui jo ensimmäisellä yhteisellä reissullamme Turun saaristoon.
Ajorytmimme olikin sitten hyvin erilaisia. Minä tykkään ajaa pitkiä matkoja yhteen menoon, ihailla maisemia pyörän päältä ja pysähtyä harvoin ja harkitusti. Elina taas haluaa pitää paljon taukoja ja tutkiskella paikkoja jalan. Näiden yhteensovittaminen oli tietenkin aluksi hankalaa, mutta ehkäpä löysimme matkan edetessä jonkinlaisen komromissin. Tosin täytyy tunnustaa, että minä taisin taipua omissa mieltymyksissäni hieman vähemmän kuin Elina. Luulen kuitenkin, että ajorytmin osalla käy samoin kuin aamurytmin kanssa eli yhteinen rytmi löytyy (vaikka vähän hitaammin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti