Lähdimme Stegeborgista klo 9 ja yritimme ehtiä ensimmäiselle lautalle. Sisäänkirjautumisessa oli hieman hässäkkää väliaikaisen campingkortin luomisessa, joten jouduimme selvittelemään sen aamulla. Emme ehtineet. Edellisenä iltana olimme varmoja, että edessä olisi rauahton yö, sillä leirintäalueella oli pari luokallista lapsia viettämässä leirikoulua tai vastaavaa. Oikeastaan kaikki yöt olivat melko rauhallisia. Ainoastaan Nynäshämnissa juhannuspäivän yönä oli rauhatonta. Saksalainen pariskunta parkkeerasi autonsa kirjaimellisesti 5 cm päähän meidän teltasta (pyysivät kyllä anteeksi ja selittivät, että heidän teltta ei kestä vettä ja heidän täytyy saada teltta puiden väliin, että he voivat ripustaa pressun sen ylle). Koko yön ajan toinen nuori pariskunta ravasi telttamme lähistöllä ja riitelelivät jostain. Teinit.
Stegeborgista lähtiesssämme Kustlinjeniä Gamlebyhyn asti. Gamlebyssä leirintäalue ei ollut enää auki, kun saavuimme sinne. Seinässä oli hieman epäselvät ohjeet siitä, kuinka toimitaan, kun alueelle saavutaan aukioloaikojen ulkopuolella. Leiridyimme alueelle ja menimme suihkuun. Oli suuri yllätys, että suihkut eivät kuuluneetkaan leiriytymismaksuun vaan maksoivat 5 sek. Tämä käytäntö oli ainakin kolmella leirintäalueella. Kolikolla sai 4 - 7 minuuttia kuumaa vettä. Luulen, että tarkoituksena on lyhentää suihkuaikoja, vähentää veden käyttöä ja pitää ulkopuoliset pois suihkuista.
Vietimme Gamlebyssä lepopäivän . Lepopäivän aikana minusta tuntui, että olin jo päässyt sisälle ruotsalaiseen maisemaan ja tiestöön, että pystyisin valitsemaan vähintään yhtä hyvän reitin kuin SCS. Pistimme Camelbootsit jalkaan ajelimme omia reittejämme aina Lenhovdaan ja Åbyhyn asti. Lenhovdan leirintäalue oli yksi melkoinen yllätys. Leirintäaluetta piti yllä paikallinen urheiluseura. Alue sijaitse kentän vieressä keskellä puistoa. Tilat olivat nuhjuiset. Paikka oli rahallisesti halvin, vain 120 sek, mutta se tuntui meistä kaikkein kalleimmalta. Paikalliset puistonkäyttäjän käyttivät tiloja ilmaiseksi. Mistä ihmeestä me maksoimme?
Lenhovdasta lähdimme ajamaan kohti Tornea. Maasto säilyi teräväpiirteisenä ja kumpuilevana aina Torneen asti. Torne oli meidän eteläisin leirintäalue, jonka jälkeen käännyimme suoraan itään kohti Kalmaria. Matkaa oli hidastanut koko ajan puhaltanut voimakas vastatuuli. Tornesta ja itään päin kääntymisestä lähtien tuuli pysyi loppumatkan myötäisenä tai sivutuulena. Matka Nybrohon menikin nopeammin kuin odotimme. Maasto muuttui tasaisemmaksi ja vietti kevyesti alaspäin merta lähestyessämme.
Majoituimme pääsääntöisesti leirintäalueilla. Muutaman yön vietimme mökissä ja matkustajakodissa. Ensimäinen yllätys suomalaiselle opettajalle oli, että ruotsalaisten koulujen kesälomat alkavat vasta juhannusta edeltävänä viikonloppuna. Tästä johtuen leirintäalueet olivat vain osittain toiminnassa. Monet leirintäalueet olivat auki vain muutamia tunteja päivässä jos sitäkään, leirintäalueiden kahvilat ja grillit eivät olleet vielä auki ja tilat saattoivat vielä vähän repsottaa. Jos leirintäalue oli kiinni, laitoimme teltan pystyyn ja hoidimme maksuvelvollisuuden aamulla.
Leirintäalueiden taso luonnollisesti vaihteli paljon. Matkalle sattui muutama mätäomena, mutta suurin osa leirintäalueista oli vallan mainioita. Parhaat olivat varmaankin Ärnössä ja Högbyssä. Torne, Hultsfred ja Kalmar olivat hyviä, mutta eivät yltäneet parhaiden tasolle. Mietiskelimmekin Elinan kanssa, millaisten kriteereiden perusteella voisi leirintäalueet laittaa järjestykseen pyöräilijän näkökulmasta. Ensimmäiseksi tietenkin aukioloajat ja ohjeet omatoimimajoittumiseen ovat selkeästi esillä. Myös alueen kartta täytyy olla selkeästi esillä, jotta väsyneenä ja nälkäisenä ei tarvitse harhailla alueella.
Toinen kriteeri on ehdottomasti sijainti. Leirintäalueen tulee sijaita paikalla, jonne on hyvät opasteet ja helppo ja turvallinen reitti. Parasta olisi, että leirintäalue sijaitsisi matkan varrella, että aamulla matkaa jatkaessa ei tarvitse ajella samaa tietä taikaisin. Lähellä sijaitseva kauppa on ehdottoman tärkeä, tosin sen voi osittain korvata hyvällä ja kohtuu hintaisella leirintäalueen kioskilla. Esimerkiksi Boda Glassissa oli miellyttän oloinen leirintäalue, mutta koko kylällä ei ollut kauppaa, joten jouduimme jatkamaan matkaa aina Nybrohon asti. Pyrimme kantamaan ruokaa aina mahdollisimman vähän mukana ja ostimme tavarat leirintäalueen läheisyydestä.
Tilojen täytyy olla tietenkin siistit ja tilavat. Yövyimme kahdessa urheiluseuran ylläpitämällä leirintäalueella. Tilat näillä alueilla olivat epäsiistit ja toisessa remonttirojut oli kannettu miesten toiseeen suihkuun ja naisten suihku oli kokonaan pois käytöstä. Tilavuus on tärkeä, koska sateen sattuessa on mukavampi vaihtaa vaatteet sisällä.
Viimeinen kriteeri ja ehkäpä telttailijoita eniten koskeva on ruokailu- ja oleskelutilan löytyminen. Näiden puute ei ole ongelma hyvällä ja lämpimällä ilmalla, mutta koiranilman sattuessa ruoan nauttiminen kuivana pöydän ääressä vaikka televisiota katsellen kruunaa hienon pyöräilypäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti