***Taittajan erikoisissa haikailen Youtubessa törmäämääni Cyclists’ Specialin perään. Taittopyörällä tietenkin***
Britteinsaarilla on ainakin kaksi yhdistystä, jotka järjestävät taittopyöräretkiä. Retkillä samanhenkiset ihmiset ajavat erilaisilla taittopyörillä, tutustuvat ajettavaan alueeseen ja nauttivat toistensa seurasta. Hyde Park Folding Bike Society ajelee nimensä mukaisesti Lontoossa, mutta Folding bike society ajelee eripuolilla saarivaltiota. Minä olen törmännyt Suomessa vain harvoihin pyöräilyseuroihin, jotka järjestäisivät samanhenkisiä pyöräretkiä, joihin voisi osallistua hyvillä mielin taittopyörälläkin. FillariFoorumin yhteislenkit-osiota lueskellessani, selasin myös Hepon retket-säiettä, jossa ilmoiteltiin ja komentoitiin HePon järjestämiä retkiä. Helsingin Polkupyöräilijöiden sivuilta löytyy tarkemmat tiedot jokaisesta retkestä etukäteen. Seuraavana sunnuntaina olisi tulossa ”Espoon rantaraitin” retki, joten päätin lähteä kuokkimaan.
Lenkki alkaa klo 10.30 Maunulan majalta. Lähdin Hyvinkäältä 9.00 R-junassa Pasilaan. Junamatka kestää vain aikataulun mukaan 36 minuuttia, joten olin jo hyvissä ajoin Pasilan asemalla. Tunnen erittäin huonosti pääkaupunkiseutua, joten lauantai-iltana tutkin Helsingin pyöräilykarttaa löytääkseni sopivan reitin retken aloituspisteelle. Reittini kulki Hartwall-Areenan vierestä ja Ilmalan aseman ohi kohti puistoa. Matka asemalta Maunulan majalle ei kestänyt kuin vajaa 15 minuuttia, joten olin majalla melko aikaiseen. Tosin en ollut ensimmäinen, sillä paikalla oli muutama muukin innokas.
Vähitellen paikalle saapui yhä enemmän väkeä mitä mielenkiintoisemmilla välineillä. Lopulta retkelle oli lähdössä reilut 20 osallistujaa. Mukana oli kaksi nojapyörää, mitä erilaisempia retkipyöriä ja tietenkin yksi taittopyörä. Taittopyörä ei ollut uusi näky HePon retkillä, sillä kuulin, että aikaismmin oli retkille oli osallistunut pari Australialaista retkipyöräilijää Dahoneilla ja olipa Bromptonkin mukana nähty.
Retken aloitti vetovastuussa oleva Risto pitämällä puheenvuoron. Hän kertoi lyhyesti päivän reitistä, joka tulisi kulkemaan Espoon läpi meren rantaan ja rantaraittia pitkin takaisin Maunulan majalle. Alkusanojen jälkeen Risto johdatti porukan puiston ulkoilureiteille. Tipahdin kartalta viimeistään viidennen käännöksen jälkeen, joten keskityin siitä eteenpäin vain maisemien ihailuun, enkä edes yrittänyt hahmottaa ajamaamme reittiä.
Reitti kulki pääsääntöisesti kevyenliikenteenväyliä ja ulkoilureittejä pitkin. Ulkoilureitit vaihtelivat kova pintaisesta soratiestä sepelillä päällystettyyn tiehen ja aina kärrypolkuun, jonka pinnan läpi pilkotti kallio/isoja kiviä. Mahtuipa matkalle yksi erittäin jyrkkä mäki, jonka pehmeään hiekkaiseen pintaan oli valuva vesi uurtanut syviä kanjoneita. Oli mukava päästä testaamaan Bromptonin ajo-ominaisuuksia erilaisilla alustoilla. Hiekka, sora tai sepeli sinänsä ei ole este pienille pyörille. Tarkkaivaisuudella ja älykkäällä reitinvalinnalla selviää monesti hankalastakin paikasta. Itse asiassa suurin uhka pienelle pyörälle saattaa tullakin parhaalla pinnalla. Yllättävät, terävät kanttikivet tai poistetun asfaltin jättämät kuopat ovat ehkäpä ne pahimmat vaaratekijät, koska niitä harvemmin odottaa. Hiekkatiellä epätasaisuudet ja kuopat kuuluvat ajoympäristöön, joten ne osaa ottaa paremmin huomioon.
Ajelimme reittiä leppoisaa retkivauhtia. Pääsääntöisesti ajoimme parijonossa, tosin pitkissä alamäissä ryhmämme saattoi venyä jopa puolen kilometrin mittaiseksi ketjuksi. Reitin puolen välin lähestyessä joukoista alkoi kuulua huolestuneita puheenvuoroja, että olisiko reitin vetäjä mahdollisesti unohtanut kahvitauon. Vetäjä lohdutti kuitenkin, että kahvila Gabriela olisi vain ”muutaman” kilometrin päässä. Gabriela on kahvila satama-alueella jossain päin pääkaupunkiseutua (kuten jo sanoin, tipahdin kärryltä jo viidennen käännöksen kohdalta ja seuraavan kerran tiesin missä menimme vasta Otaniemen kohdalla). Juomataukoja retkellä pidettiin muutamia ja reitistä johtuvia taukoja tuli lisäksi useampia. Meidän ryhmä oli sen verran iso ja liikennevalot niin nopeita, että muutamaan otteeseen joukkomme katkesi kahdelle puolelle valoja.
Retki päättyi Maunulan majalle, jossa osa retkeilijöistä jäi vielä turisemaan ja kahvittelemaan. Minä viivähdin majalla vain hetken ja lähdin 15.53 lähtevään H-junaan. Kaiken kaikkiaan matkaa kuulemma kertyi 58 kilometriä, mikä jäi nettisivujen lupaamasta 70 kilometristä jonkin verran. Vetäjä Risto varoittelikin jo lenkin alussa, että reitti olisi ilmoitettua lyhyempi. Keskituntinopeustavoitteeksi nettisivut antoivat alle 18 km/h ja siinä pysyttiinkin, sillä Pasilan asemalla mittariani katsoessani keskari oli 16,5 km/h. Minulle matkaa kertyi kotiovelta ja takaisin 67 km ja siihen vierähti koko päivä. Taittajan erikoiset eivät ole ilmaisia, joten tästäkin reissusta tuli jonkin verran kustannuksia. Junalippuihin meni karvan alle 20 € ja jäätelöön, pullaan ja mehuun reilu vitonen.
Ensimmäinen mielikuva retkestä oli, että etenimme jopa Bromptonille melkoisen hidasta tahtia. Mielikuvaan vaikutti varmasti se, että liikenne hidasti etenemistä ja että edellisenä päivänä tehdyn vetoharjoituksen vauhti oli jäänyt jalkoihin. Junassa mietin asiaa tarkemmin ja totesin, että retki oli kaikin puolin tarkoiteukseensa nähden erinomainen. Leppoisa vauhti ja ystävällinen ilmapiiri luo matalan kynnyksen ensikertalaisillekin ja retkelle voi osallistua kaikennäköisellä kalustolla. Tulen varmasti osallistumaan toistekin, kunhan vain aikataulu sopii ja HePon retkikalenterista löytyy mielenkiintoinen reitti. Seuraavalla kerralla virittelen eteeni kartan, että voin seurata seurata reittiä ”livenä”.
Kuten jo mainitsin, HePon järjestämä retki oli vallan mainio kokemus. Ulkopaikkakuntalaisena ja aluetta tuntemattomana olisi mielenkiintoista osallistua myös informatiiviselle ja ehkäpä jopa teemalliselle retkelle. Retki voisi matkaltaa vähintään yhtä pitkä, vauhtikin voisi olla sama. Retkeen mahtuisi yksi tai kaksi pidempää kahvittelutaukoa ja useampia lyhyitä pysähdyksiä erilaisissa kohteissa. Kohteet voisi valita teeman mukaan: Matkailijan Helsinki, Toinen maailmansota Helsingissä, kuuluisia kaupunkilaisia ja niin edellen. Teemallisen retken valmistelu ei ole pikku juttu, mutta luulen, että yleisöä saattaisi olla. Löytyisiköhän Hyvinkää-Riihimäki akselilta riittävästi mielenkiintoisia kohteita, että tuollaisen voisi itse luoda?
Seuraava HePon retki suuntautuu Lohjalle lauantaina 6.8. Ilmeisesti matkaa kertyy noin 130 km ja reissussa edetään leppoisaa retkivauhtia. Ohjelmassa ainakin pullan syöntiä. Saisikohan Elinan houkuteltua mukaan ja lähtisimme yhdessä tandemilla?
Ai niin, miksi suoraselkäistä ajamista HePon retkellä. Otsikko ei viittaa HePon toimintaan (tosin sekin on varmasti suoraselkäistä, ainakin jos nettisivuista jotain voi päätellä), vaan suoraselkäisyys kertoo ajoasennostani. Bromptonilla yksin ajellessani, käytän arviolta 80 % ajasta alaotetta. Yläotetta käytän vain risteyksissä ja muuten kinkkisissä kohdissa. HePon retkellä ajoin pääsääntöisesti yläotteelta eli suoraselkäisesti. Ensimmäinen kertaa pitkään, pitkään aikaan ja hyvää teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti