Luen paljon pyöräilyyn liittyvää materiaalia. Pääasiallisella lukulistalla on blogeja ja muutama foorumi. Luen säännöllisesti myös kolmea pyöräilylehteä, jotka kaikki tilaan myös kotiin paperiversiona. Velo Vision ja Electric bike ovat Peter Elandin hengentuotteita. Velo Vision keskittyy tavallisten polkupyörien tekniikkaan ja trendeihin. Electric Biken sisällön saat arvata. Kolmas tilaamani lehti ja ehdoton suosikkini on Hernshawn-klaanin AtoB.
AtoB on A5-kokoinen hyvälaatuiselle paperille painettu lehti. Lehden paino vaihtelee numeroittain, mutta uusin painaa noin 80 grammaa. Kustantaja ei halua ilmoittaa lehden painoa, sillä heidän mielestään paperin laatu vaikuttaa lukukokemukseen vähitään yhtä paljon kuin grammat. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehden voi tilata paperisena, digitaalisena tai näiden yhdistelemänä. Oma tilaukseni on yhdistelmä, sillä silloin saan käyttööni myös arkiston, jossa on vanhat numerot aina vuoteen 2005 asti. Tilauksen hinta on 22 puntaa, mikä on mielestäni vähintään kohtuullinen.
AtoB käsittelee hyötypyöräilyä ja matkustamista laajasti. AtoB sai alkunsa Folding Societyn eli paikallisen taittopyöräseuran jäsenlehtenä (”Folder”, 1993), mutta 1997 muuttui itsenäiseksi lehdeksi. Taittopyörät ja erityisesti Brompton ovat säilyttäneet erityisaseman lehden sisällössä, mutta mukaan on tullut vahvasti myös sähköpyörät. Taittopyörät ilman junaa ovat kuin miekka ilman terää, joten junat ovat myös merkittävä osa AtoB:n sisältöä.
Numerot koostuvat muutamista vakio-osiosta, pyörä- ja varustearvioista ja matkailuun/matkustamiseen liittyvistä artikkeleista. Mukaan on mahtunut myös mielipidekirjoituksia aina ilmastonmuutoksesta ja Hondan skoottereista brittiläiseen liikennepolitiikkaan ja energiansäästölamppuihin.
Vakio-osioissa The Mole pakinoi omaan kuivakkaan tyyliinsä paikallisista pyöräilyyn ja liikenteeseen liittyvistä ajankohtaisista asioista. Uusimmassa numerossa myyrän hampaissa on terveys ja turvallisuus hysteria, Brompton world championships ja paikallisen pyöräilyinfrastruktuurin järjettömyys. Myyrän kirjoitukset ovat olleet lehteen tutustumisesta lähtien ehdottomasti mielestäni julkaisun parasta antia.
Muita vakio-osioita ovat kirjeet, uutiset ja lukijoiden ilmoitukset. Kirjeissä ja uutisissa yleensä käsitellään ”vanhoja” asioista, sillä lehti ilmestyy vain joka toinen kuukausi. Ajoittain uutisista bongaa jotain, mikä on jäänyt aktiiviselta pyöräilymedian seuraajalta huomaamatta. Uutisten parasta antia on sisäpiirin Brompton-juorut.
Bromptonista puheenollen, kyseinen pyörä on lehden lemmikki, vaikka toimittajakunta sen jyrkästi kieltääkin. Pari numeroa takaperin toimituskunta ilmoitti, että jos lukijat ovat riittävän aktiivisia, tulee lehteen uusi vakio-osio, jossa esitellään lukijoiden tekemiä Brompton innovaatioita. Ensimmäisessä artikkelissa innovaatioita arvioi AtoB:n lisäksi Bromptonin toimitusjohtaja William Butler-Adams. Uusimmissa numeroissa herra toimitusjohtajan kommentteja ei ole näkynyt, mutta hyviä innovaatioita sitäkin enemmän.
Toinen jo vakio-osuudeksi muodostunut artikkelisarja käsittelee junassa matkustamista Euroopassa. Jokaisessa artikkelisarjan osassa käsitellään yksi maa tai alue ja liikkuminen junalla. Pyörien kuljettaminen on luonnollisesti osa artikkelisarjaa. Artikkelit eivät ole mielestäni hirvittävän mielenkiintoisia, mutta ne ovat hyvin informatiivisia ja yksityiskohtaisia. Voisin kuvitella, että jos on suunnittelemassa matkaa junalla, artikkelit ovat hyödyllisiä.
Minua viehättää lehden ulkoinen kotikutoisuus ja rautainen asenne huumoria unohtamatta. Jotkut lehteä kommentoineet ovat olleet närkästyneitä esiin nousevista poliittisista teemoista, mutta mielestäni ne ovat vain suola muutenkin maukkaassa keitoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti