torstai 12. heinäkuuta 2012

Miten meistä tuli ylipainonen ja huonosti käyttäytyvä maastopyöräilijä eli kannattaako uusi pyörä kasata itse?


***Blogi on edelleen kesälomalla! Päivittelen sadepäivinä ja pyöräilyn lomassa. Tiistai-aikatauluun palaan jälleen elokuun lopussa***

Miten huonosti käyttätyvän ja ylipainoisen maastopyöräilijän tunnistaa polulla? No, rungon päällä on lihaa enemmän kuin BMI suosittelee ja pyörä kiihtyy huonosti vaikka kuinka hiki lentäisi ja suonet pullistelisi. Ajolinjat ovat poikkeusellisen leveät ja mutkissa menevät usein polun ulkopuolelle. Maaston epätasaisuudet jätetään huoletta tekniikan hoidettavaksi. ”Miksi keventää keulaa, kun jousituskin selviytyy niistä”. 
Emme ole lihoneet, vaan laajensimme reviiriämme maastotandempyöräilyn puolelle. Saimme hyvän tarjouksen näyttelyhuonekäytössä olleesta Ventana El Conquistador de Montañas -maastotandemista ja tartuimme tilaisuuteen. Nopean pyöräkellarin tyhjennyksen jälkeen saimme vihdoin tandemin itsellemme.
Maastotandem ei ollut meille varsinainen heräteostos, sillä olimme keskustelleet siitä jo kauan. Ensimmäisen kerran se mainittiin Circe Helios Duoa hankittaessa. Näytin Elinalle videon, jossa ameriikkalaiset eläkelläiset ajoivat  maastossa mitä vaikeammista kohdista. Huikkasin puolisolleni vitsinä, että jonakin päivänä meilläkin on tuollainen pyörä. Vitsi jäi elämään takaraivoihimme.
Lopullisesti hankintaprosessin käynnisti Co-motionin mainos Adventure Cycling-lehdessä. Mainoksessa oli 29” renkailla varustettu retkipyörä Divide. Menin tutkimaan heidän sivujaan ja etusivulla komeili kuva heidän 29” cyclocross-tandemistaan Javasta. Aloin vuoden tauon jälkjeen taas tutkimaan maastokäyttöön soveltuvia tandemeita. 
Sarjatuontannossa olevat etujousitetut tandemit
Suomessa tandemit ovat edelleen pyöräilyn marginaalissa. Tandemeita näkee tiellä silloin tällöin, mutta ne herättävät melkeinpä poikkeuksetta mielenkiintoa ympäristössään. Suomalaisilta kauppiailta saa tilaamalla perus- tai maantietandemeja tilaamalla. Maastopyörätandemit kuuluvat tandemeiden marginaaliin eli voidaan kai puhua harvinaisuuksista näillä lakeuksilla. Löysimme yhden suomalaisen liikkeen (mikä ei tarkoita sitä, etteikö niitä voisi olla useampiakin), joka piti maastotandemia kuvastossaan.
Aloitimme kartoituksen etujousitetuista sarjatuotantomalleista. Iskin silmäni Drössigerin tulkintaan aiheesta. Hintalappu näytti hyvältä ja pyörän olisi voinut ostaa myös Suomesta. Alumiinirunkoinen pyörä vaikutti meidän käyttöömme sopivalta, ainoastaan rungon mitoitus mietitytti. Drössiger tarjosi pyöräänsä kahdella erikokoisella rungolla. 
Yritin pähkäillä päässäni, saisinko jomman kumman rungoista sopimaan meille. Pienempi runko sopisi Elinalla, koska siihen saisi Thubuster LT -joustotolpan maaston epätasaisuuksia vaimentamaan.  Toisaalta pienempi runko olisi minulle aivan liian lyhyt eli vain 54 cm pitkä. Isompi runko olisi taas puolestaan minulle sopiva, mutta Elinan satulaputki olisi liian pitkä ja pitkäjoustoinen Thudbuster ei mahtuisi. Lopulta teippasin ”rungon” lattiaan niin hyvin kuin kuvien ja geometriatietojen perusteella kykenin. Teippirunko paljasti, että kumpikaan Drössiger ei tulisi sopimaan meille missään tapauksessa.
Jatkoin muiden jäykkäperäisten pyörien etsiskelyä. Drössiger, Lapierre ja muut eurooppalaiset jäykkäperät olivat ilmeisesti saman tehtaan ja suunnittelijan tuotteita, sillä rungot olivat melkein identtiset. Katseet täytyi suunnata ison veden toiselle puolelle. Yhdyvalloissa on maastotandemeihin erikoistunut liike MTBtandems.com, joka myy jäykkärunkoista 29” Fandangoa. Pyörän pienin runkokoko olisi ollut meille ihan passeli. Pyörässä on viimeisen päälle mietityt osat ja hintakin on kohtuullinen, vain 3599 usd. Tosin Yhdysvalloista tavaraa uitettaessa on otettava huomioon ylimääräiset kulut: Rahti (100 - 500 usd), ALV (22 % => 4099 usd * 1,22 = 5000,78 usd) ja tulli ( 14% eli 5000,78 usd * 1,14 = 5700, 89 usd).  Fandango jäi yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta verot ja tulli tekivät siitä riistoihintaisen. Fandagolla ei ole eurooppalaista maahantuojaa.




Ventana ECDM - projekti alkaa ja päättyy yllättäen
MTBtandems myy myös Ventanaa, joka valmistaa sekä 26” että 29” täysjoustotandemeita. Tutkin heidän sivujaan ja totesin, että tuohan olisi varteenotettava vaihtoehto, jos vain Euroopasta löytyisi maahantuoja. Ja niitähän löytyi useita. Runkojen hinnat vanhalla mantereella olivat kuitenkin melko paljon kormeammat kuin valmistusmaassaan, 26” runko oli 3 590€. Kokonaisen pyörän hinta parhailla olisilla olisi noussut varmasti lähemmäs 7000 euroon.  
Päätimme Elinan kanssa, että aloitamme tandemprojektin, jossa keräämme osat pyörään vähitellen. Etsimme hyviä tarjouksia ebaystä, nettikaupoista ja kivijalkaliikkeiden miljoonalaatikoista. Budjetiksi asetimme haastavan 5000 € eli varasimme osasarjoille vain noin 1400 € (postikuluja emme laskeneet mukaan budjettiin). Tiesimme, että projektista saattaisi tulla pitkä ja joutuisimme tekemään kompromisseja osien suhteen. Tein alustavan suunnitelman , johon olin laskenut etsinyt halvimmat hinnat haluamistani osista. Sain kuin sainkin puristettua hinnan alle 5000 €, mutta jouduimme luopumaan hydraulisista levyjarruista ja muutamasta sentistä laadukasta joustoa etupäässä. Maastotandemkiekot ovat yleensä käsityötavaraa, joten päädyimme valitsemaan budjettitandemiimme edulliset DH-kiekot suurimmalla pinnaluvulla mitä löysimme. 
Rungon päätimme hankia Rabbit.de:stä, koska hinnat olivat hyvin lähellä toisiaan. Lähetimme sähköpostia rabbit.de -pyöräfirmaan, joka myy Ventanan lisäksi kaikkea muuta ihanan halpaa kuten Mootsin runkoja ja titaaniosia. 
Klaus Rabbit.de:stä vastasi tiedusteluumme nopeasti ja meidän yllätykseksi tarjosi uusien tandemien lisäksi näyttelytandemia, joka olisi juuri meidän (17”/14”) kokoinen. Neuvottelun jälkeen saimme puristettua hinnan juuri meidän budjettiin sopivaksi. Klaus tuskaili, että pyörä menee alle sisäänostohinnan. Tiedä häntä, yrittikö kauppias vain vauhdittaa ostopäätöstä vai oliko tandemimme todella niin edullinen.
Kannattiko pyörä ostaa kokonaisena vai kasattuna
Joka tapauksessa ostamamme pyörä on hintaansa nähden laadukkaampi kuin budjetoimamme ”halppistandem”. Siitä löytyi hyvät hydrauliset levyjarrut, 140mm joustava ja erittäin monipuolisilla säädöillä oleva keula, ultegran kampisetti, Selle Italia Flite ti-satulat ja vaihdevaijerin kuoret olivat Nokonilta.
Rabbit.de:n näkemys maastotandemista ei aivan vastannut meidän näkemystä poluilla käytettävästä pyörästä. Pyörässä oli Ultegran kolmilehtinen kampsisarja, joka on tarkoitettu maantielle tai retkikäyttöön. Kammissa oli kiinni 30-40-53 -rattaat, joten välitykset olivat suomalaiseen kannon kiertoon ”hieman” liian raskaat. Pienin eturatas riittää juuri ja juuri Hyvinkään metsiin, mutta muutamaa tuumaa lyhyempi vaihde tekisi olomme varmemmaksi. Poistimme suosiolla isoimman eturattaan, että emme kolhi sitä kivikossa (varoittava esimerkki). Ketjulinja Ultegran kammilla toimii ihan hyvin, mutta harkitsemme ”oikean” maastotandemsetin hankkimista. Ultegran kampii saisi kyllä jopa 24 hampaisen rattaan, mutta seuraava rattaan täytyykin olla jo vähintään 38 hampainen. Luulisin, että meille paras ratasyhdistelmä olisi 24-34-42 tai tuplana 24-36. 
Toinen vähintään mielenkiintoinen osavalinta valmiissa tandemissa oli vaihdevivut. Ne olivat retroreijojen suosiota nauttivat peukalovivut eli Shimanon aika-ajovivut oli laitettu maastopyörän tankoon kiinni alumiinisella adapterilla. Voisin käyttää kyseisiä vipuja suoratankoisessa retkipyörässä tai retkimaantiepyörässä tangon päissä, mutta nopeita ja tarkkoja vaihtoja haettaessa ne olivat huonot. Vaihdetta vaihtaessa joduin irroittamaan käden tangosta. Vivut eivät yksinkertaisesti sopineet minulle, joten vaihdoin ne edulliseen Deoreen. Luulen, että syksyn mittaan XT-Deore -osasarja vaihtuu SRAMiin.
Kolmas päivityksen kohde on luonnollisesti satulat. Alkuperäiset satulat menevät vaihtoon melkein kaikilla uuden pyörän ostajilla ja ECDM ei tee poikkeusta. Elinan takamus hylki Selle Italiaa välittömästi (miesten malli, joten en yhtään ihmettele). Minä olen yrittänyt antaa aikaa hiilari-titaanisatulalle, sillä senhän täytyy olla hyvä. Maastossa satula onkin aivan loistava. Pidemmillä hiekkatiepätkillä, jolloin ajan suurimman osan satulasta, satula jakaa paineen minulle vääriin paikkoihin. Aion kuitenkin ajaa vielä muutaman lenkin ennenkuin vaihdan luotettavat WTB SST:n tilalle.
Itse kasaamalla pyörän saa juuri sellaiseksi kuin haluaa, mutta hinnassa häviää kokonaiselle pyörälle. Meidän projektissamme olisimme päässeet kyllä samaan hintaan, mutta olisimme joutuneet tekemään kovia komprosmisseja esim. jarruissa, keulassa ja kiekoissa. Valmiin pyörän hintaan tulee vähän lisää, kun vaihdamme vaihdevivut ja satulat, mutta edelleen olemme lähellä alkuperäistä budjettia. Olemme vakaasti siinä uskossa, että  saimme enemmän vastinetta rahalle ostamalla valmiiksi speksatun pyörän. Mitä mieltä sinä olet?

2 kommenttia:

  1. Ville, ei voi kuin ihailla sun paneutumista asiaan. Mahtava juttu. T. Pekka

    VastaaPoista
  2. Iso iso hymy ja peukku teille! Tuollaista olen itsekin miettinyt +peräpyörä vielä perään..MtM

    http://aaronteasdale.blogspot.fi/2011/11/one-family-goes-big.html

    VastaaPoista