Taittajan erikoinen: Vantaanjoella puhallettavalla lautalla ja taittopyörällä

Autottomassa elämässä on huono puoli. Jos haluat harrastaa muutakin vesiurheilua kuin uintia, on se asuinopaikastasi riippuen hankalaa tai jopa mahdotonta. Olen pitkään haaveillut omasta kajakista, jolla voisin meloa kotiseudullani Pohjois-Karjalassa. Autotottomana minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuljettaa kajakkia. Tai no, voihan sitä pyörälläkin kuljettaa: Tapa 1, tapa 2, tapa 3. Nyt kun muistelen, niin Ternin facebook-sivuilla oli myös mainio kuva Turusta, jossa pariskunta ajeli Ternin taittofillareilla ja kärryssä kulki taittuva kajakki. Äähhh, itse asiassa kajakin omistaminen ei riipu autosta. Huono aasinsilta.

Yritetään uudestaan. Löysin facebookista mainion Alastair Humpreysin mainion videon, jossa hän ystävänsä kanssa matkustaa Britteinsaarten pohjoisosissa Bromptoneilla. Veden katkaistessa matkan, he täyttivät ilmatäytteiset lautat ja menivät vesille pyörien kanssa. Seuraavalla rannalla pojat tyhjensivät lautat, sitoivat ne takaisin kuormaan ja jatkoivat matkaa. Videota katsoessani tunsin oirastavaa omistamisen halua. Brompton minulla jo on, joten kaipasin varmastikin puhellettavaa lauttaa lähelleni.

Lautta hautautui syvälle mieleni kätköihin useaksi kuukaudeksi, kunnes onnekkaan yhteensattuman kautta sain tarjouksen käytetystä Alpacka Denali Llamasta. Päätin tarttua tilaisuuteen ja vapun aattona kävin hakemassa lautan myyjältä. 

Alpacka on yksi alkuperäisistä packcraftien valmistaja. Lautat on suunniteltu kuljetettavaksi mukana esimerkiksi vaelluksilla tai pyöräretkillä. Lautat ovat keveitä (2,5 kg) ja ilmeisen kestäviä (kuvien ja videoiden perusteella). Niihin mahtuu yksi meloja ja hänen tavaransa. Lautalla voi meloa valmistajan mukaan tyynestä vedestä aina Class III -tason koskiin asti. Vauhti hirmuja ne eivät kuitenkaan ole, sillä 3 km/h tunnissa on niillä hyvä matkavauhti.

Lautan kasaaminen ja tyhjentäminen

Lautan kasaaminen on helppoa, mutta vaatii jonkin verran harjoittelua, että se tapahtuisi nopeasti. Ensimmäiseksi lautta rullataan auki. Perässä olevaan venttiiliin liitetään huipputekninen ilmansiirtomekanismi. Ilma siirretään lautan ulkopuolelta sisälle nylonpussin avulla. Pussi avataan ja annetaan täyttyä ilmalla. Seuraavaksi pussi suljetaan ja ilma puristetaan lautan sisään. Edellä kuvaamaani prosessia toistetaan niin kauan, että lautta saa muotonsa. Lopuksi kannattaa puhaltaa ilmaa sisään hieman pienemmän venttiilin kautta. 

Lautan mukana ostin myös melan. Mela on hiilikuitua ja sen lapakulmia ja pituutta voi säätää portaattomasti. Mela painaa noin 900 g. 

Käytön jälkeen lautta täytyy pakata takaisin kuljetusvalmiiksi. Venttiili auki ja rullaaminen aloitetaan keulasta. Pakkaamiseen ei mene kuin muutama minuutti.

Ensimmäinen yritys tavaroiden kanssa

Kävin tänään kokeilemassa lauttaa Vantaanjoella. Laskin vesille golfkentän kulmilta lähellä Sveitsiä. Ajelin laskupaikalle Bromptonilla. Olin pakannut lautan tarakalle ja T-bagissä kulki mm. vaihtovaatteet. Laskupaikalla laitoin lautan kuntoon ja pakkasin Bromptonin Avon Valley Cyclery -suojapussiin. Kiinnitin pyörän ja laukun keulasta löytyvien silmukoiden ja mustekalojen avulla. Pyörä ja laukku olivat yllättävän tukevasti kiinni lautassa. 

Itse vesillelasku meni ongelmitta, mutta paikan olisin voinut valita paremmin. Ehdin meloa vain kymmenen metriä, kun huomasin, että joki oli tukossa. Puut olivat kaatuneet joen yli niin, että niiden ali tai yli ei voinut mennä. Yritin meloa takaisin vastavirtaan hyvään nousupaikkaan, mutta juuri sillä kohdalla virtaus oli korkeuserojen vuoksi liian kova, että olisin päässyt minne halusin. Joessa rimpuillessani sillalle oli kerääntynyt pari uteliasta katselijaa. Toivottavasti he olivat vain uteliaita, sillä harjaantumattomaan silmään rimpuiluni olisi saattanut näyttää siltä, että kohta tarvitsen apua. ”Ei hätää, en tiedä mitä teen, mutta netissä kaikki päättyi hyvin!” Nousin lopulta pahimman ryteikön kohdalta maihin. Kävelin sillalle, josta katsojat olivat onneksi jo poistuneet. Etsin paremman laskupaikan ja laskin lautan uudestaan jokeen. Nyt pääsin melomaan.

Meloin neljä-viisi kilometriä ja pääsin ABC-kohdille. Matkalla oli yksi minun mielestä koskeksi luokiteltava kohta, mutta lautta ja pyörä pysyivät hienosti yhdessä. Keulaan kiinnittetty pyörä peittää jonkin verran näköalaa, mutta siihen tottuu äkkiä. Myyjä oli unohtanut ottaa mukaan selkänojan kauppahetkellä, joten valuin kokoajan nojatuolimaiseen istumasentoon. Luulen, että selkänojan kanssa selkäni pysyy suorempana. 

Ensimmäinen kokeilu oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Aion tehdä jatkaa kokeiluja. Erityisesti pidin omavaraisuudesta kuljetuksen suhteen. Ajoin pyörällä laskupaikalle ja laitoin pyörän kyytiin. Reitin päässä pakkaan lautan ja ajan pyörällä takaisin kotiin. 

Vantaanjoki (noin 100 km)  on nyt korkattu, joten kesän tavoitteeksi voisi ottaa tavoitteeksi meloa loputkin joesta. Lautta on sen verran hidas, että koko matkan melominen esimerkiksi viikonlopun aikana on mahdotonta, mutta joen voisi jakaa lyhyempiin jaksoihin. Nyt olen melonut Sveitsi-ABC -välin. Torstaina töiden jälkeen ABC-Kalteva -väli jne. Hieman erilainen taittajan erikoinen tiedossa siis!