Bike Friday on palvellut hyvin reilun vuoden. Yhteinen matkamme alkoi Belgiasta. Kiertelimme flaaminkielistä aluetta Antwerpenistä Ghentin ja Bruggen kautta Brysseliin. Välillä ajoimme ja välillä taitoimme pyörät junaa varten. Belgian huipennus oli ehdottomasti legendaaristen Ronde van Vlaanderin nousujen ajaminen taittopyörällä. Kylmänväreet kulkevat yhä uudelleen, kun muistelen Muur-Kappelmuur -nousua ja mutkan takaa ilmestyvää kappelia. Ne olivat hyviä aikoja.
 |
| Muur-Kappelmuur: Kappeli siintää silmissä... |
Tour de Helsingin jälkeen valjastin Bike Fridayn seuraavan kerran joulukuussa. Tällä kertaa kohteena oli Uusi-Seelanti ja Eteläsaari. Pyörä osoitti todelliset kykynsä retkilaitteena. Laukkujen hinaaminen yli vuorien ja laaksojen oli helppoa. Pienimpiä vaihteita tarvitsi harvoin. Kun lyhyitä välityksiä tarvitsi, osasi niitä myös arvostaa.
 |
| Uuden-Seelannin päällystettyjen teiden korkein kohta. Taustalla siintää Queenstown. |
 |
| Ensimmäisen leirin näköala. Perus Härmää. |
 |
| Lindis Pass valloitettu. Sade alkoi vasta viiden minuutin päästä- |
 |
| Iso oli alamäki tasamaantallaajalle. |
 |
| Vihdoin sade laantui hetkeksi. |
 |
| Jos lähtisit uimaan suoraan eteenpäin, törmäisit ennenpitkää Australiaan. |
Tänään Bike Friday sai uuden ilmeen. Retkipyörästä kuoriutui esiin täysverinen randonneur-kone. Kolmilehtiset kammet vaihtuivat kaksilehtisiin maantiekampiin, 11-30 -takanapa vaihtui harvinaiseen Shimano Capreo 9-26:seen. Alivion takavaihtajan tilalle tuli Sun Racen S90.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti