Ruotsin retki osa 1: Tukholma-Stegeborg: Sverigeleden ja Kustlinjen

Olimme  suunnitelleet tandemmatkaa jo tammikuusta lähtien. Alunperin suunnittelimme lähtevämme Saksan ja Belgian rajalle, mutta viime metreillä muutimme matkan kohteeksi pohjoismaat. Kohteen vaihdoimme Helsinki-Travemünde lauttalippujen kalliin hinnan vuoksi. Ajattelimme, että meillä ei ole erityistä syytä ajella Saksassa ja lauttalipuissa säästämillämme rahoilla voimme elää herraskaisesti muutaman päivän ajan Pohjoismaissa. Päätimme ajaa Tukholmaan, Osloon ja Kööpenhaminaan. Tandemmatkailun todellisuus on kuitenkin hieman hitaampaa kuin soolona matkaaminen, joten lopulta päätimme vain ajella sinne minne nenä näyttää eli eteenpäin. Hyvä näin! 

Lopullinen reitti: Hyvinkää-Helsinki-Tukholma-Södertälje-Ärnö-Stegeborg-Gamleby-Lenhovda-Torne-Nybro-Kalmar-Färjestaden-Högby-Byxelkrok-Oskarsham-Visby-Nynäshamn-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää.

Matkan alussa meillä oli käytössä Nordstedsin matkailukartta (1:250 000) ja Tukholman keskustan alueen autoilukartta. Noustuamme laivasta Värtahamnissa olimme ”hieman” hukassa. Alueella oli liikenneväyliä rakenteilla, joten osa kevyenliikenteenväylistä oli heikosti merkattuja ainakin äkkinäisen silmin. Kun olimme paikallistaneet meille sopivan reitin, lähdimme suunnistamaan kohti keskustaa. Suomalaiseen kaupunkiajamiseen tottuneena olin arka ajamaan autojen seassa pitkällä, raskaalla ja melkoisen laajaliikkeisellä pyörällä. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että liikennekulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomessa ja kevyenliikenteenväylät ovat erinomaisesti merkitty ja opastettu. Lopulta keskustaan ajaminen ei ollut suuri urakka. Totesimme kuitenkin Tukholman keskustaan rajoittuvan kartan olevan riittämättömän kaupungista ulos ajamiseen, joten lähdimme etsimään hyvin varusteltua kirjakauppaa. Lopulta löysimme karttakaupan keskusjunaaseman vastapäätä ja lähdin hakemaan karttoja. Löysin erinomaisen Tukholman metropolialueen pyöräilukartan (SCS:n tuote) ja aivan vahingossa silmäni osui Svenska Cykelsällskapetin (SCS) Sverigledenin (koko Ruotsin käsittävä merkattu pyöräilyreitti) karttasarja. Tutkiskelin karttasarjaa hetken aikaa: se oli pohjimmiltaan sama kuin meillä jo olevat kartat, mutta siihen oli lisätty turistitietoa ja Sverigeledenin reitti. Ostin karttasarjan relevantit osat, mikä lopulta osoittautui meidän reissun kannalta merkittäväksi ratkaisuksi.

Ensimmäinen päivä oli todella kuuma, vaikka kohtalainen eteläinen vastatuuli puski vasten kasvoja. Metropolialueen karttaa käyttäen lipsahdimme kaupungista ulos kaunista ja mutta nopeaa reittiä pitkin ja jatkoimme matkaa kohti Södertäljeä. Tässä vaiheessa olimme vielä varmoja, että seuraavana päivänä jatkamme matkaamme kohti Osloa. Toisin kuitenkin kävi. Tutkin illalla leirintäalueella Sverigeledenin opaskarttaa ja huomasin, että Kustlinjen (itäistä rannikkoa seuraava reitti) saattaisi olla sittenkin paras vaihtoehto meille. Päivän etappi oli osoittanut, että täyteen lastatun tandemin ajaminen jyrkkäpiirteisessä maastossa on selkeästi soolopyörää hitaampaa, joten pääkaupunkien reitti saattaisi osoittautua epärealistiseksi varaamassamme aikahaarukassa. Päätös oli lopulta helppo! Seuraavana päivänä lähdimme seuraamaan Kustlinjeniä ja Sverigeledeniä kohti Nyköpingiä ja Ärnötä.

Molemmat pyöräilyreitit osoittauivat erittäin hyvin suunnitelluiksi ja vielä paremmin maastoon merkatuiksi. Reitit oli merkitty joko vihreillä (Sverigeleden) tai punaisilla (Kustlinjen) kylteillä. Kohdissa, joissa reitti haarautui useampaan osaan, oli selkeästi merkitty kunkin tienhaaran määränpää. Toivottavasti Suomenkin merkintäjärjestelmä saataisiin joskus tälle tasolle. Molemmat reitit kulkivat 99 % pieniä päällystettyjä maalaisteitä tai pyöräteitä pitkin. Soratietä oli merkityillä reiteillä hyvin vähän. Selkeästi reitin suunnittelussa oli haettu mahdollisimman vähän liikennöityjä teitä, minkä vuoksi reitti mutkitteli melkoisesti. Toisena päivänä tuli kartan mukaan ajettua ikään kuin vahingossa noin 140 km, mikä on noin 40 km enemmän kuiten olimme ajatelleet. Södertäljen ja Ärnön väli näytti kartalla paljon lyhyemmältä, mutta mutkista tuli yllättävän paljon lisäkilometrejä. Tästä viisastuneena suunnittelimme seuraavien päivien reitit edellisinä iltoina.

Karttaan merkatut reitit pitivät erittäin hyvin paikkansa myös maastossa. Ainoastaan Tornesta itään päin kääntyessämme kartan reitti ei vastannut maastoon tehtyä merkkausta. Päätimme seurata merkkausta ja hyvin nopeasti pystyi hahmottamaan kartalla, miten merkattu reitti tulisi etenemään. Tässä oli varmaan haettu rauhallisempaa tietä, sillä karttaan merkattu tie vei suoraan Växjöhön. Toisen kerran huomasimme kartan ja merkkauksen eron Tukholmassa. Tukholman muutoksen ovat kuitenkin ymmärrettäviä, sillä kaupungissa on isoja liikenneväyliä rakenteilla ja osa reittiin kuuluvista pyöräteistä oli jäänyt rakennustyömaiden alle. Oikealle reitille ohjaus oli kuitenkin hoidettu varsin mallikkaasti.

Olen tottunut käyttämään perinteisiä taitettavia isoja karttalehtiä (esim. Fillari GT). Sveigeledenin kartta toimitetaan kolmessa osassa (pohjoinen, keskiosa ja etelä) ja jokainen osa koostuu kahdesta noin A4 kokoisesta nidotusta kirjasta. Ajattelin, että kirjamallinen kartta ei varmasti voi toimia yhtä hyvin kuin iso karttalehti. Iso karttalehti on helppo taitella niin, että näkyvillä on aina pisin mahdollinen osa reittiä. Kirjassa taas joutuu luottamaan kirjan tekijöiden karttasivujen jaotteluun. 

Ajaessa en kuitenkaan huomannut merkittävää eroa. Itseasiassa kirjaa oli helpompi käsitellä kovassa tuulessa kuin isoa karttalehteä. Kirjamuotoisen kartan heikkoutena on ehdottomasti reittikokonaisuuden hahmottamisen hankaluus. Ison kartan voi suunnittelu vaiheessa leväyttää maahan ja nähdä koko reitin yhdellä silmäyksellä, kun taas kirjassa joutuu pläräämään sivuja edestakaisin ja sittenkin kokonaisreitin hahmottaminen saattaa jäädä heikoksi. Kirjamuotoinen kartta pitäisi aina olla kierrekansiona, jotta kirja pysyisi mahdollisimman siistinä koko matkan ajan.

Suosittelisinko kaverille Sverigeledenin ja Tukholman metropolialueen (kierrekansio) karttoja? Ehdottomasti!