Brompton 182 - Kaikki pienet asiat

Brompton on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Devil is in the details, sanoo amerikkalainen. Tuote voi nousta tai kaatua pienten yksityiskohtiensa ansiosta. Bromptonin suunnittelussa on kiinnitetty paljon  huomiota yksityiskohtiin, mutta jotkin asiat ovat jaksaneet ihmetyttää bromptonautteja vuodesta toiseen. Tässä muutama esimerkki huomaamistani hyvistä ja vähemmän hyvistä yksityiskohdista.

Pentaclip - satulan pidike

Kaikissa muissa pyörissäni on modernit satulatolpat (micro adjustable lähde:wikipedia), joiden päässä on integroitu satulapidike. Satulan kaltevuuden säätäminen on näiden kanssa tuskallista ja aikaa vievää puuhaa. Bromptonissa on ns. ”plain”-tyyppinen satulaputki, jonka päässä on itsenäinen satulan pidike, Pentaclip.  Plain-satulaputket ovat löytyneet perinteisesti halvemmista ja vanhemmista pyöristä. Bromptonissa satulaputken täytyy olla yläpäästä ”esteetön”, sillä satulaputken voi poistaa rungosta vain alakautta. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut vähentää ilkavallan ja satuloiden varastelun mahdollisuutta. Satulan pidike, Pentaclip, toimii portaattomasti ja on foorumeiden mukaan erittäin kevyt. 

Olen Prinsessa Ruusustakin tarkempi satulan asentoa säätäessäni. Kun olen saanut satulan oikeaan kulmaan, en koske siihen kuin pakottavan tarpeen edessä. Pentaclip on kuitenkin niin helppo säätää, että minäkin suostuin siirtämään satulan etuasentoon lentolaukkua varten. Satula ei ollut enää vaakatasossa pakkaamisen jälkeen. En kanna vatupassia mukanani, joten kiersin ongelman teippaamalla 15 mm avaimeen satulan nokan korkeuden  mitattuna vaakaputkesta (pyörän ollessa taitettuna tietenkin). Laittaessani pyörän ajokuntoon, avasin Pentaclipin kiristyksen, sijoitin avaimen vaakaputket päälle ja asetin satulan kärjen teipin alarajaan. Kiristin Pentaclipin ja a'vot, satula oli vaakasuorassa ilman tuskailua. 

Rungon ja emäputken saranoiden varmistukset (hinge clamps)

Keskeltä runkoa taitettavissa pyörissä on yleensä salpa tai jonkin sortin pikalinkku, joka lukitsee rungon saranan paikalleen. Esimerkiksi Dahonin saranasysteemi on nopea ja yksinkertainen käyttää. Yksinkertaisuudesta huolimatta se vaatii ajoittain säätöä, että sarana lukittuisi tarpeeksi tiukkaan. 

Brompton on valinnut hmm… karkeamman ratkaisun saranoiden lukitsemiseen. Rungon ja emäputken liitokset pysyvät kiinni kaksikyntisellä levyllä ja sormiruuvilla. Systeemi ei tarvitse varsinaisesti huoltaa, pari tippaa öljyä silloin tällöin riittää. Ruuvin pyörittely on nopeaa ja helppoa, mutta siitä huolimatta ratkaisu tuoksahtaa karvalakilta. 

Hongkongilais-tanskalainen Brompfication-sivusto tarjoaa paranneltua lukitussysteemiä karvalakkimallin tilalle. Runko lukitaan näennäisesti samalla tavalla kuin ennenkin, mutta Brompficationin lukitus on useita jaardeja elegantimpi kuin Bromptonin vastaava. Bromptonin systeemissa kynsilevy alkaa pyörimään ruuvin mukana ja jää usein poikittain saranan päälle. Brompficationin versiossa toinen levyn kynsistä on huomattavasti pidempi, joten se ei pääse pyörähtämään saranan päälle. Levyn alapuolella on jousi, joka painaa levyn ruuvia vasten. Levy siirtyy ruuvin mukana ulospäin. Ainoa ”mutta” hienossa systeemissä on hinta, se nimittäin maksaa 55 € pyörää kohden. Brompfication puolustelee hintaa pienillä tuotantoerillä. Mielestäni kuvaamani systeemin pitäisi olla vakiona kaikissa Bromptoneissa, sillä se on helppo toteuttaa ja on iso askel eteenpäin.

Vaihdevivut

Yksivaihteisia pyöriä lukuunottamatta, Bromptoneissa on hyvin halvan näköiset ja tuntuiset vaihdevivut. Ne ovat tehty, ruuveja lukuunottamatta, kovasta muovista. Epätasaisella tiellä minun P6R:n vaihdevivut pitävät melkoisesti ääntä. Ääni ei ole häiritsevän kovaa, mutta sen kuulee selvästi. Ulkonäöstään huolimatta vivut ovat toimineet minulla mainiosti jopa kovassa kisa-ajossa. 

Vipujen säädöt on piilotettu kuoren sisälle. Kuoren keskellä oleva ruuvi avataan ja sisältä löytyy kolme uraa, johion vaijerinkuori voidaan tarpeen mukaan asettaa. Ilmeisesti tätä säätöä joutuu käyttämään hyvin harvoin, sillä foorumeilla keskustellaan vähän asiaan liittyen. Napavaihteen vaijerin säätäminen tapahtuu vaijerin päässä olevan säätöruuvin avulla. Vaihdevivun avaaminen tulee ajankohtaiseksi vain ketjuvaihteen vivun kohdalla. 

Erityinen ilonaihe P6R:n vaihdevivuissa on integroitu soittokello. Soittokellosta huolimatta luulisi, että 1000 € pyörässä olisi laadukkaamman tuntuiset vaihdevivut. Toisaalta Brompton on suunnattu tavalliselle kengänkuluttajalle, joka ei välitä tuon taivaallista tekniikasta, kunhan se vain toimii. Meidän pyöränörttien onneksi vivut voi päivittää Sturmey Archerin malleihin, joista löytyy mielenkiintoisia ja näyttäviäkin vaihtoehtoja.

Satulaputken kaksoispanta

Taittopyörissä on yleensä pitkät satulaputket ja niitä täytyy liu’uttaa toistuvasti ylös ja alas. Tämä asettaa kovia vaatimuksia satulaputken pannalle, joka kiristää satulaputken paikalleen. Joissakin taittopyörissä esiintyy putken lipsumista ja ilmeisesti Bromptonin vanhemmissa malleissa tämä oli iso ongelma. Myös uusissa malleissa esiintyy lipsumista, mutta David Hernshawn Brompton-kirjan mukaan se on harvinaista. En ole alan ammattilainen, mutta luulen, että rungon sisällä oleva muovinen holkki saattaa olla vastuussa osaltaan lipsumisesta. 

Minun Brompton on ilmeisesti keräilyharvinaisuus, sillä satulaputki alkoi lipsumaan ajon aikana. Kiristin pikalukkoa sen minkä uskalsin, mutta ongelma ei hävinnyt. Hernshaw, Bromptonin ohjekirja ja foorumeiden ”asiantuntijat” varoittelivat kiristämästä pantaa liikaa, sillä runkoputki saattaa vioittua. Kun en enää uskaltanut kiristää enempää ja ongelma oli edelleen olemassa, aloin etsimään muita ratkaisuja. Puhdistin satulaputken ja rungon sisäpuolen liuottimella Hernshawn ohjeiden mukaan, mutta lipsuminen ei hävinnyt. Onneksi aktiivinen bromptonauttien yhteisö tarjosi jälleen apua ongelmaan. Yahoo Groupsin Brompton ryhmässä useat käyttäjät olivat tehneet perinteisestä satulaputken kiristimestä ns. varmistuslinkun satulaputken ympärille. 

Kävin ostamassa paikallisesta taittopyöräystävällisestä FillariCenteristä satulapanna ja hion Dremelillä yläosan ”huulen” pois. Pujotin linkun satulaputkeen ja se sopi satulaputken ympärille täydellisesti. Taittessani pyörän ajokuntoon, kiristän varmistuslinkun aivan satulaputken alaosaan varsinaisen pannan yläpuolelle. Lipsuminen on hävinnyt varmistuksen myötä kokonaan. Joudun pyörää taittessani käyttämään yhtä ylimääräistä pikalinkkua, mutta se ei hidastaa taittamista juuri ollenkaan.