tiistai 15. marraskuuta 2011

Pienet Pyörät talvella ja Isot Pyörät esittelyssä


Vallitseva sää on vuodenaikaan nähden lämmin, mutta olen hyvin tietoinen loskan, jään ja lumen tulosta. Pienet pyörät eivät ole parhaimmillaan talvisissa olosuhteissa, mutta aivan hyödyttömiä ne eivät ole. Olen ajanut kaksi talvea Bike Fridaylla ja Dahon Speed Tr:llä. Viime talvella ajoimme myös Circe Helios Duo tandemilla. Bromptonit ostimme vasta keväällä, joten odotan innolla, että pääsen testaamaan pyörää todellisessa p***akelissä. 
20” tuumaiset renkaat selviät talvisista olosuhteista siedettävästi. 406 mm vanteelle löytyy paljon hyviä renkaita talvikäyttöön. BMX-renkaat voivat olla hyviä, sillä useissa malleissa on isohko kuvio lisäämässä pitoa. Kyseisessä koossa tehdään myös ihan talviajoa varten suunniteltuja renkaita. 
Me olemme käyttäneet kaikissa 20” pyörissä Schwalben Marathon Wintereitä. Marathon Winterit ovat suositus nastarenkaat, jotka on suunnattu nimenomaan lumisille ja jäisille teille. Renkaissa on nastoja neljässä rivissä keskiharjanteen kummallakin puolella.  Renkaat ovat työläät asentaa vanteille, mutta urakka kannattaa. Kahden talven kokemuksen perusteella ne ovat erittäin pitävät jäällä ja ne rullaavat lumella nastarenkaaksi hyvin.
Rullaavuus paranee hieman, kun pumppaa renkaat suosituspaineiden ylärajalle. Nastat ovat hieman renkaan keskilinjan sivulla, joten täydet renkaat lepäävät pääasiallisesti nastattoman keskiharjanteen  varassa. Täydet renkaat eivät luonnollisesti pidä yhtä hyvin kuin hieman vähemmällä paineella olevat renkaat. Olen kuitenkin kaatunut kyseisellä kokoonpanolla vain kaksi kertaa kahden vuoden aikana. Molemmat kerrat johtuivat liiallisesta vauhdista suhteessa alustaan, joten renkaita en kaatumisista syyttäisi.
Pienet renkaiden heikkous on ehdottomasti pehmeä ja/tai syvä lumi. Eturengas alkaa mutkittelemaan ja vauhdin ylläpitäminen on paljon raskaampaa kuin 26” tai 28” renkailla. Kuoppaiseksi tallaantunut kevyenliikenteenväylä on myös epämiellyttävämpi ajaa kuin isoilla renkailla. Tämä on erityisen totta tandemilla ajaessa. Kapteenia möykyt ei haittaa, sillä hän istuu käytännössä pyörän keskellä, mutta perämiehen perä joutuu koville, sillä hän on melkein suoraan takarenkaan yläpuolella.
Talvella on mahdollista ajaa 20” taittopyörällä suurimman osan ajasta, mutta iso pyörä täytyy olla varalla auraamattomien teiden ja yllättävien lumimyräköiden varalle. Työmatkalaisen kannattaa katsoa sääennuste illalla ennenkuin tekee päätöksen, ottaako pyörän junaan seuraavana aamuna.
Kuten mainitsin, Brompton talvikäytössä on minulle suuri arvoitus. Bromptonin rengasvalikoima on rajoittunut vain muutamaan vaihtoehtoon, joista ainoastaan Schwalbe Marathon on kuvioitu. Nastarenkaat eivät mahdu pyörimään Bromptonissa.
Isotkin tarvitsevat rakkautta
Viime viikon lauantaina vietin laatuaikaa pyöräkellarissa. Hellin tällä kertaa isoja pyöriä ja valmistauduin talven tuloon. 
Pääasiallisena talvipyöränä minulla on ollut Surly Long Haul Trucker. Surly LHT on kolmas pyörä, jonka olen itse ostanut. Ostin sen muutettuani Hyvinkäälle ja aloitettuani työmatka-ajamisen Jokelaan. Se on suunniteltu painavan lastin retkipyöräksi. Siitä löytyy paikat tavaratelineille niin edestä kuin takaakin. Vasemmassa chainstayssa on kaksi paikkaa varapinnoille ja vaakaputken alapuolelta löytyy piikki, johon voi ripustaa perinteisen runkopumpun. 
Olen käyttänyt pyörää työmatkojen lisäksi sen suunniteltuun tarkoitukseen eli retkeilyyn. Se on nähnyt Turun saariston rengasreitin, Hämeenlinnan, Kouvolan, Joensuun useamman kerran ja kävinpä pari kesää sitten Sodankylässä LHT:n kanssa. Pyörä on nähnyt paljon ja se on joutunut kovalle rasitukselle. 
Keväällä jätin pyörän luvattoman huonoon kuntoon. Maaliskuun lopussa vaihdoin loppuun ajetun takapakan ja ketjun. Eturattaat olivat vielä alkuperäiset, joten uusi ketju ei ollut enää yhteensopiva loppuun ajettujen eturattaiden kanssa. Tilasin välittömästi uudet rattaat, mutta niiden asentaminen jäi tekemättä. Minulla oli arsenaalissa Bike Friday, upouusi Brompton ja ajoimme Elinan kanssa usein myös tandemilla työmatkat. Surly jäi ilman ulkoilua puoleksi vuodeksi.
Huollon jälkeen vein pyörän ulos ja tein lyhyen koeajon. Kokemus oli hämmentävä. Ajotuntumassa oli jotain tuttua, mutta se tuntui... oudolta ja ehkäpä väärältä.  Kääntösäteeseen ja ohjauksen hitauteen tottui vähitellen. Surly on kuin pitkäaikainen vaimo: usein huomaa haaveilevansa upeasta elämästä Kari Byronin kanssa, mutta kun meno käy totiseksi ja tarvitsee luotettavaa rekeä talvesta selvitäkseen, palataan tuttuun ja turvalliseen syliin. 
Jätin pyörään vielä Schwalben Marathon Supremet alle. Hyvinkään ympäristöstä löytyy mahtavia hiekkatiehurjastelu pätkiä, mutta ne jäivät tänä kesänä ajamatta. Pyörässäni on Schmidtin SON28-dynamonapa ja saman yrityksen eDelux-ledlamppu, jotka varmistavat, että minä näen ja näyn. Syksyn kohokohta voisikin olla Hyvinkään GravelGrinder-klassikko yöajona. 130 km hiekkateitä pimeässä syysyössä. Kuulostaa houkuttelevalta.
Harrastepyöräily nostaa päätään jälleen
Olen ajanut pyörällä paljon lapsesta saakka. Kolmannelta luokalta asti ajoin usean kerran viikossa Viinijärvelle pesäpalloharjoituksiin. Matkaa kertyi yhteen suuntaan  noin 7 kilometriä. Ensimmäinen kosketus harrastepyöräilyyn tuli vasta yliopisto-opintojen alussa, jolloin hankin ensimmäinen maastopyöräni Joensuulaisesta ET-sportsista. Viiden vuoden jälkeen vihreän Daconin korvasi saman liikkeen musta Dacon. Musta ori on edelleen  käytössä oleva maastopyöräni.
Aina vuoteen 2008 asti ajoin ainoastaan ja vain maastopyörillä. Kesäpäivät kuluivat metsäpoluilla säästä huolimatta. Jalkaongelmat lopettivat kuitenkin kannon kiertämisen ja retki- ja matkapyöräily tulivat tilalle. Olen ajanut jalkavaivojen jälkeen maastossa muutamia kertoja, mutta siihen se on aina jäänyt. Syksyllä katsoin uudestaan maastopyöräelokuvani ja maastopyöräilykuume alkoi hiljalleen kipuamaan hälyttäviin lukemiin. 
Suomen talvi on pimeä. Jos aion lääkitä orastastavaa maatopyöräinnostusta, täytyy olla pyörässä kunnon valot. Foorumeilla mainetta ovat keränneet Kiinan ihmeet. Käyttäjät ovat olleet tyytyäväisiä akkukäyttöisiin Magicshine-valoihinsa. Olen miettinyt, että olisiko mahdollista nykytekniikalla valaista maastopyörä dynamolla. Kerran erehdyin asiaa kysymään. ”Ei pysty”, oli vastaus. Perustelut olivat hyvät, sillä dynamovalojen valoteho on heikko hitaammassa vauhdissa. Maastopyöräilyssä hitaat kohdat ovat yleensä teknisesti haastavimmat, joten juuri silloin valoa tarvittaisiinkin. 
Mutta. Dynamovalojen innokkaan käyttäjänä ja puolestapuhujana tilasin kuitenkin maastopyörääni SON28 dynamon ja Supernova E3 Triple-valon. Valmistaja väittää valon soveltuvan mm. maastopyöräilyyn, joten mikä minä olen asiaa kyseenalaistamaan. Olen ehtinyt ajaa vain muutaman lenkin pimeällä ja valot ovat riittäneet kohtuullisen hyvin. Pahimmissa kohdissa minulla on ollut vanha kypärähalogeenivalo apuna, mutta muuten olen selvinnyt ihan hyvin. Lupaan kirjoittaa  enemmän kokemuksistani Supernovasta E3 triplesta, jos vain lukijakuntaa se kiinnostaa. Miten on, isä ja äiti?

7 kommenttia:

  1. Kerro vaan testituloksia, meinaa kiinnostaa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kiinnostaa! MtM

    VastaaPoista
  3. Olen ajellut tänä syksyllä Bromptonillani (S1L) noin 500km. Kaikki on mennyt hyvin. Renkaisiin vain 6,8 bar painetta ja välillä ketjun öljyämistä tefloniöljyllä.

    Nyt tulivat jäisen vetiset nilppukelit, minkä vuoksi kaupunki levitti hiekkaa pyöräteille. Pienet kivet menevät hankalasti Bromptonin takarattaan ja ketjun väliin, minkä vuoksi ketju hyppii rattaalla hampaiden yli. Onneksi kivet voi poistaa sormella hampaiden välistä. Ketjun suojalevy takarattaan ja pinnojen välissä on syypää siihen, että kiviä jää väliin. Suojalevyä pitkin kivet valuvat hankalaan paikkaan. Ilman levyä ei ehkä ongelmaa olisi ainakaan näin paljon. Tiedä häntä.

    Liukkaalla Brompton Kevlar -renkaat pitävät katurenkaiksi todella hyvin. Harvat lipsahdukset sattuivat todella rauhallisesti ja niihin ehti mukaan. Pitkä akseliväli rauhoittaa menoa ja pienet kiekot tekevät pyörästä ketterän hallittavan.

    Loskalumi pakkaantuu etulokarin ja renkaan väliin. Jouduin muutaman kerran pysähtymään ja puhdistamaan loskat pois. Samalla poistin kivet takarattaan ja ketjun välistä.

    Kaiken kaikkiaan olen ollut todella ilahtunut ja tyytyväinen Bromptoniin. Se kulkee ihan oikeasti monenlaisissa olosuhteissa.

    VastaaPoista
  4. Itse olen huomannut myös ongelman pikku kivien kanssa. Ongelma on onneksi pieni. Täällä ei ole vielä päässyt testaamaan pyörää liukkailla teillä. Toivottavasti lumi ja jää tulee jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  5. Bromptonilla on todella vaikea ajaa huonosti auratulla (so. normaalisti kunnassapidetyllä) väylällä, kiitos 16" renkaiden. Sitten on tuo mainittu ketjujen hyppiminen (johon sain nyt kuulla ensimmäistä kertaa syyn - kiitoksia tiedosta). Mielestäni noiden asioiden takia pyörä ei ole oikein talvikelpoinen.

    Joskus tulee silti talvella ajettua. Renkaina on Schwalbe Marathon plussat. Hyvin on kestäneet tappajasepeliä. Standardirenkaat hajosi aikanaan molemmat samalla matkalla mihin lie tappajasepeliin.

    VastaaPoista
  6. voisiko bromptoniin laitaa ketjut talveksi

    VastaaPoista